Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lapsella lukihäiriö?

Vierailija
27.11.2009 |

Poikani oppi lukemaan 6-vuotiaana, opettamatta ja itsestään. Sen jälkeen tuntuu, että nyt 8-vuotiaan pojan lukutaito ei ole kauheasti kehittynyt, vaan hän on edelleen melko hidas lukemaan ja tekee virheitä, esim. pitkät sanat muuttuvat ihan toisiksi lyhyemmiksi sanoiksi jne. Lisäksi hän on melko hidas kirjoittamaan ja tekee kaksoiskonsonantti ja -vokaalivirheitä kirjoittaessaan. Miten tavanomaista kirjoitusvirheet ovat tämänikäisillä?



Ongelmana on, että emme asu Suomessa, joten muiden samanikäisten viiteryhmää, mihin verrata, ei oikein ole. Opettajilta on vaikea kysyä, sillä poika ei käy koulua äidinkielellään, joten virheiden tekeminen koulussa uudella kielellä on vielä luonnollista. Olen kiinnittänyt huomiota ongelmaan lähinnä hänen lukiessaa tai kirjoittaessaan suomea.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
27.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

koska suomen kielen kirjoittamista haittaa se että lapsi ei saa siinä kouluopetusta ja vieraan kielen kirjoittamista haittaa se, ettei se ole äidinkieli.



Paljonko lapsi lukee?



Meneekö samannäköiset kirjaimet sekaisin, tuleeko peilikuvakirjaimia? Esim. b,d,p, tai m, n, v, w?



onko lähisukulaisilla ollut lukivaikeuksia, siinä on aika vahva perinnöllinen taipumus?

Vierailija
2/12 |
27.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kirjoitusvirheet ovat tuon ikäisillä ERITTÄIN tavanomaisia. Varsinkin jos ovat vilkkaita tai haaveilijoita.



TOisaalta teillä voi vaikuttaa asiaan se kaksikielinen ympäristö. Jos kielten rakenne ja tapa, jolla äänteet muuttuvat kirjoitetuksi tekstiksi on eri, se voi aiheuttaa hankaluuksia molemmissa kielissä.



Mutta kyllä myös aikaisin lukemaan oppinut lapsi voi olla lukihäiriöinen. Myös hyvä lukija ja kirjoittaja voi olla lukihäiriöinen. Minulla on lukihäiriö, vaikka kirjoitan ammatikseni, ja vaikka kukaan ei lapsena huomannut sitä. Se tulee näkyviin vain tietyissä tilanteissa, kun pitäisi nähdä suuntia ja muotoja tekstissä (esim tarkistaa lähdeviitteitten välimerkkejä). Kaikessa muussa olen oppinut kompensoimaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
27.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos tuossa koulukielessä ei ole samalla tapaa kaksoiskonsonantteja ja -vokaaleja kuin suomessa niin yksi syy virheisiin niissä voi olla ihan vaan se, että lasta ei ole koulussa harjaannutettu kiinnittämään huomiota siihen.



netissä on harjoituksia tai voitte itse tehdä matto-mato katto, kato, kaato, tyyppisiä tehtäviä ja kokeilla kuuleeko lapsi eron.

Vierailija
4/12 |
27.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omassa suvuvssani dysleksiaa ei ole, miehen puolelta en tiedä varmasti. Hän ei ole itse kovin sujuva lukija kylläkään.



Poika lukee kohtuullisen mielellään, mutta mieluiten sarjakuvia tai tietokirjoja, joita voi lukea sieltä täältä, vaikka koitan kovasti tuputtaa aina nuorten/lasten novelleja. Pientä kirjojen vierastamista on siis havaittavissa. Yhtenä syynä olen pitänyt sitä, että sarjakuvatekstit ovat lyhyitä ja helppolukuisia, rivit ei mene sekaisin jne. Hän kyllä kuuntelee erittäin mielellään pitkiä tarinoita (Roald Dahl, jne.), kun joku muu lukee.



