Lue keskustelun säännöt.
En löydä hyviä ihmisiä
29.12.2021 |
Kaikkitietävä vauvapalsta, auta minua! Mistä löydän ympärilleni kaltaisiani ihmisiä? Olen esittävän taiteen alalla enkä saa mistään oman alan töitä (teen töitä muulla alalla kylläkin leipäni eteen). En halua kertoa ammattiani tarkemmin. Minulla ei ole hyviä kontakteja alalle enkä tiedä, miten niitä saisin. Se ei minua kuitenkaan haittaa, koska voin luoda omiakin töitä. Ongelmani onkin se, että en löydä porukkaa, jonka kanssa alkaa luoda töitä. Haluaisin luoda hyviä esityksiä, joita myydä, mutta en pysty siihen yksin. Silloin tällöin osuu kohdalle ihmisiä, joiden kanssa saadaan sovituksi, että aletaan tehdä yhteistä juttua. Mutta yritelmät kaatuvat aina siihen, että kukaan muu kuin minä ei pysty sitoutumaan. Porukka ei pysy kasassa, kun kaikilla on jokin muukin työ ja aina tulee jokin yhtäkkinen työkeikkamahdollisuus, johon halutaan tarttua, eikä kunnioiteta oman ryhmän kanssa tehtyä sopimusta harjoitusajoista. Itse sitoudun esimerkiksi jokasunnuntaiseen työskentelyrupeamaan venkoilematta. Voihan sitä joskus tulla jokin este, mutta itselleni esimerkiksi ei ole tullut viimeisen 20 vuoden aikana mitään, minkä takia olisin joutunut perumaan sovittuja tapaamisia. Hoidan yllätykselliset ylimääräiset hommat vapaina hetkinä. Kun olen sopinut, että olen käytettävissä sunnuntaisin, olen käytettävissä sunnuntaisin. Jään kuitenkin aina ainoaksi sitoutuneeksi, vaikka muut kuinka vannoisivat produktiota aloittaessa, että ovat sitoutuneet ja ehdottomasti pystyvät sitoutumaan sovittuihin päivämääriin. Yhtäkkiä alkaakin tulla lääkäriaikoja, äkillisiä kuumetiloja, ulkomaan matkoja, aiiiivan pakollisia kauppareissuja, yhtäkkinen koekuvaus, johon pitääkin valmistautua koko viikonloppu, jokin yllättävä palkallinen työkeikka jne.
Eikä tuossa vielä kaikki. Suurempi ongelma kuin edellä kuvattu sitoutumattomuus on se, että en löydä oikeasti hyviä ja kivoja ihmisiä, joiden kanssa edes yrittää mitään. En pidä juoruilusta, en pidä selkäänpuukottamisesta, en pidä pomottajista ja manipuloijista, en tuittuilijoista, en ilkeistä ihmisistä, jotka haluavat käyttää muista alatyylisiä ilmaisuja ja jotka haastavat riitaa. Olen yrittänyt sietää noita ominaisuuksia, koska en löydä itseni kaltaisia ihmisiä tältä alalta, mutta nyt en jaksa enää. Eikö tosiaan löydy ketään muuta, joka pystyisi sitoutumaan ennalta yhdessä sovittuihin aikatauluihin, ja joka ei yrittäisi saada väkisin draamaa aikaiseksi?
Hyvän taiteen tekeminen ei ole kauhean vaikeaa, kun on taitavat tekijät, mukava ilmapiiri ja voi oikeasti luottaa porukkaan. Tähän asti olen päässyt tällaisiin porukoihin vain harrastajapiireissä. Ammattilaisena en ole tehnyt yhtäkään produktiota, jossa olisi ollut aidosti mukava ilmapiiri. Ihmiset on aivan kauheita p**serei*ki*, jotka vain yrittävät käyttää toisia hyväkseen ja sitten vielä talloa ennen lähtöään muihin hommiin. En jaksa tällaista, mutta en halua myöskään jättää rakasta ammattiani. Haluaisin vain löytää kivoja ihmisiä ympärilleni: ei juoruilua, ei selkään puukottamista, ja sovituista pidetään kiinni.
