Huoh :( parisuhdeasiaa

"parisuhde lähti alamäkeen vauvan synnyttyä. vauva on jo puolivuotias"



tuohon kommentoisin että niinhän se "aina" menee.

Kärsivällisyyttä. Ehditte elää vielä monenlaisia vaiheita ja nyt teillä on käytännössä aika vähän kapasiteettia parisuhteen hoitoon koska lapsi on perheenne ykkösjäsen jonka ympärillä kaikki pyörii.



Olen kuullut erittäin hyvän käytännön ohjeen: "Älkää koskaan tehkö eropäätöstä ennenkuin nuorin lapsi on yli kolmevuotias."



Yleensä ne parit kestävät läpi elämän jotka selviytyvät pikkulapsivuosista eroamatta.

Ja suurin osa eroaa juuri lasten ollessa pieniä = kun on rankin vaihe.



T: kolmen lähekkäin syntyneen lapsen äiti joka on meinannut nostaa kytkintä jokaisen lapsen ollessa 6kk-1v mutta on tänä päivänä tyytyväinen kun ei tehnytkään niin vaan puri hammasta.

Vauvan tulo voi aiheuttaa parisuhteessa ihan mekalomaanisia ongelmia huolimatta siitä, että vauvaa on pitkään ja hartaasti haluttu.



Teidän täytyy nyt pikkuisenne vuoksi ja tietty ihan toistenne ja itsenne takia istua alas ja jutella. Mistä hiertää? Mitä sille voi tehdä?



Ja antakaa aikaa sekä itsellenne että toisillenne sopeutua uuteen elämään. Kyllä se siitä kunhan vaan tahdotte kumpikin tehdä asiat paremmiksi!!!



T kolmen lapsen äiti

siltä ettei miehesi hoida vauvaa tai suo sinulle vapaa aikaa.Vaadi itsellesikin omaa aikaa jos miehesi paljon viettää aikaa kavereiden kanssa.

Rennompaa asennetta, enemmän yhteistä vastuuta, kyllä se siitä ehtii helpottaan.

Sinuna koittaisin hiukan relata ja antaa myöten. Jos mies ei laita tavaroitaan paikoilleen, ei se tapa ainakaan mäkättämällä muutu. Itse olen sen luonteinen, että jos minulle mies mäkättää jostain asiasta, niin varmasti en sitä tee. Jos taas vaikka sen yhden kerran pyyteettömästi korjaa jälkeni ja huomaan sen, niin varmasti jatkossa itse kiinnitän paremmin huomiota siisteyteen.



Tuo kavereille lähteminen töiden jälkeen kielii siitä, että kotona ei ole hyvä olla. Nyt otatte sitä härkää sarvista ja teette muutoksen. Sinä lopetat mäkätyksen ja miehesi opettelee isän rooliin. Isäkin voi käydä kavereilla, mutta ei sentään joka ilta jos kotona on pieni vauva ja äiti, joka myös kaipaa joskus vapaa-aikaa.



Sovitte päivät jolloin mies käy kamuilla ja päivät jolloin on sinun vuorosi poistua kotoa. Muutoin olette kotosalla ja vietätte aikaa toistenne kanssa kun lapsi nukkuu. Oli se sitten telkun katsomista tai vaikkapa jonkun pelin pelaamista. Pääasia että olette yhdessä.



Tsemppiä, ei tuota ikuisesti kestä.

Miehelläkin paljon hommia eikä vietä niin paljoa aikaa omissa vapaa-ajan menoissa kuin ehkä kirjoituksestani sai ymmärtää. On todella stressaantunut. Mutta olisi se kyllä mukavaa välillä päästä itsekkin käymään jossain ilman vauvaa! Minun luksushetkiäni on kun mies herää joskus aamulla vauvan kanssa ja itse saan nukkua pidempään. Yöt kun ovat edelleen melkoista härdelliä, ja niihinhän ei mies osallistu. Ehkäpä tämä tästä joskus helpottaa niin kuin muutamat jo kirjoittikin. Elämme muutenkin stressaavia aikoja rahahuolien takia. Lisäksi molempien vanhemmilla menee enemmän kuin huonosti, mikä hiertää myös meitä :(



ap

tehköön se, jota asia häiritsee. Ja en voi odottaa, että mies paapoo minua ja tekee esim- asian, joka normaalin jären mukaan kuulusi hänelle.

Eli siis, jos sinua sotku häiritsee, niin siivoa itse. Ja jos et voi odottaa, että mies paapoo sinua ja siivoaa omat jälkensä.

Että silleen. Täällä on varman turha kysyä apua, että miten miehen saisi tekemään jotakin, koska suuri osa täällä on sitä mieltä, ettei miehen tarvitse mikäli toinen aikuinen osaa/ehtii. Mies voi siis ihan rauhassa päättää mitä huvitta tehdä ja olettaa automaattisesti, että se toinen sen sitten tekee.

No minä en tosin tätä mieltä ole=). Ja en usko, että kukaan pystyy minuell tuon periaatteen perustelemaan niin, että minäkin alkaisin niin elämään. Minusta vanhemmat ovat molemmat tasa-arvoisia eikä kumpikaan ole toisen pikkuorja.

Voisiko tuo kinastelu johtua sitä, että sinua harmitaa miehen sotkut ja miestä taas se, kun sinä asiasta mainitset?

