Lue keskustelun säännöt.
Työssäkäyvät äidit! Koetteko työelämän ja perheen yhdistämisen stressaavaksi?
08.12.2021 |
Oma kokemus opiskelusta lapsen kanssa: Arkisin on ihan jatkuva kiire joko viemään tai hakemaan lapsia hoitoon/hoidosta ja neuvolat, lapsen lääkärikäynnit ja kaikki mahdollinen on AINA arkipäivisin ja vaatii siten ylimääräistä sovittelua. Unohtamatta tietenkään sitä, kuinka paljon lapsi rajaa jo työpaikkamahdollisuuksiakin pois. Arki ei ole toimivaa ikinä, vaan koko ajan jotain pitää sopia ja soitella, kun ei ehdikään itse hakemaan hoidosta tai johonkin juttuun ei pääsekään jonkun lapsesta johtuvan syyn takia.
Itsellä siis yksi lapsi ja hyvin paljon epäilen toisen tekemistä, kun se tarkoittaisi 5-6 lisävuotta samaa härdelliä. Toki jos voisin vain jäädä kotirouvaksi, niin ehkä sitten. Tämä on monien mielestä jotenkin outoa, mutta itse ihmettelen päinvastoin, miten joku ei stressaannu jatkuvasta kiireestä ja säätämisestä. Kertokaa siis kokemuksianne, kaikenlaiset (asialliset) mielipiteet ja kommentit on tervetulleita.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli parhaimmillaan kolme alle kouluikäistä lasta ja koko päivätyö. Toki päivätyö arkisin, joka nyt helpotti jonkin verran. Lapsilla on myös isä, joka hoiti omia lapsiaan ihan sen 50%. Toki mulla oli helpommin kotoa tehtävä duuni, joten useinmiten minä jäin sairaan lapsen kanssa kotiin. Isä vei lapset pkotiin aamuisin, minä hain iltapaivällä. Neuvolat jne minä katsoin omaan työkalenteriini sopivaksi,jok aaamuun tai iltapäivään. Vanhempienpalaverit soviteltiin kummankin kalenteriin. Mutta kannattaa helpottaa sieltä, mistä pystyy: siivooja kotiin, ruuat tilauksella kotiin, kaksi autoa talouteen.
Eikö tämä tule aika kalliiksi?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli parhaimmillaan kolme alle kouluikäistä lasta ja koko päivätyö. Toki päivätyö arkisin, joka nyt helpotti jonkin verran. Lapsilla on myös isä, joka hoiti omia lapsiaan ihan sen 50%. Toki mulla oli helpommin kotoa tehtävä duuni, joten useinmiten minä jäin sairaan lapsen kanssa kotiin. Isä vei lapset pkotiin aamuisin, minä hain iltapaivällä. Neuvolat jne minä katsoin omaan työkalenteriini sopivaksi,jok aaamuun tai iltapäivään. Vanhempienpalaverit soviteltiin kummankin kalenteriin. Mutta kannattaa helpottaa sieltä, mistä pystyy: siivooja kotiin, ruuat tilauksella kotiin, kaksi autoa talouteen.
Eikö tämä tule aika kalliiksi?
ap
Kun on kaksi palkansaajaa taloudessa, eiköhän tuo onnistu? Ruoka tilattuna maksaa 10€ enemmän kuin itse kaupasta haettuna, siivoojaa maksaa sen muutaman satasen kuukaudessa ja siitä saa kotitalousvähennyksen verotuksessa. Auto nyt maksaa sen mitä maksaa, mutta hyöty on iso.
Hanki ap lisää lapsia, jos voit ja jätä työt pois. Miksi uhrata oma ainutlaatuisuus työn vuoksi? Geeniesi jatkuvuus kyseessä.
Välillä, ekan lapsen kanssa en yhtään, joskus nyt kun on kaksi tosin lapsilla lähes 10v ikäero. Neuvoloita ollut tosi vähän, varaan sellaisen ajan mikä sopii. Työni on joustavaa ja ehdin hyvin viemään pienimmän hoitoon ja hakea. Isä on myös olemassa ja hakee ja vie välillä.
