Onko isovanhempien iällä merkitystä lastenhoidon kannalta?

Mun kokemus on se, että parhaiten jaksavat juuri eläkkeelle jääneet kuusikymppiset. Kun olivat vielä töissä, kuormittuivat kyllä selkeästi, jos lapset olivat siellä hoidossa, eikä kauheasti kehdannut silloin pyytää apua. Eläkkeelle jäädessään hoitivat lapsia mielellään. Sitten taas lähempänä 70 vuoden ikää alkoi näkyä tietynlaista ”höperyyttä”, että ihan pientä ja avutonta lasta en olisi sinne hoitoon jättänyt.

Riippuu ihan terveydestä.

Ei voi yleistää noin. Ikää olennaisempaa on isovanhempien terveydentila ja ylinen kunto. Lisäksi luonne vaikuttaa jaksamiseen. Osa on luonnostaan innokkaista "puuhamummoja", osa jaksaa nippa nappa pari tuntia lasten kyläilyä ja kaikkea siltä väliltä. 

Mieti Aira Samulinia (95v) ja esim. jotain laitoksessa makaavaa petiin hoidettavaa 75-vuotiasta. Siitä huomaat, millainen vaikutus iällä on.  

Eikö tuon nyt voi ihan järjelläkin päätellä, että numeraalinen ikä ei vaikuta jaksamiseen käytännössä mitenkään. 

Ohis,

myös lapsia on erilaisia.

Joku "vanha ja väsynyt" mummokin voi jaksaa hyvin hoitaa viikonlopun yli kilttiä ja rauhallista lasta, mutta ei villimpää ja levottomampaa tapausta.

Tarkoitan eroa sen välillä jos lapsi viihtyy esim. hiljaa piirtelemässä tai kuuntelee kiltisti kirjan lukemista vs. juoksee joka paikaan ja hölöttää tauotta tmv. noiden lasten hoitamisessa terve nuori ihminenkin rasittuu eri tavalla.

Välillä tuntuu, että meillä seitsemänkymppiset isoisovanhemmat jaksavat paremmin kuin työssäkäyvät keski-ikäiset isovanhemmat.

Olen 62 ja mulla on kuusi lapsenlasta ikähaitarilla 19-2 vuotta.Olen hoitanut ja hoidan heitä mielelläni,sanotan n. 1 vkl/kuukausi,enemmänkin jos on tarvetta.

Nyt jo puolihuumorilla juttelen,että koskahan hoidan lapsenlapsenlapsia,kun vanhimman ja muutamanvuoden päästä toiseksi vanhimman kohdalla se voi olla täyttä totta.

No tottakai sillä on väliä! Joskin yksilölliset erot ovat myös isoja.

Minun lapsillani on 10 isovanhempaa (minun ja puolisoni isovanhemmista osa vielä elää myös) ikähaarukalla 50-98v.

98v on ikäisekseen todella hyvässä kunnossa, ei silti voi mitenkään 50-vuotiaaseen verrata ja emme todellakaan antaisi lapsia hoitoon.

Kasikymppisistä yksi on todella hyvässä kunnossa ja muut ei niinkään, kenellekään emme antaisi pienempää hoitoon mutta kouluikäisen kanssa varmasti tämä hyväkuntoinen ainakin pärjäisi, mutta ihan heidän jaksamisensa takia ei tulisi mieleenkään käyttää heitä lastenhoitoapuna.

Seitsemänkymppisistä kaikki ovat hyvässä kunnossa mutta vain yksi niin skarppi että uskaltaisi ihan pientä jättää hoitoon. Hieman omatoimisempien lasten kanssa pärjäisivät varmasti kaikki.

50-60 lössissä kaikki on sitten sellaisia, että uskaltaa hyvin jättää, mutta yksi on niin vakavasti sairas ettei jaksaisi.

Ikääntyminen on sinänsä yksilöllistä, mutta kyllä ne vuodet kaikissa tuntuu ja näkyy. Siinä 70+ yksilölliset erot ja aikaisemmat elämäntavat alkaa näkyä jo selkeämmin, mutta sanoisin, että pääsääntöisesti 85+ ei ole riittävän skarppi enää ainakaan pienten lasten hoitajaksi vaikka miten hyvässä kunnossa olisi, jokunen poikkeus toki saattaa olla.

Ei välttämättä. Esim. jotkut työssäkäyvät viisikymppiset saattavat haluta viettää mieluummin vapaa-aikaansa omien harrastustensa parissa saatuaan kasvatettua omat lapsensa isoiksi, kun taas joillekin hyväkuntoisille eläkeikäisille lastenhoito voi olla juuri sopivaa ja mukavaa ajanvietettä eläkepäiville. Myös isovanhemman luonne ja persoona vaikuttavat paljon.

