Niinpä. Sitä se viina teettää. Omassa avioliitossa oli päivittäistä tuo. Miehen voimakas humala ja sammuminen. No, sitä sammumista me lasten kanssa toivoimme, että isän sammumisen jälkeen voi taas elää pelkäämättä muutaman tunnin. Lasten kaveritkin tottuivat olohuoneessa torkkuvaan Isään. Onneksi sanoin lapsille, että ihan vapaasti ja häpeämättä voimme kutsua kavereita taloomme kylään. Siitä edes hyvä mieli, kun muuten lasten puolesta suru tuosta isän alkoholismista. Minua on syytetty, kun en eronnut. Sitten kun erosin 25 vuoden jälkeen, miehen suvussa oli kuitenkin syyttelyä.

Hyvää uutta vuotta niille jotka elävät noissa suruissa. Itse en ole uskaltanut enää aloittaa parisuhdetta.

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu