Lue keskustelun säännöt.
Miksi mun lapsi valittaa aivan koko ajan jostain?
10.12.2021 |
Mun pieni ihana ja rakas kolmevuotias valittaa nykyään aamusta iltaan aivan koko ajan jostain. Siis jostain ihan pikkuasioista. Joku tavara on millin väärässä kohdassa hänen mielestään niin alkaa valitus ja joskus huutokin. Tai joku on muuten jotenkin hänen mielestään väärinpäin ja loputon valitus alkaa. Jos teen jotain enkä heti vastaa alkaa valitus. Muuten koko ajan valitaa että tylsää ja ei oo mitään tekemistä. Vaikka olisi kyllä. Kun ehdotan tekemistä ja menemistä niin mikään niistä ei kelpaa vaan valittaa vaan että ei kelpaa. Milloin valittaa nälkää mutta annettu ruoka ei kiinnosta. Jne.
Olen miettinyt onko joku huonosti. Mitenkään kipeä ei vaikuta olevan ja kun kysyy niin sanoo että mikään ei ole huonosti. Mun pää meinaa räjähtää kun valitus on aivan tauotonta, ulkoillessakin. Siellä valittaa että ei halua mennä sinne tai tänne. Eikä olla näiden eikä noiden kanssa. Tai ei jaksa kävellä jne.
Voinko vain kieltää kaiken valittamisen?
Kommentit (15)
Ulkoilua voi helpottaa, ota rattaat mukaan, kun lapsi päättää että hän ei kävele niin silloin myöhästyy vaan omista menoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tekeminen ei kelpaa niin anna valittaa. "Elämä on kurjaa". Jos ruoka ei kelpaa ei ole oikeasti edes nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Älä kiellä, pahentaa vaan. Mahdolliman vähän reagointia. Aikuiset päättää asiasta, on ihan riittävästi selitetty lapselle miks tehdään asiat niinkuin tehdään.
Uhmaikä joo mutta onko se uhma valittamista siis? Sitä että vaikka mitä tekemistä olisi tarjolla niin lapsi valuu pitkin lattioita ja mankuu valittavalla äänellä että ei oo mitään tekemistä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ulkoilua voi helpottaa, ota rattaat mukaan, kun lapsi päättää että hän ei kävele niin silloin myöhästyy vaan omista menoista.
On välillä rattaat mutta kyse ei ole nyt siitä että tarvisin ulkoiluun neuvoja vaan valittamiseen. Jos valittaa että ei jaksa kävellä ja pääsee rattaisiin niin tyytyväisyyttä ei kestä kuin sekunnin ja jo alkaa valitus jostain toisesta aiheesta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Älä kiellä, pahentaa vaan. Mahdolliman vähän reagointia. Aikuiset päättää asiasta, on ihan riittävästi selitetty lapselle miks tehdään asiat niinkuin tehdään.
Uhmaikä joo mutta onko se uhma valittamista siis? Sitä että vaikka mitä tekemistä olisi tarjolla niin lapsi valuu pitkin lattioita ja mankuu valittavalla äänellä että ei oo mitään tekemistä?
Ap
Kyllä se on sitäkin, kun lapsi oppii puhumaan siihen uhmaamaan tulee oma lisänsä, se ei ole vaan itkupotkuraivareita enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkoilua voi helpottaa, ota rattaat mukaan, kun lapsi päättää että hän ei kävele niin silloin myöhästyy vaan omista menoista.
On välillä rattaat mutta kyse ei ole nyt siitä että tarvisin ulkoiluun neuvoja vaan valittamiseen. Jos valittaa että ei jaksa kävellä ja pääsee rattaisiin niin tyytyväisyyttä ei kestä kuin sekunnin ja jo alkaa valitus jostain toisesta aiheesta. Ap
Anna maukua siellä rattaissa, valjaat päälle jos meinaa karata. Juttele itse mukavia ihan muista aiheista, miten ihana ilma on ja mitä näet ympärilläsi, ihan kun et kuulisi koko valitusta.
