Lue keskustelun säännöt.
Rankkaa, kun läheiset eivät ymmärrä ruokavaliotani. :(
03.01.2022 |
Minulla on useampi sairaus, jotka eivät pysy tasapainossa ilman tietynlaista ruokavaliota. Kyse ei ole mistään ihmedieetistä, vaan sellaisesta, joka on laadittu yhteistyössä lääkärin ja ravintoterapeutin kanssa. Olen myös sairauksieni takia seurannassa ja ruokavaliota voidaan muokata, jos se on tarpeen.
En halua liian tarkkaan listata sairauksiani tai ruokavaliotani, mutta ainakin yksi hyvin rajoittava tekijä on se, että ruokavalioni on erittäin vähäsuolainen. Valmistan siis kaikki syömäni ruoat itse, eikä ravintola- tai valmisruoka sovi minulle kuin erittäin satunnaisesti. Satunnaisiakin kertoja yritän vältellä, kun tulee paha/sairaampi olo.
Voin fyysisesti paremmin kuin aikoihin. Minulla on energiaa välillä jopa urheilla. Ruokaan suhtaudun vähän kuin lääkkeenä. Syön näin voidakseni paremmin. Kun hyvin satunnaisesti syön jonkun mielitekoni mukaan, niin se hyvin usein kostautuu voinnissani, jolloin saan muistutuksen pitäytyä ruokavaliossani.
Useampi läheiseni ei ole kuitenkaan kauhean kannustava ruokavalioni suhteen, vaan yhteisistä tapaamisista tehdään ongelma, kun en voi syödä samaa kuin muutkin. Minulle ei olisi mikään ongelma tuoda omia eväitä ja syödä kaikessa rauhassa, mutta asiasta tehdään joidenkin henkilöiden toimesta joka kerralla suuri numero. Saan joka kerta näille henkilöille selittää, mikä ruokavalioni on, mitä sairauksia minulla on ja miksi minun on syötävä näin. Se on kuluttavaa ja vähän nöyryyttävääkin. Minusta ei ole kohtuullista joutua selittämään asiaa uudestaan ja uudestaan. Mieluummin minäkin olisin ilman sairauksiani, mutta pitää edetä niillä korteilla, jotka minulla on.
Tämä saa entistä enemmän arvostamaan niitä läheisiäni, jotka tukevat minua. Heitä ei tosin valitettavasti ole montaa, vaan enemmän on näitä henkilöitä, jotka sanovat, että "kyllähän sinä nyt tällä kerralla voit syödä, kun kerran vaivalla laitoin ruokaa".
Pitäisikö katkaista välit näihin henkilöihin? Jotenkin en jaksaisi myöskään draamaa, kun on tässä omien sairauksien kanssa jo tarpeeksi työtä. Iltaisin tulee vain hyvin yksinäinen ja surullinen olo tämän tilanteen takia. :(
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Buhuu. Opettelet sanomaan vastaan. Kun on tarpeeksi auktoriteettiä niin ei kukaan täyspäinen jää jankuttamaan että "ota nyt vähän heiiii". Ja vähäjärkiset voit lempata huoletta elämästäsi, niistä ei ole mitään iloa.
Eli kasva aikuiseksi ja opettele pitämään puoliasi.
Olet mielestäni vähän ilkeä sairauksien kanssa kamppailevalle ap:lle. On totta, että ap:llä ei todennäköisesti ole omat rajat kunnossa, mutta rankka elämäntilannekin voi tehdä sen, ettei "ylimääräiseltä" tuntuvaan draamaan ole jaksamista.
Tsemppiä, ap! Voisitko näyttää tämän kirjoituksesi läheisillesi ja sen jälkeen todeta rauhallisesti, ettet enää selitä tilannettasi tai syö mitään sinulle sopimatonta. Et myöskään enää tule tapaamisiin, joissa tilannettasi ei ymmärrä. Jos tämä viesti ei mene perille, niin sitten välit poikki. Ainakin siihen asti, kunnes saat anteeksipyynnön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinua mikään muu vaivaa kuin huomionkipeys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buhuu. Opettelet sanomaan vastaan. Kun on tarpeeksi auktoriteettiä niin ei kukaan täyspäinen jää jankuttamaan että "ota nyt vähän heiiii". Ja vähäjärkiset voit lempata huoletta elämästäsi, niistä ei ole mitään iloa.
Eli kasva aikuiseksi ja opettele pitämään puoliasi.
Olet mielestäni vähän ilkeä sairauksien kanssa kamppailevalle ap:lle. On totta, että ap:llä ei todennäköisesti ole omat rajat kunnossa, mutta rankka elämäntilannekin voi tehdä sen, ettei "ylimääräiseltä" tuntuvaan draamaan ole jaksamista.