Ruokaa laitan enemmän, pakkaseenkin. Joskus syödään nakit ja ranskalaiset. Siivouksesta ei ressata. Siistiä on mutta tavarat levällään kun pienin niutä ahkerasti levittää. Aika lunkia elämä mut joskus iskee joku mystinen ressipeikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli parhaimmillaan kolme alle kouluikäistä lasta ja koko päivätyö. Toki päivätyö arkisin, joka nyt helpotti jonkin verran. Lapsilla on myös isä, joka hoiti omia lapsiaan ihan sen 50%. Toki mulla oli helpommin kotoa tehtävä duuni, joten useinmiten minä jäin sairaan lapsen kanssa kotiin. Isä vei lapset pkotiin aamuisin, minä hain iltapaivällä. Neuvolat jne minä katsoin omaan työkalenteriini sopivaksi,jok aaamuun tai iltapäivään. Vanhempienpalaverit soviteltiin kummankin kalenteriin. Mutta kannattaa helpottaa sieltä, mistä pystyy: siivooja kotiin, ruuat tilauksella kotiin, kaksi autoa talouteen.
Eikö tämä tule aika kalliiksi?
ap
Kun on kaksi palkansaajaa taloudessa, eiköhän tuo onnistu? Ruoka tilattuna maksaa 10€ enemmän kuin itse kaupasta haettuna, siivoojaa maksaa sen muutaman satasen kuukaudessa ja siitä saa kotitalousvähennyksen verotuksessa. Auto nyt maksaa sen mitä maksaa, mutta hyöty on iso.
Mies on pienituloinen. Mulla ei tuloja tällä hetkellä opiskelijana ole muuta kuin tuet, mutta varmaan aika helposti nettotulos mun työssäkäynnistä olisi lähellä nollaa tai jopa negatiivinen, jos sitten palkataan muutamalla satasella siivooja ja ostetaan toinen auto. Onko pienituloisissa perheissä oikeasti varaa tällaiseen? Sitten tulee päivähoitomaksutkin ym., jotka tällä hetkellä on 0 €.
ap
Minulla mies on kotoa käsin toimiva yrittäjä, joka on voinut hoitaa hyvin paljon lasten asioita. Mm. auttaa läksyissä, on vienyt neuvolaan, kavereille, harrastuksiin, huolehtii lapset aamulla kouluun ja ottaa vastaan koulun jälkeen ym. Hoiti myös lapset kotona kolmivuotiaaksi asti. Jos hän olisi 8-16 töissä muualla kuten minä, olisin kyllä loppu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos tulot on tyyliin 0 € niin en nyt suunnittelisi edes toisen lapsen hankintaa. Miten ihmeessä te jotkut ihmiset vain ajaudutte tällaisiin tilanteisiin... rahan riittämättömyyshän tässä se ongelma, ei lapsi ja työ ja niiden yhteensovittaminen. Itsellä ei ole ongelmaa näiden kanssa, ihan hyvin saan soviteltua neuvolat sun muut omaan työaikaan, meillä on kaksi autoa perheessä ja noin puoliksi hoidettu tähän syksyyn asti, jolloin puoliso lähti keikkatyöhön toiselle paikkakunnalle. Ei silti aiheuta merkittävää muutosta elämääni muuta kuin, että nyt täytyy joka aamu herätä aikaisemmin, että ehtii viemään lapsi hoitoon.
Sairaan lapsen kanssa on kyllä stressaavaa. Sen ymmärtää kyllä. Meillä on lapset olleet aika terveitä, niin ei ollut mitään erityistä lääkärirumbaa.
Meillä oli sellainen systeemi, että mä vein lapset päiväkotiin ja mies haki. Kummallakin liukuva työaika, niin joka päivä kumpikin pystyi venymään hommasta kummasta päästä. Myönnän, se hakeminen on stressaavaa, siitä ei voi joustaa,
Pienituloisena rahojen vähyys lisää stressiä. Työssäkäyvänä on yleensä pelivaraa enemmän eli voi tilata vaikka ne ruoat kotiin.
