Ahdistaa että jään vastentahtoisesti lapsettomaksi

Oletko miettinyt asian loppuun asti. Miksi haluat lapsia?

Ihmisellä on sellainen pää, että kun kuulee/luulee ettei saa jotain, niin tuntuu että maailma kaatuu

Entä jos lähtisit etsimään kumppania rehellisesti ja avoimesti lastentekomielessä? Ilmoitat vain että haluat lapsia, asialla on kiire ja etsit samanhenkistä miestä ja olet valmis sitoutumaan heti samanhenkisen miehen löydyttyä? Ei sitä tiedä vaikka tärppäisi kun on miehiäkin jotka eivät löydä äitimateriaalia tinderistä/deittailusta? Ei se ota jos ei annakaan.

Vierailija kirjoitti:

Tää sun aloitus on nyt poistettu kolmeen kertaan. Ehkä kannattaa suosiolla etsiä joku muu paikka, jossa voi tästä keskustella. Selvästi no-no aihe, joka ei ole sun syysi ap.

kaksplus.fi kokeile mieluummin

Mulla on samat pelot vaikka olen "vasta" 24. Erosin juuri 10 vuotta kestäneestä suhteesta, koska mies päätti ettei hän haluakkaan mennä ensi kesänä naimisiin tai tehdä lapsia, ehkä koskaan.

Tästä erosta toipuminen ja kaikkien suunnitelmien uusiksi meno vie varmasti kauan aikaa, ja olen varmaan lähemmäs 30 ennen kun voisin harkita uuden kumppanin kanssa lapsien tekoa. Haluan tuntea kunnolla, olla yhdessä ainakin pari kolme vuotta ennen mitään avioliittojuttuja tai lapsia, jotta ollaan varmalla pohjalla ja oikeasti tunnettaisiin.

Sitten olenkin jo yli 30, lapsettomuuden riski kasvaa joka vuosi ja raskautuminen vaikeutuu. Kärsin ja olen kärsinyt jo monta vuotta vaikeita kuukautisongelmista mn. erittäin epäsäännöllisestä kierrosta, kivuista ja olen saanut ainakin yhden varhaisraskauden keskenmenon aiemmin. Pelkään etten pysty tulemaan raskaaksi tai se kestää ja vaatii hoitoja jolloin esikoinen, jos sellaista edes tulee, syntyisi parhaimmillaankin vasta yli 32 vuotiaana, riippuen hoitoon pääsystä ja kuinka monta kiertoa täytyy yrittää ja keskenmenoista ja rahoituksesta. Pahimillaan aika loppuu kesken ja en saa ikinä omia lapsia. Olen aina kuvitellut tulevani useamman lapsen äidiksi ja tämä ajatus lapsettomuudesta musertaa minua ja voin fyysisesti ja henkisesti todella huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos lähtisit etsimään kumppania rehellisesti ja avoimesti lastentekomielessä? Ilmoitat vain että haluat lapsia, asialla on kiire ja etsit samanhenkistä miestä ja olet valmis sitoutumaan heti samanhenkisen miehen löydyttyä? Ei sitä tiedä vaikka tärppäisi kun on miehiäkin jotka eivät löydä äitimateriaalia tinderistä/deittailusta? Ei se ota jos ei annakaan.

Voisin kyllä kuvitella että se voi "ottaa" aika paljonkin, jos kiireellä ryntää lisääntymään ja sitoutumaan jonkun kanssa...

Entä adoptio?

Kumppanin löytäminen, raskaaksi tuleminen, lapsen hoitotyössä onnistuminen ym. on pitkälti oman toiminnan tulosta mutta myös sattuman kauppaa.

Voit vaikuttaa omaan käyttäytymiseesi ja laittaa riittävästi "verkkoja vesille".

Sattumia ei voi täysin ohjailla, mutta voit ohjata sitä, miten antaudut sattumille alttiiksi.

Pyöri siellä, missä pyörivät sopivat kumppanit.