Jotenkin olin ajatellut, että normaalitapauksessa hänen olisi kahdessa vuodessa pitänyt oppia lukemaan ja kirjoittamaan sujuvammin, mutta poika on kyllä kova haaveilija, jolta pukeminenkin jää edelleen puolitiehen, ellei jatkuvasti muistuta..



Sinä, jolla on lukivaikeus, tiedätkö, voiko lukihäiriötä testata vieraalla kielellä, vai pitäisikö testit tehdä äidinkielellä?

Vierailija
5/12 |
27.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

teen joskus lukihäiriödiagnostiikkaa ja jos tulisi joku vastaava tapaus niin yrittäisin jos mahdollista saada arvioitavaa materiaalia molemmilla lapsen osaamilla kielillä ja mikäli ongelma on lievä niin aika varovaisia diagnooseja sitä tekisi. Kaksikielisessä tilanteessa pääpainotus ei olisi ehkä siinä että onko tällä lapsella nyt lukihäiriö vai ei vaan siinä että mitä tukea hän tarvitsee oppiakseen paremmat lukitaidot molemmilla kielillä oli jotain diagnoosia tai ei.

Vierailija
6/12 |
27.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaksikielisessä tilanteessa pääpainotus ei olisi ehkä siinä että onko tällä lapsella nyt lukihäiriö vai ei vaan siinä että mitä tukea hän tarvitsee oppiakseen paremmat lukitaidot molemmilla kielillä oli jotain diagnoosia tai ei.


Miksi sitten yksikielisessä tilanteessa lukihäiriö dg on/olisi se ykkösjuttu, eikä se, mitä tukea hän tarvitsee oppiakseen paremmin? Mun pojalleni on käynyt juuri näin: dg tehtiin (vaikkei sitä siinä vaiheessa edes ajtettu takaa, akateemisia ongelmia ei vielä ollut, muita sitäkin enemmän) ja tuloksena on asenne jonka mukaan "oppimishäiriö on, voivoi". Tuesta ei siis ole ollut puhettakaan. Olen sitten ihan itse opettanut hänet lukemaan ja nyt hän lukee pottereita. Kirjoittaa tosin edelleen uonosti ja vähimmän mahdollisen. Pahimmin lukihäiriö tuntuu nyt vieraassa kielessä, ja kaipaisin tosiaan hänelle jotain tukea, mutta mitään ei tunnu olevan tarjolla. Joten kysyisin, että miksi on ok , että pelkkä onkovaieiköole-diagnosointi riittää ylipäänsä KENELLEKÄÄN?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
27.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitkät että yhdyssanat tuottavat vaikeuksia. Saatan joutua lukemaan yhtä sanaa 5min. ja takeita ymmärryksestä ei ole senkään jälkeen :D Kirjoittaessa tulee myöskin usein virheitä. Tästä huolimatta rakastan lukemista, jos vastaan tulee sana josta en ota selkoa niin hyppään yksinkertaisesti yli :)

Vierailija
8/12 |
27.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

.. noita peilikuvakirjaimia en ole havainnut, lähinnä on siis kaksoiskonsonantti ja -vokaalivirheitä kirjoittaessa, ja pitkien sanojen kangertelu lukiessa.



Mietin, että kannattaako lähteä diagnosoimaan täällä, missä suomenkielistä materiaalia ei testissä varmaankaan voi käyttää (koska testaaja ei sitä osaa), vai pitäisikö tätä varten käydä Suomessa testeissä.



Osaatko vielä kertoa, että ovatko testit sellaisia, että testaajan pitää osata lapsen äidinkieltä, vai ovatko universaaleja/kielineutraaleja?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
27.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

heitteille jos vaan diagnosoidaan ja sitten annetaan olla että voi voi. En sitä tietenkään tarkoittanut että näin kuuluisi tehdä kenenkään kanssa. Tarkoitin vain että diagnoosien tekeminen on vaikeampaa kun ei ole yksiselitteistä johtuvatko ongelmat oppimisvaikeuksista vai lapsen monikielisestä oppimisympäristöstä.



Tarpeellisia tukitoimia on tietysti mietittävä ihan kaikkien lasten kohdalla joilla näitä ongelmia on.