Musta hankalin vaihe oli pienet alakoululaiset. Päiväkodissa nyt saattoi olla joka päivä koko ajan, mutta kyllä ne kolmasluokkalaiset klo 12 yksin kotona olivat tylsiä ja aina vähän huoli mitä sattuu, kaikkia järjestelyitä siihenkin keksittiin sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan se stressaavaa. Ei isovanhempia ja varsinkin sitten kun minusta tuli totaaliyh. Löysin netistä toisen totaaliyh:n ja vuoroteltiin kun jouduttiin jompikumpi ylitöihin. Oma työ ei joustanut, palkkasin sairaan lapsen hoitajia, työtön naapuri auttoi ja yksi toinen netin kautta löydetty pienen lapsen äiti myös. Rahaa ei ollut päiväkotiaikana autoon, siivoojasta puhumattakaan. Mutta kyllä se helpottaa jos on terveet ja omatoimiset lapset. Jos sairas tai vammainen lapsi niin vaikeaksi menee.
En koe.
Hakeuduimme tarkoituksella pikkukaupunkiin, molempien työ onneksi sellaista, että töitä on, hyvällä palkalla. Päiväkotiin on alle kilometrin matka, töihin myös. Rakensimme talomme keskustaan 2000 neliön tontille, kaikkialle on kävelymatka. Toki meillä kaksi autoa on, koska se helpottaa. Kun kaikki on edullisempaa (tontit jne.) lainaa on vain vähän ja rahaa käytössä hyvin, nyt korona-aikaan runsaasti, kun ei voi matkustaa kolmea kertaa vuodessa ulkomaille.
Palkkaamme siivoojan tekemään viikkosiivouksen joka toinen perjantai, se riittää meille kun viikonloput vietämme talviasuttavalla suvun mökillä.
Isovanhemmat elossa ja vasta jääneet eläkkeelle, auttavat mielellään, esim. jos lapset sairastaa. Lapset ovat usein myös viikonlopun isovanhempien kanssa mökillä ja me teemme ruokaa pakkaseen miehen kanssa ja pidämme ”seksilomaa” kotona. Kutsumme myös joskus kavereita istumaan iltaa, ei seksin merkeissä, tarkennan. Täällä koronaa on ollut vain n. 50 tapausta ja tartuntaketjut saadaan nopeaan kiinni ja karanteeniin.
En lähtisi esim. Helsinkiin enää edes rahasta. Opiskeluaikoina tuli selväksi että sinne emme jää, mammmuloiden joukkoon ja kerrostalohelvettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koe.
Hakeuduimme tarkoituksella pikkukaupunkiin, molempien työ onneksi sellaista, että töitä on, hyvällä palkalla. Päiväkotiin on alle kilometrin matka, töihin myös. Rakensimme talomme keskustaan 2000 neliön tontille, kaikkialle on kävelymatka. Toki meillä kaksi autoa on, koska se helpottaa. Kun kaikki on edullisempaa (tontit jne.) lainaa on vain vähän ja rahaa käytössä hyvin, nyt korona-aikaan runsaasti, kun ei voi matkustaa kolmea kertaa vuodessa ulkomaille.
Palkkaamme siivoojan tekemään viikkosiivouksen joka toinen perjantai, se riittää meille kun viikonloput vietämme talviasuttavalla suvun mökillä.
Isovanhemmat elossa ja vasta jääneet eläkkeelle, auttavat mielellään, esim. jos lapset sairastaa. Lapset ovat usein myös viikonlopun isovanhempien kanssa mökillä ja me teemme ruokaa pakkaseen miehen kanssa ja pidämme ”seksilomaa” kotona. Kutsumme myös joskus kavereita istumaan iltaa, ei seksin merkeissä, tarkennan. Täällä koronaa on ollut vain n. 50 tapausta ja tartuntaketjut saadaan nopeaan kiinni ja karanteeniin.
