Mikä teille oli pienenä huomattavan helppoa oppia?

Just tuo lukeminen, ja kielipää on aina ollut hyvä. Siis kirjalinen puoli hallussa kaikin puolin jo varhain.

Se tuntuu kulkevan meillä suvussa, sisareni kirjoittaa työkseen, oma tytär lahjakas kielissä kuten minäkin.

Tyttärelle tuli jo varhain merkintä neuvolassa että laaja sanavarasto.

Äitini puolelta ilmeisesti kulkee, äidin veli kirjoittanut kirjan. 

Lukeminen ja kirjoittaminen täälläkin. Meilläkin periytyy äidiltä tyttärelle suvussa.

Lisäksi luistelu. En muuten ole sillä lailla liikunnallinen, mutta luistelu on aina tullut luonnostaan. Nuorempana kilpailin, enää en.

Kaikki. Olin ihmelapsi.

Kellotaulu, kalenterikuukaudet ja kartanlukeminen on ollut heti selkeitä. Lukemaan ja laskemaan opin vasta koulussa.

Lukeminen. Opin lukemaan niin, ettei kukaan edes huomannut. Kerran istuin keinutuolissa tärkeän näköisenä sanomalehteä lukemassa, kun huomattiin, että en minä ulkomuistista vaalituloksia ladellut, vaan siitä lehdestä. Olin viiden vanha. Kipinän olin saanut serkkuni aapisesta, ja loput hoidin itse. Koulussa ekaluokkalaisen lukutaito olikin haitaksi vielä tuolloin 60-luvun lopulla.

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen. Opin lukemaan niin, ettei kukaan edes huomannut. Kerran istuin keinutuolissa tärkeän näköisenä sanomalehteä lukemassa, kun huomattiin, että en minä ulkomuistista vaalituloksia ladellut, vaan siitä lehdestä. Olin viiden vanha. Kipinän olin saanut serkkuni aapisesta, ja loput hoidin itse. Koulussa ekaluokkalaisen lukutaito olikin haitaksi vielä tuolloin 60-luvun lopulla.

Se oli haitaksi 90- ja 2000- luvuillakin ja oletettavasti on myös tänä päivänä. Tai siis kun itse olin koulussa, niin lukemaan oppineet sai palkinnoksi istua hiljaa paikallaan tekemättä mitään päivästä toiseen. Nykyisin toivottavasti on jo keksitty näillekin muuta puuhaa kuin pelkkä istuskelu (miksei lukevat lapset voi olla yksillä äikän tunneilla ja lukemaan opettelevat toisella, niin kaikille olisi mielekästä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen. Opin lukemaan niin, ettei kukaan edes huomannut. Kerran istuin keinutuolissa tärkeän näköisenä sanomalehteä lukemassa, kun huomattiin, että en minä ulkomuistista vaalituloksia ladellut, vaan siitä lehdestä. Olin viiden vanha. Kipinän olin saanut serkkuni aapisesta, ja loput hoidin itse. Koulussa ekaluokkalaisen lukutaito olikin haitaksi vielä tuolloin 60-luvun lopulla.

Se oli haitaksi 90- ja 2000- luvuillakin ja oletettavasti on myös tänä päivänä. Tai siis kun itse olin koulussa, niin lukemaan oppineet sai palkinnoksi istua hiljaa paikallaan tekemättä mitään päivästä toiseen. Nykyisin toivottavasti on jo keksitty näillekin muuta puuhaa kuin pelkkä istuskelu (miksei lukevat lapset voi olla yksillä äikän tunneilla ja lukemaan opettelevat toisella, niin kaikille olisi mielekästä)

Minä en saanut istua hiljaa paikallani, vaan minut pantiin virkkaamaan matonkuteista loppumatonta silmukkaketjua hitaammille askartelumateriaaliksi. Minun mielestäni se oli epäreilua, mutta ei ollut tapana inttää opettajille vastaan. Minä näin virkkaamisen ja muiden oppilaiden käsitöiden tekemisen rangaistuksena siitä, että osasin lukea.

