Avioehto oletusehtoiseksi
Yhden avioeron läpikäyneenä ja muiden ihmisten kokemuksia kuulleena päädyimme nykyisen puolison kanssa avioehtoon. Sopi kummallekin erinomaisesti.
Rosiksetkin kuormittuisivat paljon vähemmän, kun avioehto kuuluisi avioliiton solmimiseen perusoletuksena. Ehdotonta sopimusta pitäisi erikseen pyytää.
Kommentit (32)
Miksi?
Jos ei ole avioehtoa, on selvä, miten omaisuus jaetaan avioliiton päättyessä jaetaan. Jos on avioehtoa, on edelleen selvä, miten omaisuus jaetaan. Miksi näistä vaihtoehdoista automaattisesti toinen on toista parempi?.
Vierailija kirjoitti:
Kannatan. Vaikka avioliittoon lähdettäisiin taloudellisesti ja muutenkin tasapäisinä, voi tilanne muuttua isosti vuosien ja vuosikymmenten aikana. Pelisääntöjen on hyvä olla selvillä ja selkeitä.
Niin mutta nehän ON selvät ja selvillä myös silloin kun mennään ihan normaalin lain mukaan. Jos sä et ole osannut lakia huomioida, sillä ei tarvi rasittaa kaikkia niitä, jotka osaavat ja haluavat elää sen mukaan,
Irrallisuus toisesta, oma tili ja omat rahat.
En minäkään ymmärrä, kai kaikki ovat tietoisia, että voi tehdä juuri sellaisen avioehdon kuin haluaa? Sehän nimenomaan on se perusoletus, että jokainen voi asiasta itse päättää, joko tekee avioehdon tai sitten ei tee. Muistaakseni tätä ihan kysyttiin maistraatissa, ei sitä mitenkään erikseen pitänyt vaatia...
Vierailija kirjoitti:
Miksi?
Jos ei ole avioehtoa, on selvä, miten omaisuus jaetaan avioliiton päättyessä jaetaan. Jos on avioehtoa, on edelleen selvä, miten omaisuus jaetaan. Miksi näistä vaihtoehdoista automaattisesti toinen on toista parempi?.
Koska avioehdolla voidaan turvata henkilön oikeus omaan omaisuuteensa, ettei erotilanteessa perusteetta jaeta omaisuutta tasan, jos varallisuuserot ovat isot, toisella osapuolella esimerkiksi firma, joka jaettuna menisi konkurssiin. Tasajako ei monesti ole oikeudenmukainen - erotilanteessa katsotaan ehdosta huolimatta onko toinen osapuoli kartuttanut tai edesauttanut toisen omaisuuden kertymistä. Avioehto pelastaisi monelta epäoikeudenmukaisuudelta ja katkeralta riidalta
Toiset tekee ensin virheitä ja toiset ymmärtää ilman niitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi?
Jos ei ole avioehtoa, on selvä, miten omaisuus jaetaan avioliiton päättyessä jaetaan. Jos on avioehtoa, on edelleen selvä, miten omaisuus jaetaan. Miksi näistä vaihtoehdoista automaattisesti toinen on toista parempi?.
Totta. Jos ei ole avioehtoa, lain mukaan menee erossa näin:
Miehellä 1 000 000 euron omaisuus, joka saatu testamentilla. Siinä avio-oikeuden poissulkeva ehto myös perityn omaisuuden tuoton suhteen.
Naisella 200 000 euron arvoinen asunto.
Asutaan yhdessä naisen asunnossa, matkustellaan ja päätetään joskus rakentaa unelmien talo, maksetaan se puoliksi.
Tulee ero.
Mies saa pitää kaiken omaisuutensa. Naisen omaisuus menee puoliksi eli mies saa 100 000 e, nainen 100 000 e. Koska ei ollut sitä avioehtoa!
No se menisi kyllä hankalaksi, kun lasten elatuksen suhteen pitäisi sopia säännöt (äidille tulee helposti kymmenien tuhansien eurojen tulonmenetykset/lapsi), samoin ulkomaankomennusten yhteydessä pitäisi käydä tiukat keskustelut (itselleni tuli viime keikasta 150 000 euron tulonmenetys). Eli en tiedä, kuinka paljon helpompaa se olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi?
Jos ei ole avioehtoa, on selvä, miten omaisuus jaetaan avioliiton päättyessä jaetaan. Jos on avioehtoa, on edelleen selvä, miten omaisuus jaetaan. Miksi näistä vaihtoehdoista automaattisesti toinen on toista parempi?.
Totta. Jos ei ole avioehtoa, lain mukaan menee erossa näin:
Miehellä 1 000 000 euron omaisuus, joka saatu testamentilla. Siinä avio-oikeuden poissulkeva ehto myös perityn omaisuuden tuoton suhteen.
Naisella 200 000 euron arvoinen asunto.
Asutaan yhdessä naisen asunnossa, matkustellaan ja päätetään joskus rakentaa unelmien talo, maksetaan se puoliksi.
Tulee ero.
