Lue keskustelun säännöt.
Miksi toisella kierroksella miehen vanhempiin, sukulaisiin jne. tutustuminen tuntuu niin kiusalliselta?
02.01.2022 |
Olen 42-vuotias pitkästä liitosta pari vuotta sitten eronnut nainen. Vuoden ajan seurustellut miehen kanssa joka on aivan ihana ja suunnittelemme tulevaa innolla.
Jostain syystä miehen vanhempien tapaaminen tai miehen esittely tuntuu kauhean kiusalliselta ja teennäiseltä. Ei siksi etten olisi vakavissani suhteessa, vaan syystä jota en itsekään tiedä. Molemmilla on lapsia, yhteisiä ei tule. Onko se sitten se että näin aikuisena on hassu olo mennä ”näytille” appivanhemmille. He ovat isovanhempia lapsille jotka eivät ole minun, ja sama toisinpäin minun vanhempieni kohdalla.
Kenessäkään ei ihmisenä ole mitään ns. vikaa mutta silti ajatus mahdollisista sukujuhlista tai kahvitteluista tuntuu kiusalliselta. En ole ujo tai sosiaalisesti rajoittunut, päinvastoin itsevarmempi kuin ennen.
Onko muita samassa elämäntilanteessa jotka kokee samoin?
Kommentit (5)
Miehen vanhemmat olivat jo kuolleet, kun tapasimme, mutta hänen sisaruksensa olen tavannut. En kokenut erityisen kiusalliseksi, mutta en myöskään itse tapaa heitä kuin hyvin harvoin. Korona on tietysti vähentänyt tapaamisia ylipäänsä, mutta muutenkin mies tietää, että minä en esimerkiksi yökyläile kenenkään luona. Hänen siskonsa syntymäpäivillä olin, kun hän täytti pyöreitä, mutta esimerkiksi lasten syntymäpäiville, ristiäisiin tms tapahtumiin en osallistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eronnut nainen saa eteensä mutkikkaita tilanteita.
Sitä se vaan on.
Minä en ole sen kummemmin tutustunut miehen perheeseen kuin ohimennen sanonut moi sopivassa tilanteessa. Eipä mieskään ole tavannut äitiäni koskaan. En minä enää mitään hyväksyntää kaipaa puolin eikä toisin.
Pitääkö sitä nyt erikseen käydä esittäytymässä. Tapaa sitten kun tuntuu hyvältä tai on tapaamatta laisinkaan.
En minäkään pitänyt alussa, mutta kyllä tässä kymmenessä vuodessa on tottunut.
Molemmilla lapsia, ei yhteisiä.