Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea haettaisi masentuneen tyttären kanssa jaksamiseen
03.01.2022 |
Hän ei jaksa käydä tai ilmoitella itsestään kauheasti. Huono vastaamaan viesteihin. Hänellä todettu ahdistuneisuushäiriö, masennus ja traumaperäinen stressihäiriö. Monta vuotta ollut vaikeaa ja ongelmia näkemisten kanssa. Asutaan noin 120 km etäisyydellä toisistamme.
Meillä alkaa mieheni (tyttären isän) kanssa happi lopua tilanteeseen. Yritämme auttaa ja taempata, mutta tytär ei edelleenkään jaksa käydä paria kertaa vuotta useammin. Hän on jatkuvasti tulossa, mutta sitten peruukin jaksamisen takia.
Ymmärrn että hänellä on vaikeaa muta jos oikeasti välittää jostain, onko teidän mielestänne mitään hyväksyttävää syytä olla tulematta perhensä luo?
Kommentit (33)
Ymmärrän että on varmasti raskasta, mutta mielenterveysongelmat ovat raskainta sille kantajalle itselleen. Te annatte sen tuen mitä jaksatte ja pystytte, mutta ihmeisiin ei tarvitse kyetä, eikä teiltä sitä kukaan vaadi. Miksette itse mene käymään tyttären luona, jos kerta hänen jaksamiselleen on liikaa tällä hetkellä tulla teille?
Eikai se nyt kokonaaan hänenkään vastuunsa ole jos kerta tekään ette mene itse hänen luokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ensin kasvattanut tyttären jolla on vakavia mt-ongelmia ja stressihäiriö ja sitten kitiset kun et saa hänestä enempää irti? Vuoden äiti.
Tyttäreni on raiskattu nuorempana ja on erityisherkkä/kiltti jne. ;( Kaikkea mahdollista… Kunpa vain apua saisi. Ihn itketttää. Äsken olimme puhelimessakin ja olin hieman tyly asiasta… Ap
No eikö teidän itsennekin olisi hyvä käydä terapiassa? Jokainen on vastuussa omasta jaksamisestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eikö teidän itsennekin olisi hyvä käydä terapiassa? Jokainen on vastuussa omasta jaksamisestaan.
Itse käyn työterveyden kautta terapiassa viisi kertaa vuodessa. Tai se on se annettu määrä käyntejä vuoteen. Välillä on vaan tosi raskaata ja en oikein tiedä kelle puhua. Ystäviä viitsi rasittaa myöskään.
Ajattelin jos löytyisi joitakin vanhempia jotka seuraavat masentuneen lapsensa elämää. Alkaa keinot olla vähissä ja ymmärrys tiukilla 😣 Ap
Ja sulla on neliraajahalvaus, joka estää menemästä sen tyttären luo avuksi? Isällä samoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista pahinta tuossa tilanteessa on syyllistää tyttöä siitä,ettei jaksa/pysty käymään teillä.
Mielenterveysongelmat on riittävän raskas kantaa ilman painetta ja syyllistämistä siitä, että ei käy useammin kylässä.
Sun tehtävä on antaa sellaista tukea jota tyttö tarvitsee. Voisitteko esim. itse vierailla tytöllä useammin, jos se on helpompi tapa tyttärelle? Viette vaikka jotku helpot ruanlaittotarvikkeet mukana ja kokkaatte ja syötte yhdessä.
Tyttärellä vaikeaa ja äiti itkee kun ei enempää hänestä nyt irtoa? Ja tiekin vie vielä vain toiseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sulla on neliraajahalvaus, joka estää menemästä sen tyttären luo avuksi? Isällä samoin?
Omalla esikoisella todettiin ekan koronakevään jälkeen vaikea masennus. En jäänyt odottelemaan, että mitä sitten, vaan aktiiviisesti etsin hänelle terapeutteja, joista nyt kolmas näyttäisi oikeasti olevan hyvä. Molemmat, sekä minä että isänsä kysellään aktiivisesti missä apua tarvitsee ja autetaan, joskus asioissa moissa ei itse nä edes apua tarvitsensakaan, tullaan mukaan tekemään. Eli ollaan LÄSNÄ sen lapsen arjessa, eikä odoteta, että hän koristaa meidän elämäämme.
Mä olen masentunut tytär perheessäni ja aikasamanlaiselta kuulostaa omakin tilanne. En jaksa matkustaa ja sitten niinä hyvinä päivinä saattaa innoissansa sopiakin tulevansa, kunnes se todellisuus koittaa ja huomaakin että ei jaksa. Masennus ja muut mt ongelmat ovat arvaamattomia, mielialojen vaihtelevuutta yms. Päivät ovat erilaisia.
Raskainta ainakin itselleni on se, että perheeni ei ymmärrä tilannettani. Sisarukset ja vanhemmat huolailevat puhelimeen sitä kuinka pettyneitä he ovat saamattomuuteeni tulla käymäään. Ihan kuin ei omisi tarpeeksi raskasta muutenkin. Mutta kun eivät ymmärrä eivät ymmärrä.
