Lue keskustelun säännöt.
Pelko puolison kuolemasta ja ajatus kuolla itsekin
11.12.2021 |
Tilanne tullut nopeasti ja täysin varoittamatta. Puolisolla epäillään ja tutkitaan vakavaa sairautta, johon voi menehtyä. Pitkä ja hyvä suhde ollut ja asiat olleet meillä hyvin. Kauhea shokki ollut tämä asia. Raskasta odotella tutkimuksia ja niiden tuloksia, sekä jatkoja, että mitä tapahtuu? Ja se pahin, ajatus, että rakas puoliso voi myös menehtyä jos huonosti käy. Ihan hirveä ajatus, enkä tahdo kestää sitä. Pelko kaikesta on kova. Miten puolisolle käy ja jos hän menehtyy niin miten minun käy ja miten pärjään yksin ja järjestän elämäni? Tuntuu ihan painajaiselta koko tilanne. Olen alkanut jo ajattelemaan, että ehkä olisi parempi itsekin lähteä mieheni mukana jos niin kävisi.
Kommentit (45)
Odotelkaa ne tutkimustulokset nyt rauhassa ja nauttikaa yhteisestä ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta on tämä odottelu. Koepalan vastauksiakin joutuu odottamaan ainakin kaksi viikkoa. Näiden tunnelmien ja ajatusten kanssa jo yksi päiväkin tuntuu ikuisuudelta. Ja on ihan liikaa aikaa miettiä kaikkea. Oikein tuntuu, että päivät matelee. Ensin jaksoin olla vähän touhukkaampi, mutta nyt huomaan, että alan olla masentuneempi ja vetäytyneempi. Välillä jutellaan miehen kanssa, mutta enimmäkseen olen omissa oloissani, netissä, kuuntelen musiikkia ja mietin asioita..
-Ap
No jos se on syöpä niin sitten sitä hoidetaan. Miksi olet noin epätoivoinen?
Nyt voisi olla hyvä hetki hakea ulkopuolista apua. Tarvitset jonkun, jonka kanssa jutella näistä peloista ja joka osaa suhtautua asioihin.
Toivotan paljon tsemppiä, en voi kuvitella, kuinka pahalta tilanne tuntuu. Muista, että ette ole yksin!
Fakta nyt on kuitenkin että joka kolmas saa syövän jossain kohtaa elämäänsä. Suurin osa paranee siitä.
Pelko on usein pahempi kuin itse tauti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi olen epätoivoinen, kun pelkään, että se on ihosyöpä, joka olisi jo levinnyt. Ja pelkään, ettei sitä pystyisi enää hoitamaan niin että puolisoni jäisi henkiin. Edessä vasta on tutkimukset mikä ihosyöpä (ilmeisesti levyepiteeli eli okasolusyöpä) ja sitten lisätutkimukset, että onko levinnyt ym. Olen lukenut, että joissain tapauksissa tämäkin syöpä voi olla aggressiivinen, kasvaa nopeasti ja lähettää etäpesäkkeitä ym.
-Ap
Ap tuntuu olevan vaan itestään ja pärjäämisestään huolissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on yksi helpoimmista syövistä. Äärimmäisen harvoin tappava.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on yksi helpoimmista syövistä. Äärimmäisen harvoin tappava.
Niin, ellei ehdi leviämään. Silloin ennuste on huonompi olen lukenut.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, ettei tämä välttämättä paljon auta, mutta toivon sinulle ja miehellesi kaikkea hyvää. Ole miehesi tukena ja tehkää kaikkea sitä mistä saatte elämäänne iloa. Ymmärrän tämän olevan tuossa tilanteessa haastavaa, mutta hyvä ruoka, musiikki, taide, liikunta, kaikki mikä vie ajatukset muuallle ja tuottaa iloa on hyväksi. Siunauksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, ettei tämä välttämättä paljon auta, mutta toivon sinulle ja miehellesi kaikkea hyvää. Ole miehesi tukena ja tehkää kaikkea sitä mistä saatte elämäänne iloa. Ymmärrän tämän olevan tuossa tilanteessa haastavaa, mutta hyvä ruoka, musiikki, taide, liikunta, kaikki mikä vie ajatukset muuallle ja tuottaa iloa on hyväksi. Siunauksin.
Kiitos. Kyllä kommenttisi toi hyvää mieltä! Kaikkea hyvää sinulle myös ♥️
-Ap
Voimia vaikeaan tilanteeseen❤ Vanhempani olivat samankaltaisessa tilanteessa. Siinä osittain sivusta seuranneena tiedän, miten vaikea asia on. Pelko menettämisestä, oma pärjääminen. Elämä on joskus epäreilua, minä menetin toisen vanhempani, en kuitenkaan sitä, joka vakavasti sairastui.