Tsemppiä, ap! Voisitko näyttää tämän kirjoituksesi läheisillesi ja sen jälkeen todeta rauhallisesti, ettet enää selitä tilannettasi tai syö mitään sinulle sopimatonta. Et myöskään enää tule tapaamisiin, joissa tilannettasi ei ymmärrä. Jos tämä viesti ei mene perille, niin sitten välit poikki. Ainakin siihen asti, kunnes saat anteeksipyynnön.
No tää kommentoija kuvitteleekin olevansa muiden yläpuolella vaikka taitaa itse olla aika nyhverö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buhuu. Opettelet sanomaan vastaan. Kun on tarpeeksi auktoriteettiä niin ei kukaan täyspäinen jää jankuttamaan että "ota nyt vähän heiiii". Ja vähäjärkiset voit lempata huoletta elämästäsi, niistä ei ole mitään iloa.
Eli kasva aikuiseksi ja opettele pitämään puoliasi.
Olet mielestäni vähän ilkeä sairauksien kanssa kamppailevalle ap:lle. On totta, että ap:llä ei todennäköisesti ole omat rajat kunnossa, mutta rankka elämäntilannekin voi tehdä sen, ettei "ylimääräiseltä" tuntuvaan draamaan ole jaksamista.
Tsemppiä, ap! Voisitko näyttää tämän kirjoituksesi läheisillesi ja sen jälkeen todeta rauhallisesti, ettet enää selitä tilannettasi tai syö mitään sinulle sopimatonta. Et myöskään enää tule tapaamisiin, joissa tilannettasi ei ymmärrä. Jos tämä viesti ei mene perille, niin sitten välit poikki. Ainakin siihen asti, kunnes saat anteeksipyynnön.
No tää kommentoija kuvitteleekin olevansa muiden yläpuolella vaikka taitaa itse olla aika nyhverö.
Pata kattilaa soimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Buhuu. Opettelet sanomaan vastaan. Kun on tarpeeksi auktoriteettiä niin ei kukaan täyspäinen jää jankuttamaan että "ota nyt vähän heiiii". Ja vähäjärkiset voit lempata huoletta elämästäsi, niistä ei ole mitään iloa.
Eli kasva aikuiseksi ja opettele pitämään puoliasi.
Tämä on jännä, miten aina löytyy niitä ihmisiä, joiden mielestä asiatonta kohtelua saanut henkilö on itse syypää toisten moukkamaisuuteen. Aina löytyy ne, jotka kysyvät naiselta mitä teki, kun sai mieheltään pataan, perustelevat, että miksi kiusaaminen on itseasiassa kiusatun vika ja aprikoivat kuinka humalassa joku oli kun tuli raiskatuksi.
Mutta hei, kaikilla meillä on yhtä tasapainoinen lapsuus ja kasvuympäristö, joten se on vaan kiinni siitä, että kasvaa aikuiseksi. Jos ei ole valmis tappelemaan, niin buhuu sitten ja niin edelleen.
Mitä enenmän selittelet sitä syvempää kuoppaa kaivat itsellesi. Opettele sanomaan, että sinulla on syysi, etkä halua aiheesta sen enempään keskustella ja käännät keskustelun muihin aiheisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysäise niiltä, onko järjenjuoksussa jotain vikaa, kun ei mene asia perille kertasanomisella. Kuvittelen tilanteen ihan omien läheisten tapauksessa (vanhempien, veljien, heidän lastensa ja puolisoidensa) enkä kyllä keksi joukosta ainuttakaan, jolle en uskaltaisi ärähtää asiasta, jos jankkaamaan alkaisi. Läheiselle ihmiselle pitää saada sanoa ja pitää osata asettaa rajat. Tutut ja puolitutut on sitten erikseen, heistä pääsee kyllä välttelemällä eroon
Meillä syödään vähäsuolaista ruokaa. Suola tulee siitä, mitä kaupasta ostetaan. Se, mitä kotona laitetaan, on suolatonta. Vieras saa suolapurkin avukseen.
Kylässä otan esim. perunaa runsaasti ja muuta siihen oheen vain vähän. Ei siihen hirveästi ole kiinnitetty huomiota. Puolisolla on korkea verenpaine, itselläni ei mitään muuta kuin että tiedän, ettei suola ole hyväksi minulle.
Jos joku sanoo jotain, kerron, että suolaisesta ruuasta silmät turpoaa melkein umpeen. Yleensä saan olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buhuu. Opettelet sanomaan vastaan. Kun on tarpeeksi auktoriteettiä niin ei kukaan täyspäinen jää jankuttamaan että "ota nyt vähän heiiii". Ja vähäjärkiset voit lempata huoletta elämästäsi, niistä ei ole mitään iloa.
Eli kasva aikuiseksi ja opettele pitämään puoliasi.