Mies saa pitää kaiken omaisuutensa. Naisen omaisuus menee puoliksi eli mies saa 100 000 e, nainen 100 000 e. Koska ei ollut sitä avioehtoa!
Niinnniin mutta mun pointtini on että: näinhän on alusta alkaen sovittu. Molemmat ovat tienneet siitä ja antaneet asioiden olla näin. Miksi TÄMÄN sopimuksen noudattaminen olisi yhtään sen väärempi tai epäoikeudenmukaisempi toimintatapa kuin jonkun muunkaan sopimuksen noudataminen? Päinvastoin, sen noudattaminen, mitä on sovittu, on oikein!
Väärin on vain ja ainoastaan se, että sopimuksia jätetään noudattamatta tai omaisuutta piilotetaan sovitusta jaosta?
Vierailija kirjoitti:
Kannatan. Vaikka avioliittoon lähdettäisiin taloudellisesti ja muutenkin tasapäisinä, voi tilanne muuttua isosti vuosien ja vuosikymmenten aikana. Pelisääntöjen on hyvä olla selvillä ja selkeitä.
Nehän on. Ilman avioehtoa kaikki puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi?
Jos ei ole avioehtoa, on selvä, miten omaisuus jaetaan avioliiton päättyessä jaetaan. Jos on avioehtoa, on edelleen selvä, miten omaisuus jaetaan. Miksi näistä vaihtoehdoista automaattisesti toinen on toista parempi?.
Totta. Jos ei ole avioehtoa, lain mukaan menee erossa näin:
Miehellä 1 000 000 euron omaisuus, joka saatu testamentilla. Siinä avio-oikeuden poissulkeva ehto myös perityn omaisuuden tuoton suhteen.
Naisella 200 000 euron arvoinen asunto.
Asutaan yhdessä naisen asunnossa, matkustellaan ja päätetään joskus rakentaa unelmien talo, maksetaan se puoliksi.
Tulee ero.
Mies saa pitää kaiken omaisuutensa. Naisen omaisuus menee puoliksi eli mies saa 100 000 e, nainen 100 000 e. Koska ei ollut sitä avioehtoa!
Niinnniin mutta mun pointtini on että: näinhän on alusta alkaen sovittu. Molemmat ovat tienneet siitä ja antaneet asioiden olla näin. Miksi TÄMÄN sopimuksen noudattaminen olisi yhtään sen väärempi tai epäoikeudenmukaisempi toimintatapa kuin jonkun muunkaan sopimuksen noudataminen? Päinvastoin, sen noudattaminen, mitä on sovittu, on oikein!
Väärin on vain ja ainoastaan se, että sopimuksia jätetään noudattamatta tai omaisuutta piilotetaan sovitusta jaosta?
Todella harva ymmärtää, että puolison omaisuutta ei aina erossa jaetakaan, mutta minun jaetaan. Sitä ei haluta avioehtoa, koska toisella on miljoona ja ollaan sitä mieltä, että parisuhteessa kaikki on yhteistä. Yllätys on melkoinen, kun avioehdottomuus koituu itselle negatiiviseksi asiaksi.
Vierailija kirjoitti:
No se menisi kyllä hankalaksi, kun lasten elatuksen suhteen pitäisi sopia säännöt (äidille tulee helposti kymmenien tuhansien eurojen tulonmenetykset/lapsi), samoin ulkomaankomennusten yhteydessä pitäisi käydä tiukat keskustelut (itselleni tuli viime keikasta 150 000 euron tulonmenetys). Eli en tiedä, kuinka paljon helpompaa se olisi.
Miten äidille voi tulla tuollaiset tulonmenetykset, kun 3 kk ajan saa täyttä palkkaa ja sen jälkeen vanhempainvapaalla sairauspäivärahan suuruista eli tulonmenetys yhdestä lapsesta on hyvin harvoin lähelläkään 10 000 e.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi?
Jos ei ole avioehtoa, on selvä, miten omaisuus jaetaan avioliiton päättyessä jaetaan. Jos on avioehtoa, on edelleen selvä, miten omaisuus jaetaan. Miksi näistä vaihtoehdoista automaattisesti toinen on toista parempi?.
Koska avioehdolla voidaan turvata henkilön oikeus omaan omaisuuteensa, ettei erotilanteessa perusteetta jaeta omaisuutta tasan, jos varallisuuserot ovat isot, toisella osapuolella esimerkiksi firma, joka jaettuna menisi konkurssiin. Tasajako ei monesti ole oikeudenmukainen - erotilanteessa katsotaan ehdosta huolimatta onko toinen osapuoli kartuttanut tai edesauttanut toisen omaisuuden kertymistä. Avioehto pelastaisi monelta epäoikeudenmukaisuudelta ja katkeralta riidalta
Tasajako ei aina ole okkeudenmukainen, mutta ei se "kummankin henkilön oikeus omaan omaisuuteensa" välttämättä ole yhtään sen oikeudenmukaisempi, jos ja kun elämää ei kuitenkaan onnistuta elämään niin, että molemmilla olisi tasapuoliset mahdollisuudet kerätä omaisuutta.