En tiedä, oliko tämä nyt rohkaiseva viesti, ehkä viesti on se, että ihan jokaisen ihmisen eteen tulee sairautta ja menetyksiä, jos ei ihan nuorena kuole tai ole täysin erakko. Ette ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen saa palkaksi kun on parisuhteessa, toisen menettämisen pelko. Aloittaja voi olla loppuelämänsä pelon vallassa ja miettiä miten pärjää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Voimia vaikeaan tilanteeseen❤ Vanhempani olivat samankaltaisessa tilanteessa. Siinä osittain sivusta seuranneena tiedän, miten vaikea asia on. Pelko menettämisestä, oma pärjääminen. Elämä on joskus epäreilua, minä menetin toisen vanhempani, en kuitenkaan sitä, joka vakavasti sairastui.
En tiedä, oliko tämä nyt rohkaiseva viesti, ehkä viesti on se, että ihan jokaisen ihmisen eteen tulee sairautta ja menetyksiä, jos ei ihan nuorena kuole tai ole täysin erakko. Ette ole yksin.
Kiitos sinulle, kun jaoit kokemuksesi. Ja kyllä myötätuntoisesta kommentista on aina hyötyä. On totta, että elämä tuo eteen vaikka mitä, eikä se aina tunnu reilulta. Kaikkea hyvää sinulle ♥️
-Ap
Mä olen meillä se, jonka elämä voi päättyä melkein koska tahansa. Tuskaani lisäisi se, että joutuisin murehtimaan, kuinka puolisoni pärjää, mitä hänelle tapahtuu jne. Olemme puhuneet näistä ja ymmärrän, että tuska on kova. Hänen elämänsä kuitenkin jatkuu enkä halua, että hän jää ikuisiksi ajoiksi roikkumaan menneeseen. Omaa taakkaani keventää kun tiedän, että aikanaan hän jatkaa elämäänsä kyllä, sitten kun aika on siihen kypsä.
Itselläni ja perheenjäsenelläni ollut syöpäepäily. Itselläni oli toinen vaiva, joka operoitiin. Läheiselläni syöpä, joka hoidettiin.
Itse tein testamentin ennen operaatiota puolisoni hyväksi, koska leikkauksessa oli riskejä. Läheiseni syövän osalta päätin, että suren vasta kuoleman jälkeen, jos se on edessä. Niin kauan, kuin henki pihisee on yhteistä aikaa. Siitä kannattaa ottaa kaikki irti.
Kuoleminen on helppoa ja jääminen vaikeaa. Kuolema on silti osa elämää ja jokainen joutuu sen kohtaamaan joskus. En olisi ollut ensimmäinen, enkä viimeinen, joka joutuu läheisensä hautaamaan. Muutkin ovat siitä selvinneet, niin selviän minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen meillä se, jonka elämä voi päättyä melkein koska tahansa. Tuskaani lisäisi se, että joutuisin murehtimaan, kuinka puolisoni pärjää, mitä hänelle tapahtuu jne. Olemme puhuneet näistä ja ymmärrän, että tuska on kova. Hänen elämänsä kuitenkin jatkuu enkä halua, että hän jää ikuisiksi ajoiksi roikkumaan menneeseen. Omaa taakkaani keventää kun tiedän, että aikanaan hän jatkaa elämäänsä kyllä, sitten kun aika on siihen kypsä.
Kiitos kun kirjoitit sairastuneen näkökulmasta. Minäkään en siis puolisolleni tuo julki näitä ”synkkiä” ajatuksiani vaan olen hänen tukena ja suhtaudun asioihin päällisin puolin reippaasti. Olemme jonkin verran jutelleet asioista, mutta emme vielä kovin paljon, kun tutkimuksetkin vielä kesken, eikä vielä edes varmuutta, että mikä on. Tänne sitten vain kirjoitan näitä pelko ja kuolema-ajatuksia, että saan purkaa omaa päätäni. Paljon voimia sinulle! Kuulostaa, että teillä kaikesta huolimatta on asiat kunnossa.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ja perheenjäsenelläni ollut syöpäepäily. Itselläni oli toinen vaiva, joka operoitiin. Läheiselläni syöpä, joka hoidettiin.
Itse tein testamentin ennen operaatiota puolisoni hyväksi, koska leikkauksessa oli riskejä. Läheiseni syövän osalta päätin, että suren vasta kuoleman jälkeen, jos se on edessä. Niin kauan, kuin henki pihisee on yhteistä aikaa. Siitä kannattaa ottaa kaikki irti.
Kuoleminen on helppoa ja jääminen vaikeaa. Kuolema on silti osa elämää ja jokainen joutuu sen kohtaamaan joskus. En olisi ollut ensimmäinen, enkä viimeinen, joka joutuu läheisensä hautaamaan. Muutkin ovat siitä selvinneet, niin selviän minäkin.
Kiitos ♥️ Kirjoituksesi oli lämpimän realistinen ja lohdullinen, varsinkin tuo loppuosa. Kaikkea hyvää elämääsi!
-