Sellaisia "diagnosoi nyt tälle lukihäiriö"-tapauksia joissa leiman saaminen on keskeisin on joskus kun on lukioiässä yhtäkkiä herätty siihen että hei, nuori ei osaa vielä kirjoittaa kunnolla ja alkaa olla vähän myöhäistä ratkaista sitä ongelmaa ennen kuin pitäisi päästä kirjoituksista läpi ja halutaan sitten vain se lukihäiriölappu että saa kirjoituksiin lisäaikaa tai esim. tietokoneen avuksi. Tai joskus jos on epäilys että lukihäiriön lisäksi on vaikka joku neurologinen sairaus tai vamma joka voi aiheuttaa kielellisiä ongelmia ja erotusdiagnostiikan tueksi halutaan vaan tietää että sopiiko nämä lukivaikeudet olemaan tällä ihmisellä jo lapsesta lähtien vai onko uutta oiretta jota pitäisi nyt hoitaa ja kuntouttaa eri tavoin.



2

Vierailija
10/12 |
27.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla todettiin sellainen nuorena. Toisella luokallakin oli todella vaikea lukea jopa tavutettuja sanoja ja sormi piti aina olla luetun kohdan alla tai viivotin jotta tiesin missä kohdassa olin menossa. Viidennellä luokanna kävin testilöissä ja todettiin itselläni tämä.

Jopa päässä lukeminen tekee tuskaa.. voi olla että luen sivun tai kaksi jostain kirjasta ja pysähdyn siihen kun huomaan että olen lukenut tajuamatta tekstiä ollenkaan ja tämän takia palata taaksepäin lukemaani tekstiä. Koulussa myös hitaasti luin ja tuli näitä virheitä niin pitkissä kuin lyhyissä sanoissa ja en tämän jälkeen sisäistänyt asiaa mitä olin lukenut eli luin kyllä lauseet, mutta en ymmärtänyt tai sisäistänyt asiaa että olisin silleen ymmärtänyt lukemaani.

Joten itsellä oli myös tämä kuulon ymmärtämisvaikeus vai miksi sitä kutsutaan.

Joillakin lukihäiriö voi hävitä ajan kanssa ihan opettelemalla ja lukemalla päivittäin, mutta joitakin se seuraa ihan koko elämän. Itseä ihan välillä hävettää, kun ikää on 24 ja koulussa täytyy luokan edessä aina tai muussa tilanteessa esittää joku tietty aihe ja virheitä satelee sen minkä kerkeää niin tämän takia itse pyrkinyt välttämään tällaisia tilanteita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
27.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sai uskoa tulevaan, ettei lukeminen ja kirjoittaminen mahdollisesta lukivaikeudesta huolimatta silti välttämättä tule olemaan pojalle vastenmielistä tai toivottoman vaikeaa!

Vierailija
12/12 |
27.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

joka hallitsee hyvin sekä suomea että sitä toista kieltä. Mutta jos se ei ole mahdollista niin voihan sitäkin ajatella, että tekisi testejä kahdessa eri paikassa ja nämä sitten yhteistyönä voisivat miettiä sitä diagnoosia. Joskus hätäratkaisuna testaaja voi pyytää tulkkia tai omaista merkkaamaan virheet vieraasta kielestä mutta tätä en kyllä suosittele kovin lämpimästi koska sokkona kieltä osaamatta ei varmuudella tiedä onko tutkimusmenetelmään kouluttamattoman henkilön käyttämät kriteerit olleet ihan samat kuin testissä on tarkoitettu.



Aika vaikea lukihäiriötestejä on tehdä kieltä osaamatta. On kyllä jotain sellaisia monivalintatyyppisiä yms. joita voisi skoorata kieltä osaamatonkin jos saa käsiinsä oikeat vastaukset mutta niissäkin manuaalit edellyttää vähän enemmän kielitaitoa ja esim. spontaanin kirjoituksen arviointi edellyttää tietysti kielen osaamista ja lukemisen sujuvuuttakin on paha kieltä osaamatta mennä arvioimaan jollei takkuilu ja hitaus ole testaamattakin selvää.







2

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän yhdeksän yhdeksän