Lue keskustelun säännöt.
Olen paha ihminen.
27.11.2009 |
Yhdessä ketjussa kysyttiin mikä yllätti ensi synnytyksen jälkeen. Minut yllätti se, kuinka vähän tarvitsen miestäni ja oikeastaan kuinka tekisi mieli heittää koko ukko ulos.
Poika on nyt parivuotias ja toinen on tulossa, tunne ei ole kadonnut minnekään, vaan jopa voimistunut.
Uskokaa tai älkää, mies on hyvä isä, aviomies jne. osallistuu kotitöihin enemmän kuin tarpeeksi, kohtelee hyvin, touhuu pojan kanssa. Suostui jopa seksiin useati vaikka se ei kummallekaan maistunut, jotta saatiin kakkonen alulle. Teko kesti 1,5 vuotta.
Joka päivä musta tuntuu, että olisi helpompi elää lapsen kanssa kahden. Muuttaisin kauas pois omienkin sukulaisten lähettyviltä. Sukulaisissakaan ei oikeastaan ole mitään suurempaa vikaa, ovat vain ärsyttäviä.
Onko muita joista tuntuu, että olisi kivempi elää lasten kanssa keskenään? Ei tulisi turhaa riitaa, eikä mikään ärsyttäisi. Enpä tiedä, olenko hullu vai mikä mättää.
Joka päivä hoen itselleni, että miehelläkin on oikeus onneen ja perheeseen ja, että on hyvä mies, parempaa en löydä edes etsimällä.
Mies on aika paljon pois työn takia, joten olen alusta asti saanut pärjätä omillani ja hyvin olen pärjännytkin. Varmaan liiankin hyvin, kun tuntuu tältä.
Olen koko ajan opiskellut samalla, joten kodin ulkopuolista tekemistäkin on riittävästi. Äitini hoitaa poikaa, kun olen luennoilla.
Tulee nykyään haastettua riitaa ihan huvin vuoksi, että saisi syyn lähteä. Taidan olla aika seko akka?? Me ollaan oltu kuutisen vuotta yhdessä, joista 4 naimisissa, rakennettu talo ja touhuttu muutenkin aika paljon. Mitään lomaa ei olla vietetty koko aikana, ei edes häämatkaa.
Auttaisikohan pieni loma pois tästä kaikesta p...a, samaa päivästä toiseen, viikosta, kuukaudesta jne. lapsi on ihana ja ansaitsee onnellisen äidin, kunon itsekin semmoinen ilopilleri.
Nyt tuli romaani kirjoitettua, auttoi tämä avautuminenkin vähän. En ole kenelläkään tästä puhunut.
Kommentit (8)
Kaikki mun eronneet tuttuni ovat tehneet saman virheen: menneet naimisiin parin-kolmen vuoden tuntemisella ja lapsia päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinuna olisin varovainen, kun kakkonen tulossa. kahden kanssa on tosi paljon rankempaa kuin yhden.
mieheni vaan ei ole edes mitenkään kovin osallistuva isä. Uskoakseni olisin hyvä yh...enkä ole ikinä erityisemmin haaveillut miehestä vaan koen, että viihdyn lasten kanssa yksin hurjan hyvin. Meillä sujuu hommat tosi hienosti, jos mies joskus pois kotoa, iltahommatkin rullaa ja nautin olostani. Voisiko tässä piillä ihan vaikka hippusenpippusen joku evoluutiohomma takana...et kaikki naaraat ei tarvitse sitä urosta sen jälkeen kun jälkeläiset ovat maailmassa...Joo, ihan vapaasti ylistämään, mammat, niitä omia pikku touhutonttujanne, jotka jakavat kanssanne kaiken ja kuinka ette miiiiilllläään pärjäisi ilman sitä ihanaa kultaista huppelinpuppelianne... ;D
ehkä olis kannattanut odottaa sen lasten teon kanssa, ettehän te edes tunne toisianne.
koita nyt jotenkin pärjätä, ei se yh:n arki ole
ruusuista sekään.
ei kyllä ole mikään hyvä. todellakin tulisin paremmin toimeen ilman ja elämä olisi mukavampaa. lasten takia vain jaksan katella sitä. etenkin pojille niin tärkeä kuitenkin, ja rakastaa kyllä lapsia kovasti. mulle vaan on tosi vaikeaa, kun ukolla on alkon kanssa ongelmia, ja mt-ongelmia, ja vaikka mitä, talous kuralla, ja elämän hallinta. itselläni kaikki asiat on mallillaan ja meillä on mukava koti. joten en mitenkään voi lasten kotia ja perhettä särkeä siksi etten itse meinaa jaksaa sitä ukkoa. tätä taloa en yksin pystyis maksaa, eikä ukko sitä suostuis meille antaa kun on ite rakentanu.
kauheinta on että joskus olen ajatellut niinkin että mitä jos mies kuolee, sittenhän pääsen siitä eroon. vaikka hirvikolarissa tmv. minun pitää myös joka päivä tolkuttaa itselleni etten voi viedä lapsilta isää. kun tiedän ettei ukko jaksais olla lapsille isä sit enää jos jättäisin sen. itse asiassa varmaan menis sit ihan hunningolle eikä sit vois lapsia ees tavata. sen verran syyttäisin itseäni siitä sitten, et en voi tehdä sitä lapsille. tällaisen isän oon kuitenkin heille valinnut, joudun nyt kantaa vastuun siitä, ja se on todella raskas.
joskus vielä luulin, että lasten huoltaminen yksin olis rankkaa. no, voihan se olla mut tämä se vasta rankkaa onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäpä sitä elämästä tietää. Kyllä mä sen silloin ihan tunteella ja osittain järjellä valitsin, kun tiesin, että on hyvä ihminen eikä ryyppää tms.
Kai se on itelleen tehtävä jotain, jotta pääsee näistä ajatuksista eroon, siis ajatuksilleen. Päällimmäisenä on just toi evoluutio juttu, kun en sitä enää mihinkään tarvitse, niin on vaan häiriöksi. Hölmö olen.
Ap.
seksi on maistunut aina ja hyvin onkin. Mutta kakkosta tehdessä meni vähän puurtamiseksi ennen kuin tärppäsi.
Masennusta en usko, kun olen muuten tosi postiivinen ja aikaansaava.
On kuitenkin lohduttavaa tietää, että löytyy muitakin jotka viihtyy omillaan, kun tuntuu, että toisten pitää koko ajan kyhnyttää kyljessä.
En varmaan olisi naimisiin mennyt ellen tietoisesti olisi halunnut perhettä, koska viihdyn itseni kanssa hyvin. Mukavaahan se on kuitenkin kun on se mieskin tässäkin perheessä. Kiitos vastauksista, lohduttavaa.
Ap.
onko joskus maistunut? Toiselle tai molemmille?