Tämä on jännä, miten aina löytyy niitä ihmisiä, joiden mielestä asiatonta kohtelua saanut henkilö on itse syypää toisten moukkamaisuuteen. Aina löytyy ne, jotka kysyvät naiselta mitä teki, kun sai mieheltään pataan, perustelevat, että miksi kiusaaminen on itseasiassa kiusatun vika ja aprikoivat kuinka humalassa joku oli kun tuli raiskatuksi.
Mutta hei, kaikilla meillä on yhtä tasapainoinen lapsuus ja kasvuympäristö, joten se on vaan kiinni siitä, että kasvaa aikuiseksi. Jos ei ole valmis tappelemaan, niin buhuu sitten ja niin edelleen.
Ei aikuinen ihminen auttamatta ole myöskään lapsen tasolle typistetty viaton uhri vaan hän on jo ihan iso tyttö, jonka on osattava vetää ne rajat miten häntä kohdellaan. Mistä esim ap tutut tietään, että heidän käytös loukkaa, jos hän ei saa suutaan auki? Hippasen lapsellista alkaa mököttämään, jos ei anna toisille edes mahdollisuuttaan muuttaa käytöstään keskustelemalla asioista.
Olen ollut ketogeenisellä ruokavaliolla kohta jo 13 vuotta johtuen suolistosairaudestani. Olen ottanut tavaksi markkinoida ja jankuttaa sen terveyshyödyistä ja se saa ihmiset aika nopeasti liukenemaan muualle tai vaihtamaan puheenaihetta.🤣 Eli sinun pitää kääntää se omaksi vahvuudeksi, ei heikkoudeksi ja kun hyväksyt itsesi vikoineen päivineen opit laittamaan rumat sanat sanojan puutteellisuuden piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä, ap. :) Ala uskomaan, että ansaitset parempaa. Voit ihan rauhassa harjoitella omien rajojen pitämistä. Aloita vaikka yhdestä henkilöstä, ettei tule liikaa mahdollisia konflikteja kerralla.
Olen varma, että pystyt siihen, kun kykenet muuten noin hienosti pitämään huolta itsestäsi! Kaikista ei olisi pysymään rajoitetulla ruokavaliolla, vaikka olo kuinka paranisi. :)
Kaikkea hyvää, ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buhuu. Opettelet sanomaan vastaan. Kun on tarpeeksi auktoriteettiä niin ei kukaan täyspäinen jää jankuttamaan että "ota nyt vähän heiiii". Ja vähäjärkiset voit lempata huoletta elämästäsi, niistä ei ole mitään iloa.
Eli kasva aikuiseksi ja opettele pitämään puoliasi.
Tämä on jännä, miten aina löytyy niitä ihmisiä, joiden mielestä asiatonta kohtelua saanut henkilö on itse syypää toisten moukkamaisuuteen. Aina löytyy ne, jotka kysyvät naiselta mitä teki, kun sai mieheltään pataan, perustelevat, että miksi kiusaaminen on itseasiassa kiusatun vika ja aprikoivat kuinka humalassa joku oli kun tuli raiskatuksi.
Mutta hei, kaikilla meillä on yhtä tasapainoinen lapsuus ja kasvuympäristö, joten se on vaan kiinni siitä, että kasvaa aikuiseksi. Jos ei ole valmis tappelemaan, niin buhuu sitten ja niin edelleen.
Ei aikuinen ihminen auttamatta ole myöskään lapsen tasolle typistetty viaton uhri vaan hän on jo ihan iso tyttö, jonka on osattava vetää ne rajat miten häntä kohdellaan. Mistä esim ap tutut tietään, että heidän käytös loukkaa, jos hän ei saa suutaan auki? Hippasen lapsellista alkaa mököttämään, jos ei anna toisille edes mahdollisuuttaan muuttaa käytöstään keskustelemalla asioista.
Lue nyt ensin vaikka tuo aloitus oikein huolellisesti. Aloittajahan nimenomaa on puhut asiasta ystävilleen ja he jatkavat silti tuputtamista ja asiasta ongelman tekemistä. Eli kumpienko käytös nyt on hippasen lapsellista?
Lisäksi, ikä ei liity mitenkään siihen osaako ihminen vetää ne rajat vai ei. Sinä ja minä ilmeisesti olemme niitä, jotka eivät osaa, mutta vaan toiselta meistä löytyy ymmärrystä sille, että kaikki eivät ole tässä asiassa yhtä taitavia.
Buhuu. Opettelet sanomaan vastaan. Kun on tarpeeksi auktoriteettiä niin ei kukaan täyspäinen jää jankuttamaan että "ota nyt vähän heiiii". Ja vähäjärkiset voit lempata huoletta elämästäsi, niistä ei ole mitään iloa.
Eli kasva aikuiseksi ja opettele pitämään puoliasi.