Lue keskustelun säännöt.
Tappamisen tuska!
05.12.2021 |
Tappamisen tuska
Toisen tappaminen on useimmille ihmisille vastenmielistä – myös sodassa. Kiistellyn tutkimuksen mukaan alle 20 prosenttia tavallisista jalkaväen sotilaista oli toisessa maailmansodassa kykeneviä tappamaan. Jopa presidentti Mauno Koivisto tunnusti ampuneensa kerran ehkä tahallaan vihollisen ohi.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/3b1a9e98-0932-418e-b765-9e7bce26ccd9
Kommentit (7)
hurja mutta mielenkintoinen aihe. olen ymmärtänyt että vihollisjoukoille haavoittunut on suurempi taakka kuin kaatunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyisin helposti tappamaan ja syömään lihat jos se olisi laillista.
Vierailija kirjoitti:
hurja mutta mielenkintoinen aihe. olen ymmärtänyt että vihollisjoukoille haavoittunut on suurempi taakka kuin kaatunut.
Juu, ei tullut mieleenkään että sodassa tapahtui tuollaista.
Niinhän se Suomen ensimmäinen sivarikin oli sota-aikana, oli vaikea löytää teloittajaa muista suomalaisista sotilaista.
Uutuuselokuva nostaa esiin sotatraumat, jotka elävät yhä Suomessa
Sodan traumat elävät suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen. Näin väittää uusi dokumenttielokuva, joka tuli Suomessa elokuvateattereihin viime viikonloppuna (perjantaina 11.3.). Elokuvassa käsitellään sotaan liittyviä vaiettuja aiheita kuten kuolemanpelkoa, sotapsykooseja sekä häpeällisenä pidettyjä poliittisia ratkaisuja.
Ristiriitaisesti nimetty uutuusdokumentti Sota ja mielenrauha nostaa esiin vaiettuja asioita, jotka ovat häirinneet suomalaisia vuosikymmenet sotien jälkeen.
Suomessa ei esimerkiksi ole mielellään puhuttu aseveljeydestä saksalaisten kanssa, natsismista tai Suur- Suomi-haaveista, sillä sotien jälkeen nuo aikanaan ylevinä pidetyt aatteet muuttuivat häpeällisiksi. Yksilötasolla Suomessa on vaiettu muun muassa kuolemanpelosta, rintamakarkuruudesta ja sotilaiden mielenterveyden järkkymisestä. Teemoja lähestytään elokuvassa rintamakirjeistä löytyneiden tarinoiden avulla.
Kaikki eivät olleet Antti Rokkia tai kenraaleita, vaan ihan tavallisia sotilaita.
– Meiltä on unohtunut, että olosuhteet sodassa olivat hirvittävät. Kun asiaa lähestyy yksilöiden tasolla, se lisää ymmärrystä aikakaudesta ja siitä, missä olosuhteissa siellä on jouduttu elämään, kertoo elokuvan ohjaaja Ari Matikainen.
Aihe on tuttu myös ohjaajan omasta perhehistoriasta. Matikaisen isän puoleinen suku joutui pakenemaan sotaa Karjalasta, mutta asiasta ei ole paljon puhuttu. Nyt ohjaaja toivoo, että elokuva haastaisi myös katsojat pohtimaan sotien vaikutusta omaan ja perheensä elämään.
– Näistä on jäänyt tietynlaisia aukkoja omaan sukuhistoriaani ja luulen, että tässä maassa on aika monta muutakin, jolla on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia sodasta. Näitä kysymyksiä haluaisin nostaa yleiseen keskusteluun, ohjaaja sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uutuuselokuva nostaa esiin sotatraumat, jotka elävät yhä Suomessa
Sodan traumat elävät suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen. Näin väittää uusi dokumenttielokuva, joka tuli Suomessa elokuvateattereihin viime viikonloppuna (perjantaina 11.3.). Elokuvassa käsitellään sotaan liittyviä vaiettuja aiheita kuten kuolemanpelkoa, sotapsykooseja sekä häpeällisenä pidettyjä poliittisia ratkaisuja.
Ristiriitaisesti nimetty uutuusdokumentti Sota ja mielenrauha nostaa esiin vaiettuja asioita, jotka ovat häirinneet suomalaisia vuosikymmenet sotien jälkeen.
Suomessa ei esimerkiksi ole mielellään puhuttu aseveljeydestä saksalaisten kanssa, natsismista tai Suur- Suomi-haaveista, sillä sotien jälkeen nuo aikanaan ylevinä pidetyt aatteet muuttuivat häpeällisiksi. Yksilötasolla Suomessa on vaiettu muun muassa kuolemanpelosta, rintamakarkuruudesta ja sotilaiden mielenterveyden järkkymisestä. Teemoja lähestytään elokuvassa rintamakirjeistä löytyneiden tarinoiden avulla.
Kaikki eivät olleet Antti Rokkia tai kenraaleita, vaan ihan tavallisia sotilaita.
– Meiltä on unohtunut, että olosuhteet sodassa olivat hirvittävät. Kun asiaa lähestyy yksilöiden tasolla, se lisää ymmärrystä aikakaudesta ja siitä, missä olosuhteissa siellä on jouduttu elämään, kertoo elokuvan ohjaaja Ari Matikainen.
Aihe on tuttu myös ohjaajan omasta perhehistoriasta. Matikaisen isän puoleinen suku joutui pakenemaan sotaa Karjalasta, mutta asiasta ei ole paljon puhuttu. Nyt ohjaaja toivoo, että elokuva haastaisi myös katsojat pohtimaan sotien vaikutusta omaan ja perheensä elämään.
– Näistä on jäänyt tietynlaisia aukkoja omaan sukuhistoriaani ja luulen, että tässä maassa on aika monta muutakin, jolla on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia sodasta. Näitä kysymyksiä haluaisin nostaa yleiseen keskusteluun, ohjaaja sanoo.
miksi on suomessa tabu puhua mitä tapahtuu naisille vihollisjoukkojen käsissä? moni ei tahdo ymmärtää ettei ole mitään lakeja ja moraali säännöksiä sota tilanteissa. olen huomannut että meillä on useita sukupolvia joiden peruskoulun historian tunneilla on sota käsitteenä ohitettu kokonaan. hedonistinen länsimaalainen kulttuuri on tuhottu toistamaan samoja kauheuksia niin kauan kunnes hylkäämme hedonismin ja otamme myös ne ikävät asiat käsittelyyn.
Ja kaiken pystyy tappamaan, mm käki oma henkilökohtainen on kyseessä. Olemme kaikki niiden jälkeläisiä, jotka pystyy pitämään puolensa.