Miten toisen joulun stressiä voisi helpottaa?
Rakastan joulua juhlana, mutta jo pienestä asti muistan, että mummi on stressannut ja höösännyt keittiössä ihan itku silmässä. Hän haluaa aina perinteisen ja täydellisen joulun, ja tekeekin siitä sellaisen - hyvällä tai pahalla. Ruoat on huippuhyviä,,kuusi on upeasti koristeltu ja lattiat kiitää. Ainoa että melkein joka vuosi joulupöydästä puuttuu iloinen ja rentoutunut mummi.
Stressaaminen alkaa yleensä jo viikko ennen joulua, joten kun hänelle matkustaa ennen joulua auttamaan siivoamisessa ja ruoanlaitossa, on itsekin aika loppu aattoon mennessä kiireisen ilmapiirin vuoksi. Mummi koko ajan selostaa, mitä seuraavaksi pitää tehdä, huokailee huomaamattaan (ei edes marttyyrimaisesti vaan selkeästi ahdistuneena), yleensä kieltäytyy avusta (koska hän haluaa tietyllä tavalla) ja menee suunniltaan jos joku ei menekään aattona suunnitelmien mukaan. Pahinta on että hän koittaa pehmentää käytöstään esimerkiksi hymyilemällä väkinäisesti sekä käyttämällä outoja sanavalintoja, kuten "hella päälle höppölööröö".
Harmittaa että ahkera ja osaava ihminen on aina aattoyöhön asti hirveässä paniikissa, eikä hänen seurasta saa juurikaan nauttia. Tai edes itse rauhallisesta joulun ajasta. En sinänsä yhtään ihmettele, että stressaa, loihtiihan hän käytännössä puitteiltaan ihan valtavan upean joulun. Olen nyt aikuisemana ottanut joka vuosi enemmän vastuuta joulun tekemisestä; siivoan, koristelen ja teen osan laatikoista, mutta ongelmana ei ole niinkään oikea kiire vaan stressi. Olen yrittänyt hienotuntoisesti keskustella asiasta sekä kuulostella hänen fiiliksiä ja taustoja tähän.
Olenko ihan kiittämätön, kun ajattelen että viihtyisin paremmin jos ostaisimme vain valmislanttulaatikon ja jättäisimme koko joulusiivouksen tekemättä, kunhan mummi olisi stressitön ja voisi oikeasti osallistua jouluun selvänä ja rauhallisena? Miten toisen stressiä voisi auttaa muuten kuin näillä keinoilla? Isän äidin luona vietetään yleensä siis joulua, ja isäni on yhtä neuvoton tämän kanssa.
Kommentit (4)
En viettäisi hänen kanssaan joulua/ kutsuisin omaan kotiini.
Oman äitini kanssa toimin näin sillä stressi meni vaan yli yksi vuosi. Itkuisen ja rättiväsyneen - jolle mikään apu ei kelvannut - emään itkunyyhkyjouluillan jälkeen kerroin että tämä oli viimeinen joulu, jonka lapsuudenkodissani vietän. Tästä on nyt 15 vuotta enkä päätöstäni muuta. Välillä ollaan oltu matkoilla ja välillä äiti on kutsuttu meille. Mutta hänen ei tarvitse ikinä enää joulua minulle laittaa. Jos välttämättä haluaa stressata henkihieveriin, niin minä en siinä ole osallisena.
Hei! Kiitos vastauksista.
Edellinen, miten äitisi on otti tuon? Olen pari kertaa pinnani menettäneenä sanonut samaa, mutta todellisuudessa en viitti jättää häntä ihan yksin viettämään joulua. Tuo reissulle lähtö on ollut puheissa, että lähdettäisiin muualle ja tilattaisiin sinne ruoat: mutta aina se siirtyy kun kuulemma sitten "ensi jouluna" ehtii ja on rahaa paremmin, ja olisi kiva "nyt viettää vielä tämä joulu perinteisesti" .... Mutta niin kai se on, että pitää olla päättäväisempi tässä ja esittää enemmänkin vaatimuksena, vaikka sydän vähän särkyykin..
Välillä olen vain istuttanut hänet penkkiin ja vaatinut että minä haluan muka välttämättä tiskata, koska tuntisin itseni laiskaksi, mutta silloinkaan ei vaikuta rentoutuvan.. Sitäkin miettinyt että pitäisikö tehdä joku kunnon interventio, ei siis tietenkään vain joulun takia vaan siksi että onhan hän muutenkin jatkuvasti ahdistunut ja stressaantunut, se nyt vaan tulee parhaiten esiin ja omaan mieleen juuri juhlien aikana. Terapiaa olenkin jo ehdottanut hänelle jo vuosia, eri syistä, mutta ei koskaan saa aikaiseksi.. Ja puhtaasti joulustressiin palaten, sitäkin olen miettinyt jos tekisi joku vuosi jouluvideon - ei siis mitenkään juuri hänestä tai missään nolaamismielessä, mutta ehkä hän samalla näkisi ja oikeasti ymmärtäisi miksi se "pieni joulustressi" on oikeasti tosi haitallista. Eikä niin "pientä" kuin itse luulee, vaan jää todellisuudessa jatkuvasti pois siitä varsinaisesta joulun vietosta.. Tämmöistä tajunnanvirtaa, lähinnä kai halusin avautua.
Kaikki olisi muuten niin ihanasti, kunhan se loputon stressi vaan lakkaisi..
meidän äiti on ihan samanlainen ja joulut on itekin ahistavia
Ei kai siinä mitää voi tehä jos ei järjestelyissä auttaminen helpota. Suosittelen pysymään poissa jaloista