En lähtisi esim. Helsinkiin enää edes rahasta. Opiskeluaikoina tuli selväksi että sinne emme jää, mammmuloiden joukkoon ja kerrostalohelvettiin.
Te rasset ootte kyllä surullista joukkoa. Ei ole aihetta, jota te ette kääntäisi pakkomielteeksi haukkua ma muja.
Vierailija kirjoitti:
En koe.
Hakeuduimme tarkoituksella pikkukaupunkiin, molempien työ onneksi sellaista, että töitä on, hyvällä palkalla. Päiväkotiin on alle kilometrin matka, töihin myös. Rakensimme talomme keskustaan 2000 neliön tontille, kaikkialle on kävelymatka. Toki meillä kaksi autoa on, koska se helpottaa. Kun kaikki on edullisempaa (tontit jne.) lainaa on vain vähän ja rahaa käytössä hyvin, nyt korona-aikaan runsaasti, kun ei voi matkustaa kolmea kertaa vuodessa ulkomaille.
Palkkaamme siivoojan tekemään viikkosiivouksen joka toinen perjantai, se riittää meille kun viikonloput vietämme talviasuttavalla suvun mökillä.
Isovanhemmat elossa ja vasta jääneet eläkkeelle, auttavat mielellään, esim. jos lapset sairastaa. Lapset ovat usein myös viikonlopun isovanhempien kanssa mökillä ja me teemme ruokaa pakkaseen miehen kanssa ja pidämme ”seksilomaa” kotona. Kutsumme myös joskus kavereita istumaan iltaa, ei seksin merkeissä, tarkennan. Täällä koronaa on ollut vain n. 50 tapausta ja tartuntaketjut saadaan nopeaan kiinni ja karanteeniin.
En lähtisi esim. Helsinkiin enää edes rahasta. Opiskeluaikoina tuli selväksi että sinne emme jää, mammmuloiden joukkoon ja kerrostalohelvettiin.
Hyvin paljon samanlaista elämää meillä, tosin meillä ei ole suvun mökkiä, mutta pikkukaupunki ja tilaa elää ja olla.
Kun luen joskus tätä palstaa ja ihmisten elämästä kerrostaloissa naapureitten käytöksestä kärsien mietin, että miksi ihmiset tuommoiseen ryhtyy. Ihmiselle on vain yksi elämä, kuka haluaa viettää sen kanakopeissa päällekkäin toisten kanojen kaakatusta kuunnellen ja hajusta kärsien.
Ei ihme ettei hermot riitä normaalin elämän haasteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koe.
Hakeuduimme tarkoituksella pikkukaupunkiin, molempien työ onneksi sellaista, että töitä on, hyvällä palkalla. Päiväkotiin on alle kilometrin matka, töihin myös. Rakensimme talomme keskustaan 2000 neliön tontille, kaikkialle on kävelymatka. Toki meillä kaksi autoa on, koska se helpottaa. Kun kaikki on edullisempaa (tontit jne.) lainaa on vain vähän ja rahaa käytössä hyvin, nyt korona-aikaan runsaasti, kun ei voi matkustaa kolmea kertaa vuodessa ulkomaille.
Palkkaamme siivoojan tekemään viikkosiivouksen joka toinen perjantai, se riittää meille kun viikonloput vietämme talviasuttavalla suvun mökillä.
Isovanhemmat elossa ja vasta jääneet eläkkeelle, auttavat mielellään, esim. jos lapset sairastaa. Lapset ovat usein myös viikonlopun isovanhempien kanssa mökillä ja me teemme ruokaa pakkaseen miehen kanssa ja pidämme ”seksilomaa” kotona. Kutsumme myös joskus kavereita istumaan iltaa, ei seksin merkeissä, tarkennan. Täällä koronaa on ollut vain n. 50 tapausta ja tartuntaketjut saadaan nopeaan kiinni ja karanteeniin.
En lähtisi esim. Helsinkiin enää edes rahasta. Opiskeluaikoina tuli selväksi että sinne emme jää, mammmuloiden joukkoon ja kerrostalohelvettiin.Te rasset ootte kyllä surullista joukkoa. Ei ole aihetta, jota te ette kääntäisi pakkomielteeksi haukkua ma muja.