Kyllä ikä tuo monia muutoksia ihmisen elämään, jo yleensä 50v alkaen, nivelet jäykistyvät, reagointikyky heikkenee jne.

Ja viimeistään tuossa 60-65v iässä heidän työkykynsä on pysyvästi alentunut, ettei pärjää enää työelämässä ja tapaturman riski kasvaa.

Ja 70v iässä muutokset ovat vielä suuremmat ja lähes aina, henkilö ei osaa ennakoida voimavarojaan ja jaksamista, koska ne vaihtelevat jopa tunneittain ja vaikka tänään jaksaisi kaivaa kuution hiekkaa, huomenna se voi olla jo ylivoimaista.

On paljon ammatteja ja virkoja, jossa ei voi toimia enää yli 70v, sillä riskit kasvavat.

Ikä vaikuttaa myös auton ajokykyyn liikenteessä, ajokortti on voimassa 70-ikävuoteen asti ja sen jatkamiseen vaaditaan lääkärin tarkastus määräajoin ja ajo-oikeus annetaan määräajaksi.

Ja silti, yli 70v on suuri riski liikenteessä ja aiheuttavat paljon onnettomuuksia.

Omia lapsia isovanhemmat ovat hoitaneet vasta, kun lapsi suorituu itse itsenäisesti arkisista asioita. Ja saa ruuat itse jääkaapista ja hampaat pestyä. Ja silloinkin lyhyeksi ajaksi. Isovanhemmat 67v ja 72v.

Kyllä se on kiinni ihan yksilöstä ja terveydentilasta. Joku seitsemänkymppinen voi olla paremmassa kunnossa kuin joku keski-ikäinen.

Työelämässä oleva ei jaksa hoitaa. Eikä yli 75 v.

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä oleva ei jaksa hoitaa. Eikä yli 75 v.

Meillä lapsen mummi on päiväkodissa töissä ja on hoitanut meidän lasta vauvasta asti useita kertoja viikossa.

Totta kai isovanhempien iällä on merkitystä. Yli 40v isovanhemman ei tarvitse hoitaa lapsenlapsia.

No sillä ei ole merkitystä, onko isovanhempi esim. 50-vuotias vai 60-vuotias, mutta yli 80-vuotiaalle en kyllä jättäisi enää lapsia hoitoon, ainakaan pidemmäksi aikaa, vaikka ikäisekseen hyväkuntoinen ja perusterve olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä oleva ei jaksa hoitaa. Eikä yli 75 v.

Meillä lapsen mummi on päiväkodissa töissä ja on hoitanut meidän lasta vauvasta asti useita kertoja viikossa.

Supermummi. toivottavasti te sitten hoidatte häntä , kun on sen aika. 

Kaikkein itsekkäimpiä ovat 60-luvulla syntyneet "oman osansa hoitaneet"

Ei ole mun mielestä. Meillä oli kahdet nuoret terveet isovanhemmat ja kummatkaan ei ole koskaan auttaneet yhtä ainoaa kertaa ja kumpiakaan ei ole kiinnostanut tipan vertaa koskaan tavata lapsiamme. Eivät muista edes nimiä tai ikiä.

Sen sijaan sitten puolisoni isotäti (eli hänen mummonsa sisko) joka on todella vanha, on ollut se ainoa sukulainen joka on kiinnostunut lapsistamme.

Jos on piittaamattomat isovanhemmat, on aivan sama tuleeko ne isovanhemmiksi nuorina vai vanhoina, osallistumisen aste on molemmissa tapauksissa nolla.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein itsekkäimpiä ovat 60-luvulla syntyneet "oman osansa hoitaneet"

60-luvulla syntyneet ovat vielä työelämässä.

Minun 1940-luvulla syntynyt äitini sanoi ensimmäisen lapsenlapsen synnyttyä, että hän ei sitten lastenlapsia hoida. Vanhinta lapsenlastaan hän tosiaankaan ei hoitanut. Mutta nuorempia on kyllä hoitanut, joten kun sain itse lapsia, ja tarvitsin apua, kysyin, voisiko äiti tulla auttamaan. Joo, kyllä hän lupasi, ja tulikin, mutta ei auttanut, vaan passuutti vain itseään niin, että minulla oli siinä yksi hoidettava lisää. Toista kertaa en pyytänyt. Ja hän siis ei ollut enää työelämässä silloin.