Mikä on mielestäsi kohtuullista vaivannäköä kumppanin löytämiseksi?

Osa sinkuista vaikuttaa kärsivän sinkkuudesta enemmän ja osa myös näyttää tekevän paljon kumppanin löytämiseksi. Osa taas on melko passiivisia. Mikä sinusta on normaalia vaivannäköä sinkulta, oli kyse sitten ulkoiseen olemukseen panostamisesta, deittailuun käytetystä ajasta tai mitä nyt voikaan tehdä mahdollisuuksien parantamiseksi. Onko sinkku joka ei millään tavalla panosta siihen että voisi löytää kumppanin liian passiivinen, vai voiko nykyäänkin normaalia vain odottaa että jossain se tulee vastaan ja kelpaa hänelle sellaisena kuin on?