Nauti sinä heistä, me nautimme kun ei tarvitse taksissa pelätä, eikä kaupungilla viedä kännykkää kädestä ja goosea päältä.
Kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koe.
Hakeuduimme tarkoituksella pikkukaupunkiin, molempien työ onneksi sellaista, että töitä on, hyvällä palkalla. Päiväkotiin on alle kilometrin matka, töihin myös. Rakensimme talomme keskustaan 2000 neliön tontille, kaikkialle on kävelymatka. Toki meillä kaksi autoa on, koska se helpottaa. Kun kaikki on edullisempaa (tontit jne.) lainaa on vain vähän ja rahaa käytössä hyvin, nyt korona-aikaan runsaasti, kun ei voi matkustaa kolmea kertaa vuodessa ulkomaille.
Palkkaamme siivoojan tekemään viikkosiivouksen joka toinen perjantai, se riittää meille kun viikonloput vietämme talviasuttavalla suvun mökillä.
Isovanhemmat elossa ja vasta jääneet eläkkeelle, auttavat mielellään, esim. jos lapset sairastaa. Lapset ovat usein myös viikonlopun isovanhempien kanssa mökillä ja me teemme ruokaa pakkaseen miehen kanssa ja pidämme ”seksilomaa” kotona. Kutsumme myös joskus kavereita istumaan iltaa, ei seksin merkeissä, tarkennan. Täällä koronaa on ollut vain n. 50 tapausta ja tartuntaketjut saadaan nopeaan kiinni ja karanteeniin.
En lähtisi esim. Helsinkiin enää edes rahasta. Opiskeluaikoina tuli selväksi että sinne emme jää, mammmuloiden joukkoon ja kerrostalohelvettiin.Te rasset ootte kyllä surullista joukkoa. Ei ole aihetta, jota te ette kääntäisi pakkomielteeksi haukkua ma muja.
Nauti toki heidän seurastaan. Ei minua ainakaan haittaa, minä pysyn etäällä. Kerta riitti, kun kännykkä kädestä yritettiin varastaa.
Vierailija kirjoitti:
En koe.
Hakeuduimme tarkoituksella pikkukaupunkiin, molempien työ onneksi sellaista, että töitä on, hyvällä palkalla. Päiväkotiin on alle kilometrin matka, töihin myös. Rakensimme talomme keskustaan 2000 neliön tontille, kaikkialle on kävelymatka. Toki meillä kaksi autoa on, koska se helpottaa. Kun kaikki on edullisempaa (tontit jne.) lainaa on vain vähän ja rahaa käytössä hyvin, nyt korona-aikaan runsaasti, kun ei voi matkustaa kolmea kertaa vuodessa ulkomaille.
Palkkaamme siivoojan tekemään viikkosiivouksen joka toinen perjantai, se riittää meille kun viikonloput vietämme talviasuttavalla suvun mökillä.
Isovanhemmat elossa ja vasta jääneet eläkkeelle, auttavat mielellään, esim. jos lapset sairastaa. Lapset ovat usein myös viikonlopun isovanhempien kanssa mökillä ja me teemme ruokaa pakkaseen miehen kanssa ja pidämme ”seksilomaa” kotona. Kutsumme myös joskus kavereita istumaan iltaa, ei seksin merkeissä, tarkennan. Täällä koronaa on ollut vain n. 50 tapausta ja tartuntaketjut saadaan nopeaan kiinni ja karanteeniin.
En lähtisi esim. Helsinkiin enää edes rahasta. Opiskeluaikoina tuli selväksi että sinne emme jää, mammmuloiden joukkoon ja kerrostalohelvettiin.
Kateeksi käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koe.
Hakeuduimme tarkoituksella pikkukaupunkiin, molempien työ onneksi sellaista, että töitä on, hyvällä palkalla. Päiväkotiin on alle kilometrin matka, töihin myös. Rakensimme talomme keskustaan 2000 neliön tontille, kaikkialle on kävelymatka. Toki meillä kaksi autoa on, koska se helpottaa. Kun kaikki on edullisempaa (tontit jne.) lainaa on vain vähän ja rahaa käytössä hyvin, nyt korona-aikaan runsaasti, kun ei voi matkustaa kolmea kertaa vuodessa ulkomaille.
