Mitä teette kun tunnette olevanne huonoja vanhempia??

Jos siis tunnette joskus.... Itsellä mättää kun mikään ei toimi, lapset riitelee keskenään eikä mikään kelpaa eikä kukaan kuuntele eikä tee mitä pitäisi vaan kaikki touhuaa omiaan ja sanoo 'minä määrään itse' ja minä osaan jo ja ja ja.... Voipunut olo ja täysin epäonnistunut. Ja olen huolissani kaikesta siitä vahingosta mitä saan lapsissani osaamattomuudellani aikaan.

märehdin asiaa itsekseni, puhun miehelle jolta saan perspektiivia, mietin mitä voisin tehdä toisin tai olenko väsynyt jne...

jonka jälkeen tunnenkin itseni taas kelpo äidiksi.

aika paljon siitä syystä jos ei mene asiat ollenkaan niinkuin suunnittelen ja sitten suutun lapsilleni ja sen jälkeen morkkis... siis siitä että suutuin, vaikka mitätön asia oli. Aiheesta jos suutun niin en koe olevani huono vanhempi.