Ymmärrän kyllä sen, että opettajalle oli helpompaa olla antamatta minun edistyä siinä toivossa, että muut saisivat minut kiinni. Eivät he saaneet. Eivät vieläkään ole saaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen. Opin lukemaan niin, ettei kukaan edes huomannut. Kerran istuin keinutuolissa tärkeän näköisenä sanomalehteä lukemassa, kun huomattiin, että en minä ulkomuistista vaalituloksia ladellut, vaan siitä lehdestä. Olin viiden vanha. Kipinän olin saanut serkkuni aapisesta, ja loput hoidin itse. Koulussa ekaluokkalaisen lukutaito olikin haitaksi vielä tuolloin 60-luvun lopulla.

Se oli haitaksi 90- ja 2000- luvuillakin ja oletettavasti on myös tänä päivänä. Tai siis kun itse olin koulussa, niin lukemaan oppineet sai palkinnoksi istua hiljaa paikallaan tekemättä mitään päivästä toiseen. Nykyisin toivottavasti on jo keksitty näillekin muuta puuhaa kuin pelkkä istuskelu (miksei lukevat lapset voi olla yksillä äikän tunneilla ja lukemaan opettelevat toisella, niin kaikille olisi mielekästä)

Minä en saanut istua hiljaa paikallani, vaan minut pantiin virkkaamaan matonkuteista loppumatonta silmukkaketjua hitaammille askartelumateriaaliksi. Minun mielestäni se oli epäreilua, mutta ei ollut tapana inttää opettajille vastaan. Minä näin virkkaamisen ja muiden oppilaiden käsitöiden tekemisen rangaistuksena siitä, että osasin lukea.

Ymmärrän kyllä sen, että opettajalle oli helpompaa olla antamatta minun edistyä siinä toivossa, että muut saisivat minut kiinni. Eivät he saaneet. Eivät vieläkään ole saaneet.

Järkyttävää antaa tuollainen älyvapaa tehtävä fiksulle lapselle. Muistan kun joskus lapsena jouduin samanlaiseen tilanteeseen, että annettiin tehtäväksi solmia sellaista vyötä. Se oli minusta järjettömän tylsää, enkä vieläkään voi ymmärtää, että lapsille annetaan sellaista tehtäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki. Olin ihmelapsi.

Minullekin oli lähes kaikki helppoa. En kuitenkaan ollut ihmelapsi, koska sosiaaliset tilanteet olivat minulle haastavia. Tiede, taide, tiedon lähteille löytäminen ja erilaisten asioiden ja ilmiöiden tiedostaminen sekä vuosien kuluessa lisääntyvä urheilullisuus sen sijaan olivat asioita, joita ilman en ollut koskaan, en edes hämärimmissä vauva-ajan muistikuvissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki. Olin ihmelapsi.

Minullekin oli lähes kaikki helppoa. En kuitenkaan ollut ihmelapsi, koska sosiaaliset tilanteet olivat minulle haastavia. Tiede, taide, tiedon lähteille löytäminen ja erilaisten asioiden ja ilmiöiden tiedostaminen sekä vuosien kuluessa lisääntyvä urheilullisuus sen sijaan olivat asioita, joita ilman en ollut koskaan, en edes hämärimmissä vauva-ajan muistikuvissani.

Ei vauva-ajasta muista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki. Olin ihmelapsi.

Minullekin oli lähes kaikki helppoa. En kuitenkaan ollut ihmelapsi, koska sosiaaliset tilanteet olivat minulle haastavia. Tiede, taide, tiedon lähteille löytäminen ja erilaisten asioiden ja ilmiöiden tiedostaminen sekä vuosien kuluessa lisääntyvä urheilullisuus sen sijaan olivat asioita, joita ilman en ollut koskaan, en edes hämärimmissä vauva-ajan muistikuvissani.

Ei vauva-ajasta muista mitään.

Minä muistan.