Millä tavalla kellotaulun tunteminen muuttaa ajatusmaailmaa?

Onkohan kellotaulu muokannut syklistä aikakäsitystämme?

Minä itse koen viikot ja vuodet, erityisesti vuodet kuin kellotauluna, ympyränä, maailmanpyöränä.

Juuri nyt on ylitetty huippukohta ja laskeudutaan kevättä kohti.

Assburger kirjoitti:

Onkohan kellotaulu muokannut syklistä aikakäsitystämme?

Minä itse koen viikot ja vuodet, erityisesti vuodet kuin kellotauluna, ympyränä, maailmanpyöränä.

Juuri nyt on ylitetty huippukohta ja laskeudutaan kevättä kohti.

Me olemmekin tutustuneet kaikenlaisiin ajan ilmaisemisen tapoihin ja symboleihin, mutta miten on lasten laita?

Ap

Kellotaulusta on myös konkreettista hyötyä ajan hahmottamisessa, siis kuinka paljon aikaa on jäljellä, paljonko aikaa on mennyt. Kun kellon viisari on kulkenut tasatunnista varttia vaille - kohtaan, on mennyt yksi koulutunti, ja on taas vartti välituntia, eli kun viisari on taas ylhäällä, alkaa uusi tunti.

Olen ainakin omista lapsistani havainnut sen, että kun meillä ei enää ole seinällä kalenteria eikä kädessä rannekelloa, heillä ei ole samanlaista käsitystä ajasta kuin minulla tai muilla minun ikäisilläni. Kymmenen minuuttia ei kerro heille mitään, onko se pitkä vai lyhyt aika. (ja sitten yhdellä lapsistani on todella tarkka ajantaju)

Näille minun lapsilleni toimisi varmasti hyvin aikanäyttö, joka kulkisi palkkina (kuten latauspalkki tietokoneella tai juutuubin edistymispalkki). Siitä kuitenkin puuttuu se minulla oleva käsitys siitä, että aika/asiat ovat syklisiä, ne toistuvat samantapaisina samassa järjestyksessä. Kyllä he osaavat katsoa kellotaulullisesta kellosta, paljonko kello on, mutta se ei enää kerro heille asioita samalla tavalla kuin minulle.

Tämä on hyvä kysymys. Ainakin opettajana tuntuu siltä, että ajanhallinta yläkoululaisille on hieman heikompaa kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyvä kysymys. Ainakin opettajana tuntuu siltä, että ajanhallinta yläkoululaisille on hieman heikompaa kuin ennen.

Olen huomannut saman. Nykylapsilla kestää pitempään opetella kellonajat ja ajan hahmottaminen kuin ennen.

Toinen ope

Vierailija kirjoitti:

Kellotaulusta on myös konkreettista hyötyä ajan hahmottamisessa, siis kuinka paljon aikaa on jäljellä, paljonko aikaa on mennyt. Kun kellon viisari on kulkenut tasatunnista varttia vaille - kohtaan, on mennyt yksi koulutunti, ja on taas vartti välituntia, eli kun viisari on taas ylhäällä, alkaa uusi tunti.

Olen ainakin omista lapsistani havainnut sen, että kun meillä ei enää ole seinällä kalenteria eikä kädessä rannekelloa, heillä ei ole samanlaista käsitystä ajasta kuin minulla tai muilla minun ikäisilläni. Kymmenen minuuttia ei kerro heille mitään, onko se pitkä vai lyhyt aika. (ja sitten yhdellä lapsistani on todella tarkka ajantaju)

Näille minun lapsilleni toimisi varmasti hyvin aikanäyttö, joka kulkisi palkkina (kuten latauspalkki tietokoneella tai juutuubin edistymispalkki). Siitä kuitenkin puuttuu se minulla oleva käsitys siitä, että aika/asiat ovat syklisiä, ne toistuvat samantapaisina samassa järjestyksessä. Kyllä he osaavat katsoa kellotaulullisesta kellosta, paljonko kello on, mutta se ei enää kerro heille asioita samalla tavalla kuin minulle.

Samoja ajatuksia minullakin, kellotaulusta näkee viisareiden liikkeen kun taas jostain kännykän näytöltä vain sen hetkisen ajan. Lapsuudessa meillä oli myös kalenteri seinällä ja oli suurinpiirtein käsitys monesko päivä on, nyt omillaan asuessa minulla ei kalenteria ole ja välillä ei ole mitään käsitystä päivämäärästä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyvä kysymys. Ainakin opettajana tuntuu siltä, että ajanhallinta yläkoululaisille on hieman heikompaa kuin ennen.

Missä iässä lapset oppivat 15:30-tyyppisen numeroilmaisun ja ajankulun yhteyden? Numerot ovat aika mutkikkaita symboleja käyttää, enkä oikein ymmärrä, miten ne voi ymmärtää, jollei osaa kunnolla edes laskea vielä.

Minulla on kännykkäni näytössä vanhanaikainen, numeroton kellotaulu, koska en vain pidä digitaalisesta ajannäytöstä, vaikka ymmärränkin sitä ihan hyvin. Ajantaju koostuu niistä "ajanmöhkäleistä", joihin kellotaulun voi mielessään pilkkoa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyvä kysymys. Ainakin opettajana tuntuu siltä, että ajanhallinta yläkoululaisille on hieman heikompaa kuin ennen.

Olen huomannut saman. Nykylapsilla kestää pitempään opetella kellonajat ja ajan hahmottaminen kuin ennen.

Toinen ope

Missä iässä heidän olisi tarkoitus oppia ne?

Ja millä tavalla he käsittävät esimerkiksi sen, että kello on "vaille" tai "yli"? Tai peräti "puoli"?

Ap

Kiintoisa kysymys.

Kellotaulun tai jonkin muun asian tuttuus voi merkitä muutamaa eri asiaa. Ehkä lapset nykyäänkin tietävät, mikä kellotaulu on, mutta eivät vain ensisijaisesti hahmota ajan kulumista sen kautta. Esimerkiksi itse tiedän, mitä hevosvaljakko tai resiina ovat, mutta en hahmota välimatkoja ensisijaisesti sen kautta, millainen matka olisi hevosella tai resiinalla. Eli siis on varmaan lapsia, jotka eivät tiedä, mikä kellotaulu on, ja miten se osoittaa kellonaikaa, ja lapsia, jotka tietävät, mikä kellotaulu on, mutta jotka eivät ensisijaisesti hahmota ajan kulumista sen kautta. Minusta ei ole ihan selvää, kumpaa AP tarkoittaa. Luulisin, että esimerkiksi koulussa tulee kyllä esille se, mikä kellotaulu on, mutta ei siellä varmaankaan sitä niin paljon tuputeta, että siitä tulisi välttämättä ensisijainen tapa hahmottaa ajan kulkua.

Kellotaulu auttaa myös ymmärtämään käsitteitä myötäpäivään ja vastapäivään.

Nostetaanpa tätä, jotta illalla palstaa selailevat näkevät.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kellotaulu auttaa myös ymmärtämään käsitteitä myötäpäivään ja vastapäivään.

Varmaan auttaa ymmärtämään noin nimettyjä käsitteitä, mutta kellotauluttomassa maailmassa ne voisi määritellä toisinkin. Esimerkiksi myötäpäiväinen liike on samansuuntaista kuin vasemman käden nyrkkiin puristettujen sormien suunta, ja vastapäiväinen liike samansuuntaista kuin oikean käden nyrkkiin puristettujen sormien suunta.