paha synnytyspelko ja rv 38+0

itselläni oli myös paha synnytyspelko, eikä siinä pelkopolit auttaneet. Pelkopolin kätilökin sattui olemaan sellainen joka oli itse "joutunut" sektioon liian ahtaan lantion takia... eli ei oikeen ollu luottoa siihen mitä hän sanoi...



Mutta mutta, kun synnytys tuli ajankohtaiseksi mentiin siinä hetki kerrallaan. Eli ei mulla käynyt mielessäkän se pelko. Sitä jotenkin eli siinä hetkessä ja oli vaan innoissaan siitä että kosta on nyytti kainalossa.



Mun synnytys käynnistettiin ja se eteni ihan normaalisti, mutta ponnistusvaiheen kestäessä yli tunnin päädyttiin sektioon. Sektiosta mulla on vaan positiivista sanottavaa, mahtava juttu. Kotona olin kolmen päivän jälkeen.



Mullakin toi pelko varjosti koko raskausajan mutta yllättävää kyllä se ei ollut mielessä siellä synnärillä ollenkaan. Kerrot siellä laitoksella sitten jokaiselle hoitajalle että sua pelottaa niin tietävät antaa vähän enemmän lääkkeitä. Mua pelotti eniten ponnistusvaihe, mutta kätilö ei ilmeisesti sitä tiennyt enkä siinä tilanteessa sitä edes maininnut jostain syystä.

Selviät varmasti. Olen synnyttänyt 4 lasta joista 2 syntynyt niin nopeasti, ettei kipuun ehditty antaa mitään. Minäkin selvisin kyllä sinäkin selviät en halua vähätellä pelkoasi. Juttele siitä ammattilaisen kanssa.

synntytetty ilman epiduraalia. vaihtoehtoja on muitakin: Kipulääkkeet, aqua-rakkulat, puudutteet kohdunkaulalle....



minua ainakin kaduttaisi jos en olisi saanut kokea oman lapsen syntymää. Siinä on tekemisen meininkiä ja niin sen kuuluu ollakkin. Naiset on aina pystyneet siihen, joten pystyt sinäkin. Itsellä synnytys kesti 20 h, ja vasta viimeinen tunti oli todella kipeä. Tunti on pieni aika elämästä=)

pelkää sitä etukäteen, mutta sitten kun synnytys käynnistyy niin se vaan on jotenkin niin voimakasta se miten luonto ohjaa kaikkea ja kun huomaa mihin oma kroppa pystyykään. Se vaan tuntuu niin luonnolliselta (vaikka tietty sattuukin) että kun sinne asti pääset niin varmasti selviät eikä sitten enää osaa pelottaakaan

itselläni paha synnytyskammo, mutta viisi lasta olen tehnyt = ) neljä niistä ilman puudutusta ja kivun kestää usko pois. Lämmintä suihkua ja pallon päällä keikkumista. Itse paljon liikkeellä ollut välillä myös kontannut = ) ja jakkaralla kaikki tehnyt. Mielestäni lapset ollut myös vähä isompia kuin yleensä 4 ja 5 kilon välissä. Tiedän tunteesi ja ymmärrän pelkosi, mutta kyllä sinä selviät = )))tsemppiä synnytykseen

toi tatuointi, sillä minulle epiduraalista oli paljon hyötyä. Sinuna menisin varmaan sektioon.

ja pyydä lähete pelkopolille.



siellä saisit jutella peloistasi ja jos päädyt alatiesynnytykseen, voisit kysellä millaisia kivunlievitysmahdollisuuksia on tarjolla. varmasti jotain edes löytyy, ellei epiduraalia voida laittaa.



minäkin pelkäsin kovin synnytystä, lähinnä sitä kipua ja kaikkia toimenpiteitä. itselleni sektio tuntui tuon toimenpidepelon vuoksi vielä isommalta pahalta, ja päädyin alatiesynnytykseen.



lapseni oli lähes 5 kg, ja kyllä vain siitä selvisin vaikka repeämän sainkin. sinun vauvasi on kuitenkin arvioitu normaalikokoiseksi. varmasti selviät!



juttele asiasta, jos suinkin pääset käy pelkopolilla, harjoittele rentoutumista. tsemppiä!



synnytyskin on vain rajallinen aika, jossain vaiheessa se loppuu vaikka olisi kuinka hankalaa ja palkintona on ihana oma vauva! voihan käydä niinkin, että kivut ovat siedettäviä ja kaikki menee ihan hyvin! :)

mutta loppupeleissä homma menikin siihen että ilokaasua reippaasti kiskoneena/erittäin voimakkaiden käynnistetyn synnytyksen supistusten vuoksi olin puolitajuton, ja lääkäri teki päätöksen että leikataan pois. Siinä vaiheessa asia oli mulle aivan sama kunhan kivut loppuu ja saa sen kakaran ulos sieltä. piikin sain vaikka tatuointi onkin, kannattaa se selvittää anestesialääkäriltä vaikka etukäteen. itse tosiaan pelkäsin koko sairaalaa, lääkäreitä ja kaikkia apuvälineitä ihan hysteerisenä, olisin juossut karkuun jos jalat olisi kantaneet. mikään muu ei tuonut apua kun se joku piikki mikä alaselkään iskettiin. Ei vesi, liike, pallot, hieronta, ilokaasu..

miten ne sut sektiossa puuduttaa, jos sulla on tatuointi? Eikös siinäkin käytetä epiduraalia tai spinaalia? Jos jompi kumpi näistä onnistuu sektiossa, niin miksi ei alatiesynnytyksessä?