Kommentit (17)
Sitoutuminen on kyllä freelancereille ja/tai työttömille taiteilijoille mahdoton juttu, olen huomannut saman. Nurmikko on aina olevinaan vihreämpi aidan toisella puolella eikä ymmärretä, että vain sitoutumalla ne jutut saadaan tapahtumaan ja vasta sitten niistä alkaa saada sitä kaikkien himoitsemaa rahaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan melkein kaikkia ihmisiä enkä ole taidealalla. Luulen, ettet tule löytämään sopivaa porukkaa, jos odotat törmääväsi sydämestään mukaviin ja muista välittäviin tyyppeihin. Et löydä niitä taidealalta etkä muilta aloilta.
Olipa harmi lukea, ap. Haluaisin olla mukavassa kulttuurin tekemisen ryhmässä, mutta minulla ei ole koulutusta, ainoastaan intoa. Mitä, jos keräisit ryhmän, jossa ohjaisit meitä ei-koulutettuja innokkaita hyvässä, puolin ja toisin jakavassa hengessä?
Ulkomailta voi löytyä. Joku länsimaa.
Aloittajalta puuttui asioiden jäsentely ja taidekin taisi olla hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nooh, itellä kävi niin, että ensemblen "pomo" hyppyytti, syyllisti ja nöyryytti, ja muu ensemblen väki oli myös mielellään ilkeä minulle - kaikki minussa naurettiin vaatteista ja vartalostani lähtien. Menin aina kiusaamisesta hiljaiseksi. Ensin yritin huumorilla saada heitä lopettamaan ivaamisen, mutta kun se ei loppunut, vaikenin ja pysyin taustalla. Omat hommani tietysti tein jetsulleen ja osallistuin reippaana yhteisiin asioihin, mutta en voinut enää olla omana itsenäni näiden ihmisten lähettyvillä. Tätä kesti muutaman vuoden ennen kuin uskalsin katkaista välit niin ensembleen kuin tähän "pomoon". Olen itkenyt monet itkut, koska tyyppi on nyt hyvällä polulla teatteriohjaajana ja työllistää kovasti tuota ensemblen porukkaa. Minä en vain jaksanut sitä menoa enää silloin. Menin oikeasti niin sairaaksi, että kaljuunnuin melkein kokonaan. Nyt on tukka kasvanut takaisin ja voin muuten hyvin, mutta työtön omalla alalla olen. Ei ole kontakteja ja tämä "hyppymestari" on mustamaalannut minut kaikille yhteisille tutuille. En tiedä, mitä hän on sanonut, mutta kukaan ei moikkaa minua kadulla eikä vastaa viesteihini. Hän itse korostaa sosiaalisessa mediassa olevansa heikompien puolella ja kuinka hän haluaa omalla työllään luoda taidealalle kulttuuria, jossa kaikilla on hyvä olla. Noh, ehkäpä oli helppo opetella tuollaiseen, kun oli ensin saanut pas*an systeemistään ulos minua piinaamalla? Arvelen kyllä, että sama meno jatkuu edelleen. Luulee vain itse olevansa hyvä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalta puuttui asioiden jäsentely ja taidekin taisi olla hukassa.
Mitä ihmettä selität? Taisi kalikka kalahtaa, vai? (Eri kuin AP)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahah! Tämä oli kuin omasta kynästä! En ole itse onneksi enää työttömänä, joten en voi valitettavasti lähteä perustamaan kanssasi ryhmää, mutta ymmärrän täysin. Hyviä tyyppejä on oikeasti harvassa! Nykyisessä työpaikassani on lisäkseni vain kaksi, joita ei kiinnosta juoruilu ja negatiivisuuden levittäminen. On vaikea olla osallistumatta juoruiluun, kun sosiaalinen paine siihen kasvaa niin kovaksi. Jos ei juoruile, on itse juorujen kohteena ja suljetaan porukan ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun voisikin laittaa ilmoituksen: "Etsitään työryhmää taiteelliseen työskentelyyn. Sinun on täytettävä seuraavat kriteerit:
1. Et juoruile etkä puhu pahaa kenestäkään.
2. Toimit harjoitus- ja työtilanteissa aina asiallisesti ja muut huomioiden. Ymmärrät, että asioista voidaan olla eri mieltä ilman, että täytyy riidellä.
