Ihmiset 50+, harrastatko vielä uudenvuodenlupauksia ja haaveita tulevasta vuodesta?

Minä tykkäsin aina aiemmin miestiskellä tällaisia asioita vuoden vaihteessa ja tehdä tilinpäätöstä kuluneista vuosista ja suunnitella tulevaa vuotta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän se kiinnostaa ja mietin että onko tämä joku ikääntymiseen liittyvä ilmiö. Yhä enemmän myös ajatukset ikään kuin jakaantuu kahteen eri todellisuuteen. Ensinnäkin on raaka reaalitodellisuus jossa järkevintä olisi ehkä ostaa piilopirtti, rakentaa maakellari ja kerätä jotain säilykepurkkeja (esim vaikka pahan aurinkomyrskyn vaikutukset äärimmäisen haavoittuvaiseen länsimaiseen elämäntyyliin). Toiseksi sitten tämä kulttuurinen todellisuus, jossa voi rakennella kaikenlaisia haavoittuvia unelmia, joiden toteutumiseen on reaalitodellisuus jo ruvennut sekaantumaan. Esim fyysiset rajoitukset. Jos joku nyt ehdottaa jotain masennusta niin minun ajatukset ei suinkaan ole masentuneita. Mutta tuntuu jotenkin ongelmalliselta lähteä kummallekaan tielle. Jälkimmäiseen todellisuuteen on kylläkin hyvin helppoa upota myös työelämässä jne.