Mikä ihme minua oikein vaivaa?

Syötkö tarpeeksi ruokaa? Yleensä makeanhimo iskee jos nälkä pääsee yllättämään. Vaikka pienellä energiavajeella laihdutus on tietysti hitaampaa, se on paljon parempaa elämää kuin jonkun 1000 kcal vajeella kiikutus. Elämää se on se laihdutusaikakin, ei kannata laittaa kaikkea muuta paussille (en toki tiedä teetkö just sä näin, mutta moni tekee niin että laihduttaa = ajattelee sitä erillisenä jaksona elämää, eikä ota elämäntapoja osaksi omaa elämää.. )

Tai siis riippuu varmaan omasta lepokulutuksestakin, kuinka paljon vajetta voi pitää ilman nälkää. Mutta jos ei saa esim 1200 kaloria enemempää, ei ihme että tekee mieli herkkuja. Ja mieliteoissa ei ole kyse itsehillinnästä, vaan aivokemiasta - toki niitä voi aikansa hillinnällä vastustaa, mutta mieliteot tulee kuitenkin.

Olisi hyvä että jääkaapissa olisi tällöin jotain hyvää ja nopeaa ruokaa, tai edes helppoa välipalaa kuten jugurttia (terveellistä versiota) mandariineja ja banaaneja.

Tämmösiä ajatuksia heräsi

Syön ruokaakin, säännöllisesti ja sitäkin mielestäni liikaa. Olen ollut aina tolkuton sokerihiiri ja nyt se sokerinsyönti on ihan karannut käsistä... ap

Okei! En ole lääkäri tai ravitsemusterapeutti, eli suhtaudu sen mukaan.

Mutta tietääkseni makeanhimoa aiheuttaa nälän lisäksi yleisimmin stressi ja unenpuute, ja se on itsekin helppo huomata että tekee mieli herkkuja jos on pari huonosti nukuttua yötä takana.

Myös jotkut lääkkeet voi nostaa ruokahalua (esim. srri-johdannaiset) - tämäkin kannattaa lääkärin kanssa tarkistaa että aiheuttaako omat lääkkeet sitä.

Lisäksi liian vähäisen terveellisen ruoan lisäksi syynä voi olla epäsäännöllinen ruokarytmi: vaikka saisitkin päivän aikana tarpeeksi ruokaa, jos kaikki tulee esim viideltä illalla, nälkä on jo ehtinyt syntymään ja aiheuttamaan makeanhimoa.

Toki on mahdollista myös se että makea on tullut tavaksi, tai on syntynyt fyysinen riippuvuus sokeriin ja rasvaan. Varmaan silloin ihan puhdas "karkkilakko" täsmällisine suunnitelmineen ja kirjattuine tavoitteineen auttaa - on helpompi sitoutua tavoitteeseen kun tietää miten ja milloin sen toteuttaa. Eli epämääräinen karkkilakko voisi tarkoittaa pilkottuna esimerkiksi päätöstä olla ostamatta herkkuja kotiin tai valmiiksi päättää kieltäytyä työpaikan pullasta, tai oikaista kaupassa niin ettei mene karkkihyllyn läpi ollenkaan. Ja ottaa päivä kerrallaan, eikä ajatella mitään lopullisia, abstrakteja tavoitteita, kuten "en enää koskaan syö" tai "ensi vuonna". Lisäksi on helpoin sitoutua asioihin joiden hyödyt ovat nähtävissä: kiinnitä huomiota siihen, miltä tuntuu kun verensokeri ei heittele, ja jaksat paremmin, ei tule karkkiähkyä ja vatsa toimii. Helpompi havaita kuin pitkän ajan tavoitteet.

Älä hanki kotiin suurta määrää makeisia. 

Älä koskaan syö makeisia nälkään, vaan aina jälkiruoaksi.

Erota pussiin tai rasiaan kohtuullinen määrä ja laita loput kaappiin. Tämähän ei estä sitä, että hakee karkkeja lisää, mutta ainakin joutuu hetken miettimään, onko se viisasta.

Ja hei tärkein vinkki jäi: älä lannistu! Se on kauheeta kun on siinä tilanteen keskellä, vähän niin ku huonossa kierteesä, kaikki tuntuu vähän vaikealta ja vaikea hahmottaa mistä mikäkin johtuu ja mikä auttais.

Itselläkin ollut elämän aikana erilaisia ärsyttäviä mutta onneksi aika pienehköjä terveysvaivoja, ja tunnistan ton ajatuksen että mikä helvetti mua oikeen vaivaa, ja olen etsinyt vastauksia kaiken maailman poppaskonsteista. Jotenkin huijannut itseäni että kaikki peruspalikat on ihan kunnossa. Sitten lääkäri kysynyt ihan peruskysymyksiä, kuten että onkohan sulta verikokeet millon otettu viimeks, nukutko, liikutko, miten syöt jnejne. Sitten ku vyyhti alkanu purkautuu ni on jälkikäteen saattanut tunnistaa, että se sun "hyvin nukkuminen" on meinannut kolmeen asti kukkumista joskus, päivään asti nukkumista seuraavana päivänä, joskus 6 tunnin unia.. Se on vaikee vaa hahmottaa sieltä tilanteen keskeltä.

Ja painonpudotuksesta - vaikka siinä pitää olla itelleen tosi rehellinen, että tuloksia tapahtuu, nii ei kuitenkaan armoton. Pitää antaa itselleen kredittiä siitä, että laihdutus on oikeesti mielellekin vähän rankkaa. Muista myös että elämä on jatkumo - jos yhtenä päivänä syöt konvehtirasian, saat 3000 kaloria - so what, seuraavana päivänä kevyempää ruokaa jossa ei ole niin paljoa kaloreita, ja rauhallinen kävely. Viikon saldo ei välttämättä jää plussalle. Ja jos jää, aina on uusi viikko.