Ole onnellinen että sulla on vaan yks lapsi, tätä vinkumista kuulee aamusta iltaan tässä perheessä, kellään ei ole asiat ikinä hyvin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitathan sinäkin valittavasta lapsestasi, valitettavasti. Valitan, mutta lapsesi on valitettavasti normaali lapsi. Suomalaisittain; valittaminen on välittämistä, lapsella on asioita josta hän välittää.
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen että sulla on vaan yks lapsi, tätä vinkumista kuulee aamusta iltaan tässä perheessä, kellään ei ole asiat ikinä hyvin...
Mun mies kans valittaa usein jostain ihan mitättömistä jutuista. Sille en jaksa enää vastata mitään. Meillä on kuitenkin moni asia tosi hyvin, en ymmärrä miksi ei voi keskittyä niihin. Mun tekee mieli kirkua ääneen ja juosta karkuun kun korvat täyttyy jatkuvasta valituksesta. Hemmetti sentään tätä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitathan sinäkin valittavasta lapsestasi, valitettavasti. Valitan, mutta lapsesi on valitettavasti normaali lapsi. Suomalaisittain; valittaminen on välittämistä, lapsella on asioita josta hän välittää.
En mä mun lapsesta muualla valita enkä täällä ennen tätä. Nyt tein aloituksen kysyäkseni neuvoa. Ap
Kuuntele aikasi ja varmista, että lapsella ei ole mikään oikeasti huonosti ja sitten sanot, että nyt riittää. Annat ymmärtää, että vinkumalla ei tapahdu yhtään mitään, lattialla makaavalle lapselle ei tapahdu mitään kivaa eivätkä asiat edisty pätkääkään ja yleensäkään mitään kivaa ei tapahdu, jos kaikki on pelkkää valitusta ja märinää. Et edes noteeraa vinkumista tästä eteenpäin. Kaikkea ei ole pakko sietää edes lapsella, vaan tämän tulee tajuta, että jossakin kohdassa tulee piste ja sitten riittää täysin.
Miehelle sanot, että voi opettaa kakaransa pois vinkumisesta, jonka on sille kerran opettanutkin. Toivottavasti lapsi ei ole joku erityisherkkä, sillä sellaiset lapset ja ihmiset ovat oikea maanvaivoja minäminäminä -tyyppejä.
Ja kyllä, minulla on kolme lasta, nyt jo isoja teinejä ja he tietävät, että hyvällä saa hyvää, pahalla ei yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on samanlainen valittaja, niin hän on omalla vetelällä esimerkillään saanut aika pitkälle tuon tilanteen aikaan. Nyt olisi sitten koko perheellä edessä jonkunlainen ryhtiliike. Vaikka lapsi onkin pieni, niin ei hän tyhmä ole ja ymmärtää kyllä aikanaan, jos vanhemmat määrätietoisesti alkavat tilannetta muuttamaan. Vielä tarvitaan siis jaksamista, päättäväisyyttä ja myös huumoria.
Mies pitää saada ehdottomasti kantamaan vastuunsa asiasta ja jos mukana on myös isovanhempia, niin he noudattavat luonnollisesti vanhempien sääntöjä valittamisen ja kaiken suhteen. Jos eivät noudata, niin voi voi vaan, kannattaisi noudattaa, niin näkee lasta edes joskus.
Ap:n teksti kuulostaa ihan meidän 12
-vuotiaalta, että jaksamista on vielä monta vuotta. Raskasta on välillä täälläkin, pienempien lasten kanssa pääsee vielä helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista on elämä lasten kanssa. Lapsi valittaa ja sitten äiti valittaa kun lapsi valittaa.
Uhmaikä. Älä kiellä, pahentaa vaan. Mahdolliman vähän reagointia. Aikuiset päättää asiasta, on ihan riittävästi selitetty lapselle miks tehdään asiat niinkuin tehdään.