Älä korjaa miehen sotkuja, ja katso milloin huomaa tekemänsä sotkun määrän. JOs sii pystyt olemaan vaikka viikon verran niin, että siivoat omat sotkut, mutta et miehen.

Laita lappu keittiön oveen, että äitisi ei asu täällä =).

Aikuisen miehen tulisi osata korjata omat jäljet ja kunnioittaa sitä, että oelt laittanut paikat kuntoon. Tai sitten tehkää lista hommista, mitä kukin tekee ja minkä on kenenkin vastuualue. Tai sitten sopikaa vuoroviikot tai vuoropäivät, milloin siivoatte.

Vaikka oletkin kotona vauvan kanssa, niin ei se äitiysloma ole sitä varten, että miehen ei sitten sinä aikana tarvitse siivota edes omia jälkiään.

Hohhoijjaa, mitähän tässä enää tekisi. Parisuhde lähtenyt päin p:tä vauva syntymän jälkeen. Vauva nyt jo reippaasti yli puoli vuotias. Jatkuvaa tappelua, kinastelua, äyskimistä, tiuskimista. Mies illat töissä ja aamut/päivät me vain riidellään vaikka kuinka päättäisi, että nyt ollaan kunnolla. Illalla töistä tultuaan usein lähtee melkein heti kavereidensa luokse tai sitten katsomme tv:tä vauvan mentyä nukkumaan. Myös viikonloput vain kinastelemme. Seksikään ei luista sitten alkuunkaan, ollut vain muutamia kertoja (max 5) koko raskauden alusta tähän asti. Että semmoista. Minä kuulemma mäkätän. Ottaa niin hermoon kun illalla viimeiseksi vielä siistin paikt kuntoon ja aamulla on taas samanlainen kaaos kun ennen siistimistä. Tuntuu, että mies ei saa tavaroitaan paikoilleen vaikka kuinka yrittää sanoa kerta toisensa jälkeen. Ainut ilo meillä on vauvamme, jota jouduimme odottamaan pitkään ja hartaasti.

tuosta miehen kasvattaminen, jos sen haluat pitää. Pieni ero sivistää tuollaista itsekästä miestä. Jos suinkin voit, olisi hyvä jos voisit päästä jonnekin muualle vähäksi aikaa vauvan kanssa niin voit saada hieman lepoa tuosta ainaisesta riitelystä, vauvakin pääsee rauhoittumaan. Ja mieskin alkaa kiinnostua vauvan hoidosta kun tajuaa, mitä on menettämässä.

sinun ja etenkin vauvan on parasta elää ilman miestä!!! maamme tarvitsee lisää yh-äitejä.

tuosta miehen kasvattaminen, jos sen haluat pitää. Pieni ero sivistää tuollaista itsekästä miestä. Jos suinkin voit, olisi hyvä jos voisit päästä jonnekin muualle vähäksi aikaa vauvan kanssa niin voit saada hieman lepoa tuosta ainaisesta riitelystä, vauvakin pääsee rauhoittumaan. Ja mieskin alkaa kiinnostua vauvan hoidosta kun tajuaa, mitä on menettämässä.

Ehkä olis kannattanut miettiä ennen lapsen tekemistä vähän tarkemmin kestääkö hermot ja riittääkö rahat. Asioihin on helppo ennakolta varautua ja asennoitua jos vain haluaa (ja käyttää tunteiden sijaan järkeä, jos sitä on suotu)!

Miehelläkin paljon hommia eikä vietä niin paljoa aikaa omissa vapaa-ajan menoissa kuin ehkä kirjoituksestani sai ymmärtää. On todella stressaantunut. Mutta olisi se kyllä mukavaa välillä päästä itsekkin käymään jossain ilman vauvaa! Minun luksushetkiäni on kun mies herää joskus aamulla vauvan kanssa ja itse saan nukkua pidempään. Yöt kun ovat edelleen melkoista härdelliä, ja niihinhän ei mies osallistu. Ehkäpä tämä tästä joskus helpottaa niin kuin muutamat jo kirjoittikin. Elämme muutenkin stressaavia aikoja rahahuolien takia. Lisäksi molempien vanhemmilla menee enemmän kuin huonosti, mikä hiertää myös meitä :(

ap

t. ap

hyvinhän sulla ap sitten menee. Onhan sulla sentään nuo aamut, jolloin mies hoitaa lasta. Mulla ei ole niitäkään ja puolivuotiaan lisäksi on vielä 5-vuotias :-)

Meillä on, tai oikeastaan oli, vähän samanlainen tilanne kuin teillä. Meillä auttoi se, että ihan tyynesti vaan kysyin mieheltä, minä päivänä voin lähteä tapaamaan kavereitani ja sitten kans lähdin. Totesin nimittäin, että mieheni ei ole sitä sorttia, että tulisi itse minulle vapaita ehdottelemaan. Tosin hoitaa lastamme kyllä mukisematta, jos itse ilmoitan menoistani.



Nämä (harvat) omat menot saivat minun tuntemaan vähemmän v-tutusta miehen menoja kohtaan, nalkuttaminen vähentyi ja suhdekin alkoi voida paremmin. Ei tuo tietty yksin kaikkea ratkaissut, mutta auttoi kuitenkin. Eli aloite omaan käteen.