Palkkaamme siivoojan tekemään viikkosiivouksen joka toinen perjantai, se riittää meille kun viikonloput vietämme talviasuttavalla suvun mökillä.
Isovanhemmat elossa ja vasta jääneet eläkkeelle, auttavat mielellään, esim. jos lapset sairastaa. Lapset ovat usein myös viikonlopun isovanhempien kanssa mökillä ja me teemme ruokaa pakkaseen miehen kanssa ja pidämme ”seksilomaa” kotona. Kutsumme myös joskus kavereita istumaan iltaa, ei seksin merkeissä, tarkennan. Täällä koronaa on ollut vain n. 50 tapausta ja tartuntaketjut saadaan nopeaan kiinni ja karanteeniin.
En lähtisi esim. Helsinkiin enää edes rahasta. Opiskeluaikoina tuli selväksi että sinne emme jää, mammmuloiden joukkoon ja kerrostalohelvettiin.Te rasset ootte kyllä surullista joukkoa. Ei ole aihetta, jota te ette kääntäisi pakkomielteeksi haukkua ma muja.
Nauti sinä heistä, me nautimme kun ei tarvitse taksissa pelätä, eikä kaupungilla viedä kännykkää kädestä ja goosea päältä.
Kukin tyylillään.
Jos perustatte oman ketjun omille päämielenkiinnon kohteillenne samalla kun jatkatte asumista turvallisesti mm. Kankaanpäässä.
Minä olen sitä tyyppiä, joka nauttii pienestä kiireen tunnusta ja aikataulutuksesta, joten en.
Olin KUOLLA tylsyyteen vauvavuosina kun olin "vain" kotona. Aloitin opiskelut osa-aikatyöni ohella kun esikoinen aloitti päiväkodin vuoden ikäisenä ja kokonaan työelämään siirryin kun kuopus oli 3v (ja ollut siis myös vuoden ikäisestä päiväkodissa).
Meillä arki on kiireestä huolimatta ollut tosi sujuvaa, pääsääntöisesti saadaan lasten viemiset ja tuomiset sumplittua miehen kanssa puoliksi ilman ongelmia, kiireisimpään ajanjaksoon meillä oli palkattuna lapsenvahti, joka pystyi tarvittaessa hakemaan lapset päiväkodista ja ruokkimaan odotellessa, että toinen meistä juoksee tukkaputkella hakemaan. Viikonloput on sitten pyhitetty kokonaan perheajalle.
Ongelmia tulee vain silloin, kun lapset sairastavat. Etenkin kun päiväkoti-ikäisinä saattoivat olla viikkotolkulla vuoronperään kipeänä niin siinä piti tosissaan raapia päätä, että kumpi nyt pystyy olemaan kotona ja milloin ja silti saataisiin pakolliset hommat tehtyä. Tämäkin on onneksi helpottanut kun kouluikäisen ei enää samalla tavalla vaadi sairaanakaan taukoamatonta hoivaa.
Mulla oli parhaimmillaan kolme alle kouluikäistä lasta ja koko päivätyö. Toki päivätyö arkisin, joka nyt helpotti jonkin verran. Lapsilla on myös isä, joka hoiti omia lapsiaan ihan sen 50%. Toki mulla oli helpommin kotoa tehtävä duuni, joten useinmiten minä jäin sairaan lapsen kanssa kotiin. Isä vei lapset pkotiin aamuisin, minä hain iltapaivällä. Neuvolat jne minä katsoin omaan työkalenteriini sopivaksi,jok aaamuun tai iltapäivään. Vanhempienpalaverit soviteltiin kummankin kalenteriin. Mutta kannattaa helpottaa sieltä, mistä pystyy: siivooja kotiin, ruuat tilauksella kotiin, kaksi autoa talouteen.