Yritä sinä ymmärtää. Toimi viisaammin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa pitää huoli myös omasta jaksamisesta. Suosittelen hakemaan riittävästi apua itselle. Voisiko lisäkäyntejä työterveyden terapeutille maksaa itse? Entä onko tytöllä hyvä terapeutti että saa tukea myös muualta kuin vanhemmilta?
Voisitteko sopia esim kerran kuussa menevänne tyttären luo? Voisitte tehdä jotain mukavaa yhdessä, käydä yhdessä syömässä ja ostamassa hänelle ruokaa, auttaa pienissä arkisissa asioissa. Tytär voi lisäksi tulla käymään teillä oman jaksamisensa mukaan. Jos on masentunut ei välttämättä jaksa tehdä niin paljon kuin haluaisi.
Traumaperäinen stressihäiriö on yhtä h*lvettiä! Voi kun en tietäisi miltä se tuntuu. Jokainen joka ei ymmärrä aluksi mt ongelmaisia, ovat sinäänsä onnekkaita, koska heidän päänsä toimii eikä ole joutunut itse kokemaan samaa.
Äitini esimerkiksi vertasi aina tilanteitamme kun sairastuin. ”Kyllä minäkin teen sitä ja tätä ja pystyn silti vaikkka se ja se”. Huomasi täydellisesti sen kuinka hän ei erota tervettä ja sairasta mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta tuo tyttären syyllistäminen. Älä ajattele häntä terveenä, vaan kipeänä ihmisenä. Hän ei ole nyt terve, joten et voi vaatia häneltä terven ihmisen toimia. Pakita vähän tuossa vaateittesi määrässä.
Lähde vaikka itse käymään ja vie tyttö syömään. Lähde siitä mikä on hänelle parasta. Ja samalla näet häntä itsekin. Win win.
Sun kannattais ehkä pohtia, voiko olla että kotiin tuleminen nimenomaan aiheuttaa tyttärelle ahdistusta. Jos hänelle kotona esitetään jatkuvasti vaatimuksia, syyllistetään siitä ettei käy tarpeeksi usein tai ei anneta olla oma itsensä, on siinä aika paljon syitä pysyä poissa koska vakavasti masentunut ja ahdistunut ei halua/kestä vielä sitä ylimääräistä stressiä joka tuollaisesta aiheutuu, kun kaipaisi vain tukea ja hyväksyntää. Millaiset välit teillä muuten on ja miten puhutte toisillenne, tai miten perheen sisällä kommunikoidaan? Kannattaa tsekata ensin oma puoli asiasta ennen kuin loukkaantuu muille siitä etteivät vieraile.
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ensin kasvattanut tyttären jolla on vakavia mt-ongelmia ja stressihäiriö ja sitten kitiset kun et saa hänestä enempää irti? Vuoden äiti.
Äiti ei varmaankaan ole syypää hänen sairauteensa. Äiti ei voi mitenkään olla 24/7 lapsensa tukena. Suurimman osan ajasta lapsi on vaikutuksille alttiina kodin ulkopuolella. Ensin varhaiskasvatuksessa, sitten koulussa.
Jospa sinun ilkeät lapsesi ovat mahdollisesti kiusanneet hänet kipeäksi, koska vaikutat itsekin kitisevältä kiusaajalta. Toiset ovat herkempiä kuin toiset.
Älä etsi täältä apua. Täältä saa vaan lisää taakkaa kannettavakseen. Vertaistukea löytyy esim. Finfamista (finfami.fi) . Suosittelen! Vertaistuesta saa voimaa jaksamiseen.
Nykyään taitaa olla muotia olla masentunut niin en huolestuisi
No mene käymään paikan päällä. Vie roskat pois jos ei ole jaksanut. Tiskaa jos ei ole jaksanut. Hae kaupasta ruokaa ja tee hyvää ruokaa. Laita osa pakkaseen sopivissa annoksissa, niin voi sieltä ottaa, jos ei jaksa tehdä itse. Menkää kävelylle jos hän jaksaa. Mutta älä suutu jos on hiljaa eikä jaksa puhua. Sellaista se on. Voitte katsoa vaikka tv:stä leffan niin ei tarvitse liikaa sosialisoida, jos hän ei siihen kykene.
Joskus kun sovitte, että tulee viikonlopuksi käymään, niin mene hakemaan autolla. Se on masentuneelle oikeasti tosi iso kynnys mennä paikkoihin, joissa on muita ihmisiä. Pitää oikein psyykata itseään monta päivää etukäteen. Ei hän välttämättä kykene niin vain menemään esim. junaan tai bussiin. Se on niin päivästä riippuvaista mitä kykenee tekemään. Jos ei ole jaksanut käydä suihkussa, niin on iso kynnys poistua kotoa. Vanhemman kyydillä tietty pääsee helposti, eikä tarvitse ajatella mitään muuta ylimääräistä ja toisten ihmisten reaktioita.
Hyi h*lvetti mitä olettamuksia sinulla onkaan. Olen itse ollut masentunut ja kärsin sosiaalistentilanteiden pelosta ja perheelläni ei ole siihen osaa eikä arpaa. Taustalla on muut syyt.
-Sivusta