Mielen on tärkeä olla mukana hommassa, että onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Ja hei tärkein vinkki jäi: älä lannistu! Se on kauheeta kun on siinä tilanteen keskellä, vähän niin ku huonossa kierteesä, kaikki tuntuu vähän vaikealta ja vaikea hahmottaa mistä mikäkin johtuu ja mikä auttais.

Itselläkin ollut elämän aikana erilaisia ärsyttäviä mutta onneksi aika pienehköjä terveysvaivoja, ja tunnistan ton ajatuksen että mikä helvetti mua oikeen vaivaa, ja olen etsinyt vastauksia kaiken maailman poppaskonsteista. Jotenkin huijannut itseäni että kaikki peruspalikat on ihan kunnossa. Sitten lääkäri kysynyt ihan peruskysymyksiä, kuten että onkohan sulta verikokeet millon otettu viimeks, nukutko, liikutko, miten syöt jnejne. Sitten ku vyyhti alkanu purkautuu ni on jälkikäteen saattanut tunnistaa, että se sun "hyvin nukkuminen" on meinannut kolmeen asti kukkumista joskus, päivään asti nukkumista seuraavana päivänä, joskus 6 tunnin unia.. Se on vaikee vaa hahmottaa sieltä tilanteen keskeltä.

Ja painonpudotuksesta - vaikka siinä pitää olla itelleen tosi rehellinen, että tuloksia tapahtuu, nii ei kuitenkaan armoton. Pitää antaa itselleen kredittiä siitä, että laihdutus on oikeesti mielellekin vähän rankkaa. Muista myös että elämä on jatkumo - jos yhtenä päivänä syöt konvehtirasian, saat 3000 kaloria - so what, seuraavana päivänä kevyempää ruokaa jossa ei ole niin paljoa kaloreita, ja rauhallinen kävely. Viikon saldo ei välttämättä jää plussalle. Ja jos jää, aina on uusi viikko.

Mielen on tärkeä olla mukana hommassa, että onnistuu.

Olen kortisonikuurilla tällä hetkellä ja se voi olla ainakin osasyyllinen. Ja onhan tätä stressiäkin. Tuntuu että en tunne sanaa "kohtuullinen". Olen kuin alkoholisti, joko syön sitä sokeria rajattomasti, tai sitten on oltava kokonaan erossa, ei mitään sokeripitoista. Kiitos tsempeistä, ne merkitsevät paljon! Jospa tämä tästä vielä hyväksi muuttuu. Ap

Mistä ne konvehtirasiat oikein tupsahtavat asuntoosi?

Anna repsahtaa loppuvuodeksi ja aloita alusta 1.1.2022.

Tiedän että kunnon ruoan syöminen alle ei auta. Vaikka vatsa olisi kunnollisesta ruoasta kuinka täynnä, sitä vain lipsahtaa. Kun on pimeää, vähän väsyttää ja haluaa piristää itseä jollain pienellä, sitä huomaa vetäneensä kaksin käsin enemmän kuin oli tarkoitus. Mutta tuo, että ei osta sinne kaappeihin mitään ylimääräistä, toimii kyllä 90% teholla. Tsemppiä.

Elääkö sun sisällä kapinallinen, joka ei halua noudattaa rajoja ja suosituksia vaan haluaa nauttia hetkestä vaikka seuraamukset olisivat kovat?  Yritätkö olla syömättä niitä itsesi vai muiden takia?  Koska ihminen monesti haistattaa maailmalle paskat ja tekee niinkuin itse haluaa.  Jos laihdutat siksi, että muut pitäisivät sinusta tai olisit hyväksytympi, tämä kapinallinen tulee ja pilaa kaiken tuon, koska se haluaa olla arvostettu ihmisenä eikä hyväksy sitä, että ulkonäön takia olisi jotenkin huonompi.

Jos yhtään lohduttaa, vedin äsken yksin kokonaisen suklaalevyn.

Syynä PMS:stä johtuva alakulo ja makeannälkä. Kävin myös kirjoittelemassa kaipausketjuun muistelemaan exääni. Nyt itken sydänsuruissani samalla mättäen suklaata kuin joku stereotyyppinen naispäähenkilö kliseisestä romanttisesta komediasta. Tosin tässä minun elämäni leffassa ei ole näkyvissä onnellista loppua, unelmien prinssiä ja vuosisadan rakkaustarinaa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ne konvehtirasiat oikein tupsahtavat asuntoosi?

Jotenkin ne kaupassa vaan hyppää ostoskärryyn, en minä tiedä... ap

Vierailija kirjoitti:

Elääkö sun sisällä kapinallinen, joka ei halua noudattaa rajoja ja suosituksia vaan haluaa nauttia hetkestä vaikka seuraamukset olisivat kovat?  Yritätkö olla syömättä niitä itsesi vai muiden takia?  Koska ihminen monesti haistattaa maailmalle paskat ja tekee niinkuin itse haluaa.  Jos laihdutat siksi, että muut pitäisivät sinusta tai olisit hyväksytympi, tämä kapinallinen tulee ja pilaa kaiken tuon, koska se haluaa olla arvostettu ihmisenä eikä hyväksy sitä, että ulkonäön takia olisi jotenkin huonompi.

Haluan olla syömättä itseni, oman terveyden kannalta. Koska olen ollut ennen hoikempi, tiedän miten paljon helpompaa on liikkua ja yleensä olla olemassa. Yksi selkeä kompastuskivi itselläni on hattuuntuminen. Kun joku asia ottaa kovasti päähän, puran asiaa makean syömiseen. En tiedä mihin muualle kanavoisin sen. Ap