Tsemppiä ihan kamalasti, muuten en osaa oikein antaa mitään neuvoja, koska itse olen päinvastoin kammonnut yli kaiken sektiota.

Niin hullulta kuin se kuullostaakin, tärkeintä on että pystyt rentoutumaan. Kokeile lämmintä vettä, hierontaa, liikkumista, musiikkia jne. Itsellani paras apu oli amme jossa pystyin rentoutumaan ja keskittymään hengitykseen aina supistuksen tullessa. Luota itseesi, hyvin se menee! Ja omasta kokemuksestani paras synnytysasento oli ehdottomasti jakkaralla.

raskausviikkoja 38+0 ja ens viikolla olisi sovittu sektio vaikean synnytyspelon takia. olen kuitenkin alkanut miettimään sovitun sektion peruuttamista, koska alatie synnytys olisi sekä lapselle että minulle turvallisempi: lapsi noin 3300g ja lantioni tarpeeksi tilava. mutta

Paraservikaali (eli kohdunsuu) ja pudendaali (emättimen suu ja väliliha). Minä sain ensimmäisessä synnytyksessä epiduraalin ja toisessa pelkkää ilokaasua. En osaa ottaa kantaa suuntaan tai toiseen tilanteessasi, alatiesynnytys vai sektio. Minä pelkäsin enemmän sektiota kuin alatiesynnytystä :) Vaikka eihän sitä tarvitsisi pelätä. Muutama tuttu on hätäsektioon joutunut, kun ei ole kaikki mennyt synnytyksessä niin kuin olisi pitänyt.

sua juttelemaan jonkun kätilön kanssa tai synnytyslääkärin kanssa omassa sairaalassa. Toiset anestesialääkärit laittaa kyllä epiduraalin vaikka tatuointi, epid kun voi laitta hieman eripaikkoihin. Vaihtoehtona spinaalikin. Juttele näistä asioista. Jos sektio niin oletan että haluat olla hereillä, silloinhan puuduttavat kuitenkin samalle alueelle. Kannattaa purkaa pelkoa puhumalla, voi olla että olosi on mitä mahtavin jos synnytät alakautta ja tunnet että olet onnistunut siinä.

kaikki entäjos mitessitten ja enpysty jutut varmasti tuntuu nyt ja kohta ainakin ettei pysty ja jaksa mutta kun sinä oot siinä tilanteessa ja uskot ihtees että sinä selviät kun harva kuitenkin kipuun kuolee äläkä suunnitele etukäteen hirveästi valmiiksi apua saat varmasti kun sen aika tulee :) tsemppiä

Meillä ainakin synnytyssairaalaan tutustuessa kätilö sanoi, että harvoin tatuoinnit ovat niin isoja ja mustia, etteikö siellä jotain pientä paljasta ihokohta olisi.



Ylipäänäsä kannattaa selvittää asioita etukäteen suoraan sairaalasta, eikä stressata kotona ja netistä etsiä tietoa!

raskausviikkoja 38+0 ja ens viikolla olisi sovittu sektio vaikean synnytyspelon takia.

olen kuitenkin alkanut miettimään sovitun sektion peruuttamista, koska alatie synnytys olisi sekä lapselle että minulle turvallisempi: lapsi noin 3300g ja lantioni tarpeeksi tilava. mutta sairaalassamme ei ole ilokaasua käytössä ja tatuionnin takia en epiduraalia saa, kivut ja repeämiset hirvittää.

sektionkin on alkanut kauhistuttaa, erehdyin katsomaan linkitettyjä kuvia arvista yms.

valitsen kumman tavan vain niin ahdistus on valtavaa!

naiset on synnyttäneet vuosituhansia mutta se ei minua lohduta kun pelko lamaannuttaa. pitäisi olla iloinen kun vauvan saa kohta vatsasta rinnalle, mutta en kykene siitä iloitsemaan kun synnytys (oli sitten sektio tai alakautta) hirvittää niin paljon etten kykene lähestyvästä vauvasta iloitsemaan.

jos teillä olisi vinkkejä tms niin olisin syvästi kiitollinen.

kävin pelkopolilla 4 kertaa muttei kovin auttanu.

selän tatuointiin en saa epiduraalia, synnytyslääkäri katsoi alaselkäni :/

pitää nyt vaan yrittää olla rentona ja avoimin mielin.