Ja tuo väite, että "erotilanteessa katsotaan ehdosta huolimatta, onko toinen osapuoli kartuttanut tai edesauttanut toisen omaisuuden kertymistä" on kyllä teoriassa mahdollista Suomen lain mukaan, mutta ei käytännössä toteudu juuri koskaan, koska sen "edesauttamisen" laillinen osoittaminen on käytännössä lähes mahdotonta. Siihen kun ei riitä esim se, että on hoitanut lapsia kotona tai lähtenyt puolison ulkomaankomennukselle ja näistä maksettavat komensaatiot on käytännössä aina liian pieniä (ts. niissä otetaan huomioon vain ulkomaankomennuksen aikainen tulonmenetys, mutta ei esim menetyksiä sen jälkeisessä palkkakehityksessä tulevan työuran osalta. Ja kuitenkin tulokehitysmenetykset on näissä tapauksessa usein kymppitonneja vuodessa, kun ei ulkomailla toisen mukana ollessa ei pääse pätevöitymään ylennyksiin ja palkankorotuksiin.
Vierailija kirjoitti:
No se menisi kyllä hankalaksi, kun lasten elatuksen suhteen pitäisi sopia säännöt (äidille tulee helposti kymmenien tuhansien eurojen tulonmenetykset/lapsi), samoin ulkomaankomennusten yhteydessä pitäisi käydä tiukat keskustelut (itselleni tuli viime keikasta 150 000 euron tulonmenetys). Eli en tiedä, kuinka paljon helpompaa se olisi.
Avioehdon kun sopii, se ei ole ikuisesti pysyvä sopimus, vaan sitä voi muuttaa tilanteen mukaan. Meillä on useampi lapsi, ulkomaan kokemuksia ja kumppanin pitkäaikainen sairaus. Avioehto on elänyt joka tilanteen mukaan ongelmitta. Liitto ilman avioehto taas ei jousta näissä tilanteissa mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se menisi kyllä hankalaksi, kun lasten elatuksen suhteen pitäisi sopia säännöt (äidille tulee helposti kymmenien tuhansien eurojen tulonmenetykset/lapsi), samoin ulkomaankomennusten yhteydessä pitäisi käydä tiukat keskustelut (itselleni tuli viime keikasta 150 000 euron tulonmenetys). Eli en tiedä, kuinka paljon helpompaa se olisi.
Miten äidille voi tulla tuollaiset tulonmenetykset, kun 3 kk ajan saa täyttä palkkaa ja sen jälkeen vanhempainvapaalla sairauspäivärahan suuruista eli tulonmenetys yhdestä lapsesta on hyvin harvoin lähelläkään 10 000 e.
Kaikki eivät saa täyttä palkkaa edes sitä kolmea kuukautta. Ja aika moni on myös hoitovapaalla, missä korvaus on erittäin pieni. Mutta tämä tulonmenetys on ihan laskettu, kun huomioidaan äidin poissaolon vaikutus koko uraan, se nimittäin näkyy eläkkeessä asti.
Vierailija kirjoitti:
Irrallisuus toisesta, oma tili ja omat rahat.
Suomessa on helppo elää irrallisena toisesta, omalla tilillä ja omilla rahoilla. Se ei vaadi mitään erityistä toimenpidettä. Jos taas haluaa yhteistalouteen ja lailliseen liittoon toisen kanssa on tehtävä erityinen manööveri ja sitouduttava julkisesti (= laillisesti) siihen toiseen. Miksi tämä ei enää riittäisi, varsinkin kun voi vielä tämän lisäksi tehdä sen avioehdon halutessaan?
Mitä uussuomea tuo oletusehtoinen on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se menisi kyllä hankalaksi, kun lasten elatuksen suhteen pitäisi sopia säännöt (äidille tulee helposti kymmenien tuhansien eurojen tulonmenetykset/lapsi), samoin ulkomaankomennusten yhteydessä pitäisi käydä tiukat keskustelut (itselleni tuli viime keikasta 150 000 euron tulonmenetys). Eli en tiedä, kuinka paljon helpompaa se olisi.
Avioehdon kun sopii, se ei ole ikuisesti pysyvä sopimus, vaan sitä voi muuttaa tilanteen mukaan. Meillä on useampi lapsi, ulkomaan kokemuksia ja kumppanin pitkäaikainen sairaus. Avioehto on elänyt joka tilanteen mukaan ongelmitta. Liitto ilman avioehto taas ei jousta näissä tilanteissa mitenkään.
Eli te tasaisin väliajoin käytte läpi, miten rahat jaetaan jos/kun ero tulee? No, onhan sekin ajanvietettä.
Mikähän merkitys avioliitolla olisi, jos vakiomuotoinen avioehto olisi automaatio? Suurin osa niistä ei ole kaiken pois sulkevia.
Kannatan. Vaikka avioliittoon lähdettäisiin taloudellisesti ja muutenkin tasapäisinä, voi tilanne muuttua isosti vuosien ja vuosikymmenten aikana. Pelisääntöjen on hyvä olla selvillä ja selkeitä.