Lue keskustelun säännöt.
Sisko kateellinen, siskon poika ei tiedä minusta mitään
n8327
05.12.2021 |
Mitä tekisitte? Olen esiintyvä taitelija ja minulla on netti väärällänsä tuotantoa, jota kaukana ulkomailla asuva isosiskoni voisi hyvin näyttää 3- vuotiaalle pojalleen. En ole koronan vuoksi vielä nähnyt poikaa ollenkaan. Olen pojan käytännössä ainoa Suomi- linkki. Äitinsä ei ole opettanut pojalleen suomea. Siskoni on estynyt ja varautunut ihmisenä eikä näytä ikinä tunteitaan. Hän vihoitteli koko elämänsä isällemme. Kun itse halusin sopia asiat, sain minä siitäkin vihat niskoilleni. Nyt hän lähetti minulle videon, jossa poika luettelee kaikki tiemänsä sukalaiset, minä en tietenkään niihin kuulu. Olen ollut vanhempieni suosikki ja siskoni on kantanut minulle tästä koko elämänsä kaunaa. Ei minun elämäni ole mitenkään helppoa ollut, mutta eihän se näitä epärarationaalisia tunteita estä. Suurimman osan aikaa en ajattele siskoani lainkaan, helpompi niin päin. Emme ole koskaan oikein tutustuneet toisiimme. 6 vuotta vanhempana hän muutti kotoa kun olin 11. Olemme luonteeltamme vastakkaiset ja tuntuu, että joudun olemaan ihan toinen ihminen, jotta kelpaisin hänelle. Annan tietysti aina vain uuden mahdollisuuden, veri kun on vettä sakeampaa..
Kommentit (17)
Se on pointtina, että tunnen surua asiasta. Pitää vissiin vain antaa periksi ja jatkaa elämää. Myös osa ystävistä reagoi siihen, että minulle menee paremmin ottamalla etäisyyttä. Niin sen kai kuuluu mennä sitten. Ei murjottajien kanssa jaksakaan elämäänsä jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuosta oikein saa sitä käsitystä, että olisit itse koittanut irti siitä lapsuuden asemasta, että sinä olet ollut suosikki ja lempilapsi. Se on varmasti sinulle kelvannut silloin, etkä ole jättänyt sitä asetelmaa mielestäsi vieläkään.
Kateus on todellinen ilmiö mutta tänne siitä ei hyödytä kirjoittaa, täällä torjunta on kovaa. Olen joskus miettinyt syytä.
Laitapa linkki tuotantoosi, niin voimme varmistaa, että se ei ole K18.
Lisäksi 3v siskonpojan ei tarvitse tietää mielenterveysongelmaisesta tädistään.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuosta oikein saa sitä käsitystä, että olisit itse koittanut irti siitä lapsuuden asemasta, että sinä olet ollut suosikki ja lempilapsi. Se on varmasti sinulle kelvannut silloin, etkä ole jättänyt sitä asetelmaa mielestäsi vieläkään.
Pyrkinyt irti? Miten? Yritin miellyttää siskoani 30- vuotiaaksi asti miltei pakkomielteisesti. Onneksi tajusin lopulta, ettei minun kuulu oman mielenterveyteni kustannuksella yrittää saada ketään minua rakastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sinä olen ollut (narsisti?) vanhempiesi kultalapsi, ja nyt, kun vanhempasi ovat kuolleet, olet katkera, kun siskosi ei palvokaan sinua.
Sanoisin sekä sinulle että siskollesi, että jättäkää toisenne rauhaan. Te ette tarvitse toisianne yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Kateus on todellinen ilmiö mutta tänne siitä ei hyödytä kirjoittaa, täällä torjunta on kovaa. Olen joskus miettinyt syytä.
Olet aivan oikeassa. Herkkä taitelija kokee usein valtavaa yksinäisyyttä. Olen kuullut kavereiltanikin kommenttia siihen suuntaan, ettei suosiosta kuulu kuin nauttia. Muut tunteet eivät ole sallittuja. Siinä jää aika yksin annettuaan yleisölle sielunsa pohjimmaisetkin muruset. Huoh. Kun sen päälle yrität rakentaa epigeneettisten traumojen päälle turvallista kiintymyssuhdetta ja ajattelet omalla esimerkilläsi saavan muutosta aikaiseksi (sehän on se ainoa tapa). Kun sitten mikään ei kuitenkaan muutu, on tunne vähän apea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus ne pahimmat tyypit löytyvätkin lähipiiristä. Sisaruskateus osaa olla todella synkkää, jolloin tuki ja turva on pakko hakea muualta. Elät siis kuin ainoa lapsi eläisi, älä odota siskoltasi mitään, niin et pety.