3. Et myöhästele.
4. Sitoudut 100-prosenttisesti sovittuihin aikatauluihin.
5. Et puukota selkään (et kirj. etkä kuv.).
6. Et kerro työryhmän jäsenten sinulle uskomia henkilökohtaisia asioita eteenpäin.
7. Ymmärrät, että jos rikot kohtia 1-6, sinut erotetaan työryhmästä välittömästi."
Ei kyllä tulisi paljon hakemuksia. Tai sitten tulisi, mutta sama vanha peli jatkuisi :D
Ei ole enää hyviä ihmisiä maailmassa niin paljon että törmättäisiin. Joskus menee pitkäänkin hyvin, mutta sitten kosahtaa. Yhden melko hyvän kaverin heivasin tuossa ennen jouluja, kun hän ilmaisi kahtena perättäisenä päivänä negatiiviset mielipiteensä ensin kehitysvammaisista ja sitten naisista. Ekasta möläytyksestä ajattelin, että mites se tuolla tavalla oudosti sanansa asetteli, mutta kun seuraava sammakko pääsi, piti ihan kysyä, että mitä tarkoitti, ja mitä tarkoitti sillä eilisellä sutkauksella. Kun tuli vastaukset, sanoin "ahaa, just just". Siitä tapaamisesta kun lähdin kotiin, tiesin, etten enää koskaan ole ko. ihmiseen yhteyksissä. Sairasta sakkia. Oltiin tunnettu jo pari vuotta ja ajattelin, että mukava heppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esittävän taiteen ihmisillä on yleensä verkosto, joka syntyy opintojen aikana. Ns. pystymetsästä ei kontakteja ja sitoutuneita kollegoita löydy. Taiteilijat eivät ole kivoja, luotettavia tai rehellisiä.
Joka sunnuntainen ryörupeama kuulostaa kyllä jo sairaalle. Miksi et pyhitä lepopaivää tai anna niiden sitä pyhittää jotka sen haluavat tehdä. Viikossa onjo 6 muuta päivää jolloin pitää sietää ihmisiä joista ei välttämättä pidä.,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esittävän taiteen ihmisillä on yleensä verkosto, joka syntyy opintojen aikana. Ns. pystymetsästä ei kontakteja ja sitoutuneita kollegoita löydy. Taiteilijat eivät ole kivoja, luotettavia tai rehellisiä.
Taidekoulusta minullakin oli ne verkostoni, mutta kun kaikki ovat niin kamalia ihmisiä, en halua tehdä niiden kanssa töitä. En vain jaksa sitä peen jauhantaa. On tietysti sellaisiakin, jotka olivat oikeasti mukavia, mutta ne ovat jo työllistyneet muualle, joten niiden kanssa ei voi mitään perustaa. Oma alani on sillä tavalla hankala, että työpaikkoja vapautuu harvakseltaan ja mielellään tarvitsen muitakin ihmisiä esityksen valmistamiseksi. Onnistuisi yksinkin, mutta koska olen tässä vaiheessa jo niin masentunut ja väsynyt ihmisiin, en pysty luomaan yksin kaikkea. Olen suunnitellut vaikka mitä juttuja, mutta toteutukseen tarvitsen muita. Ap.
Piisami kirjoitti:
Joka sunnuntainen ryörupeama kuulostaa kyllä jo sairaalle. Miksi et pyhitä lepopaivää tai anna niiden sitä pyhittää jotka sen haluavat tehdä. Viikossa onjo 6 muuta päivää jolloin pitää sietää ihmisiä joista ei välttämättä pidä.,
Kirjoitin kyllä, että ennalta yhdessä sovittu aikataulu. Eli ketään ei pakoteta yhtään mihinkään, vaan ihmiset ovat yhdessä päättäneet, koska tavataan. Ja se jokaviikkoinen sunnuntai oli vain esimerkki. Ihan sama se minulle on, vaikka olisi joka kuun viimeisenä keskiviikkoaamuna tapaaminen, jos siihen kaikki pystyvät sitoutumaan. Mutta kun ongelma on se, että ihmiset sanovat "joo, pystyn sitoutumaan!" mutta eivät sitten sitoudukaan.
Vierailija kirjoitti:
liian pitkä teksti
Perusongelma palstalla. Jos kirjoittaa lyhyesti, aletaan kommentoida aiheen ohi, että "miksi et ole tehnyt näin", ja kun sen jälkeen antaa lisätietoja, väitetään, että "keksii matkan varrella lisää, että vaikuttaisi itse fiksummalta". Jos taas perusteellisesti selvittää asiansa heti alkuun, että kokonaiskuva olisi mahdollisimman selkeä, kommentoidaan että teksti on liian pitkä. En ole ap, mutta alkaa ottaa pannuun nämä viisastelijat.
Alikulkutunnelissa esiintyi yksi mukava haitarin soittaja. Joka päivä, sunnuntaina lepäsi.