Ole rohkea ja tee vaikka kirjallinen suunnitelma miten etenet.

Se mihin keskityt, se kehittyy.

Vierailija kirjoitti:

Miten käytit ikävuotesi 20-30v välillä ja mikä siinä kumppanin löytämisesssä on vaikeaa?

Väärä maakunta?

Eihän se varmaan vaikeaa ole, jos kuka tahansa mukiinmenevä kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos lähtisit etsimään kumppania rehellisesti ja avoimesti lastentekomielessä? Ilmoitat vain että haluat lapsia, asialla on kiire ja etsit samanhenkistä miestä ja olet valmis sitoutumaan heti samanhenkisen miehen löydyttyä? Ei sitä tiedä vaikka tärppäisi kun on miehiäkin jotka eivät löydä äitimateriaalia tinderistä/deittailusta? Ei se ota jos ei annakaan.

Voisin kyllä kuvitella että se voi "ottaa" aika paljonkin, jos kiireellä ryntää lisääntymään ja sitoutumaan jonkun kanssa...

No joo, onhan siinä riskinsä. Mutta jos aikaa ei ole niin sitten sitä ei ole.

Miksi et mene yksityiselle klinikalle? Jos sulla ei ole varaa siihen, ei ole lapseenkaan.

Olet jämänainen, hyväksy se ja jatka elämääsi ilman miestä, samaa neuvoa täällä on muillekin parisuhdevikisijöille annettu.

Ehkä huono neuvo mitta yksityisellä tapahtuu nopeammin, jos vain kukkaro antaa periksi. Itse tulin äidiksi 42 v. Laittaisin myös kaikki verkot vesille, etsisin avoimin kortein kumppania ja isää tuleville lapsille.

Ihana lukea lapsimyönteinen aloitus. Tiedän tunteen, kun haluaa lapsen eikä kumppania löydy. Rohkeasti deittailemaan myös eri taustoista tulevia. Todennäköisyys, että lapsen joutuu lopulta kuitenkin yksin kasvattamaan, on suuri, joten sitoutumisnäkökulman voi skipata.

Missä noin pitkät jonot on? Oletko käynyt edes ensikäynnillä hormonipoliklinikalla?

Kumppanuusvanhemmuus! Tutustu asiaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos lähtisit etsimään kumppania rehellisesti ja avoimesti lastentekomielessä? Ilmoitat vain että haluat lapsia, asialla on kiire ja etsit samanhenkistä miestä ja olet valmis sitoutumaan heti samanhenkisen miehen löydyttyä? Ei sitä tiedä vaikka tärppäisi kun on miehiäkin jotka eivät löydä äitimateriaalia tinderistä/deittailusta? Ei se ota jos ei annakaan.

Voisin kyllä kuvitella että se voi "ottaa" aika paljonkin, jos kiireellä ryntää lisääntymään ja sitoutumaan jonkun kanssa...

Ei välttämättä. Useimmat pitkät avioliitot solmitaan aika lyhyellä "koeajalla" ja sitten vaan alkaa lapsia tulemaan. Minäkin olen sitä mieltä, että ap:n kannattaisi etsiä mies, joka haluaa perustaa perheen ja sitten vain hynttyyt yhteen ja hatusta kiinni. Tälläkin palstalla harva se päivä, joku mies valittelee, ettei enää voi saada perhettä, kun kaikilla naisilla on jo lapsia ennestään. Iske ap siihen saumaan.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Entä adoptio?

Kestää miljoona vuotta ja sinkkuna tosi rajoitettua, mistä saa adoptoida. Lisäksi pitää olla taloudellinen ja terveydellinen tilanne aivan priimaa.

Mistä edes tiedät olisitko lopulta hyvä äiti

Ahdistushullu taas vauhdissa

Ei olisi kannattanut kuunnella feministejä ja uskoa niiden propagandaan. Naisella tulee mittari täyteen nopammin kuin meillä miehillä. Jaxuja.