Vierailija kirjoitti:
Joskus ne pahimmat tyypit löytyvätkin lähipiiristä. Sisaruskateus osaa olla todella synkkää, jolloin tuki ja turva on pakko hakea muualta. Elät siis kuin ainoa lapsi eläisi, älä odota siskoltasi mitään, niin et pety.
Kiitos ihanasta kommentista. Se on jotenkin rankkaa. Kun jokaiselle se perheen hyväksyntä on tosi tärkeää. Tiedän sen olevan siskollenikin, vaikka hän ei sitä itsekään täysin ymmärrä. Mun läheisimmät ihmiset elämässä eivät ole verisukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olen ollut (narsisti?) vanhempiesi kultalapsi, ja nyt, kun vanhempasi ovat kuolleet, olet katkera, kun siskosi ei palvokaan sinua.
Sanoisin sekä sinulle että siskollesi, että jättäkää toisenne rauhaan. Te ette tarvitse toisianne yhtään mihinkään.
Kateellisen harhaista sanavarastoa nämä palvomiset. Ap ei ole ketään pyytänyt itseään palvomaan.
Mutta tuo on hyvä neuvo, että molemmat jättävät toisensa rauhaan. Kateus on todella tuhoava voima, sitä ei voi kateellisesta poistaa, jos kateellinen ei itse sitä halua käsitellä ja myöntää.
n8327 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuosta oikein saa sitä käsitystä, että olisit itse koittanut irti siitä lapsuuden asemasta, että sinä olet ollut suosikki ja lempilapsi. Se on varmasti sinulle kelvannut silloin, etkä ole jättänyt sitä asetelmaa mielestäsi vieläkään.
Pyrkinyt irti? Miten? Yritin miellyttää siskoani 30- vuotiaaksi asti miltei pakkomielteisesti. Onneksi tajusin lopulta, ettei minun kuulu oman mielenterveyteni kustannuksella yrittää saada ketään minua rakastamaan.
Kateellinen nauttii siitä kun toinen yrittää miellyttää turhaan. Nuokin mitä siskosi on tehnyt mitä kerrot kertovat juuri tuosta asiasta. On sairasta, kun mielipahan tuottaminen muille tuottaa tyydytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi siskon pitäisi esitellä sua jonkun sun tuotannon kautta? Mitä jos ehdottaisit vaikka videopuhelua siskon ja pojan kanssa?
Sun pitäisi tutustua poikaan ihan vaan "Tiina"-tätinä, äidin siskona. Siitä taiteesta ei pikkupojan tarvitse tietää mitään. En itsekään selostanut lapsilleni sisarusteni ammatteja, kun lapseni olivat ihan pieniä. Myöhemmin he tiesivät niistä huomattavista asemista. Ensin he olivat vain täti ja setä. Anna 3-vuotiaan tutustua itseesi ihmisenä, ei taiteilijana. Ehkä kannattaisi soveltaa sitä ideaa myös siskoosi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkisin ei voi suhteita ylläpitää. Jos ette muutenkaan ole paljon yhteyksissä olleet, niin olette tavallaan toisillenne ihan vieraita ihmisiä eivätkä siskosi huonot muistot perhe-elämästä paranna mahdollisuuksia läheiseen suhteeseen.
Aika monilla on samoin että sukulaisten kanssa on muodollista. Ja monilla ei ole sisaruksia alunperinkään. Siskosi ei välttämättä ollenkaan kaipaa läheisten hyväksyntää kuten sinä kaipaisit häneltä. Siitä kertoo hänen käytöksensä. Hänellä on oma elämä muualla.
Nyt tuli taas tulli-ilmoitus postista. Eu:n ulkopuolelta tulossa paketti. Olen saanut viime vuosina aina vain hienompia lahjoja. Vahvin rakkauden kieleni on teot, viimeisenä lahjat. Kun sitten lahjojen välissä ei oikein tapahdu mitään, ei niiden varassa suhde kestä. Ihana asia pienikin muistaminen toki on.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäisi tutustua poikaan ihan vaan "Tiina"-tätinä, äidin siskona. Siitä taiteesta ei pikkupojan tarvitse tietää mitään. En itsekään selostanut lapsilleni sisarusteni ammatteja, kun lapseni olivat ihan pieniä. Myöhemmin he tiesivät niistä huomattavista asemista. Ensin he olivat vain täti ja setä. Anna 3-vuotiaan tutustua itseesi ihmisenä, ei taiteilijana. Ehkä kannattaisi soveltaa sitä ideaa myös siskoosi...
En oikein pysty tutustumaan poikaan kun välissä seisoo siskoni. Videopuheluiden varassa ollaan ja tietäähän sen jokainen, ettei aikuisillakaan suhde muodostu pelkkien videoiden kanssa oikein kunnolliseksi. Varsinkaan 1-3 -vuotiaan kanssa ja olemattomalla kontaktitahdilla.
Mikähän tässä oli pointtina?