Kilpailutatko sinä isovanhemmuutta?
Olipahan kaamea juttu.
Tänään juuri mielessäni naureskelin omaa äitiäni, joka selkeästi yrittää "peitota" anoppini. Mielestäni en kyllä ole sellaiseen milläänlailla kehottanut tai yllyttänyt, mutta nyt alkoi mietityttää, olenko sittenkin vahingossa antanut ymmärtää, että mummouttakin pitäisi suorittaa..
Kommentit (3)
Eikä tulisi mieleenkään odottaa isovanhempien osallistuvan kustannuksiin (tosin meillä on raha-asiat hyvin, eli muiden tilanne ja avun tarve voi olla erilainen).
Siinä mielessä ehkä "kilpailutan" kuitenkin että odotan isovanhempien ajattelevan lastenlastensa parasta, ja jos näen että näin ei tapahdu (esim. meillä jatkuvaa kädenvääntöä yhden isoisän kanssa siitä, että jättää vuosien huomauttelun jälkeen edelleen hengenvaaralliset lääkkeensä lasten ulottuville, ja vieläpä valehtelee meille siitä, mihin on ne laittanut... :-/"rakastavan" isoisän motivaatiota tähän toimintaan on vanhempana mahdontonta ymmärtää), kiinnostus tavata heitä laskee automaattisesti...
ei ihmissuhteita pitäisi mitata materialla ja rahalla. ihmisten pitäisi olla arvokkaita jo itsessään, toki vaikkapa väkivaltaisia, humalaisia tms. ihmisiä ei mielellään ota lähelle.
itse kärsin päin vastaisesta tilanteesta. isovanhemmat eivät anna sitä tärkeintä, läsnäoloa ja välittämistä. lahjoja kyllä, mutta ei se korvaa ihmistä.
http://www.studio55.fi/artikkeli/1009620/