Lue keskustelun säännöt.
Keskenmenon kokeneet: keskenmenoon/lapsettomuuteen liittyvä kommentti, joka satutti?
27.11.2021 |
Kuulitteko ikäviä kommentteja keskenmenon liittyen? Keskenmeno on niin herkkä ja henkilökohtainen kokemus, että joku varmasti pitää joitain kommentteja satuttavina ja toinen taas ei ollenkaan, muistetaanpa se keskusteltaessa :)
Itseäni harmitti muiden suusta kuultu "parempi, että meni näin varhaisessa aiheessa kesken". Tämä nyt tietysti pitää paikkansa, mutta siinä rv12 tienoilla on ehtinyt jo muutaman kuukauden iloita tulevasta vauvasta, ei se silloin tuoreeltaan tunnu "varhaiselta vaiheelta" ja muutenkin tuo on mielestäni aika tahditon kommentti asian juuri kokeneelle.
Toinen, joka harmitti, oli kun onnittelin kaveria vastasyntyneestä vauvasta, niin hän vastasi mulle että " On tää kyllä ihanaa, suosittelen sullekin ;)" - se vähän satutti ja tuntui ajattelemattomalta kommentilta.
Myös olin todistamassa, kuinka mummini 85v.-synttäreillä sukulaiset kyselivät juuri keskenmenon kokeneelta serkultani, että "jokos sun mahassa kasvaa vauva". Serkkuparka nieleskeli itkua :(
Jos joku vaikka tästä keskustelusta oppii viimeistään nyt sen, että muiden perhesuunnitelmista/lapsettomuudesta puhuminen tai niistä kysely ei ehkä ole kauhean fiksua puuhaa.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muiden ihmisten ajattelemattomuus vielä meni, mutta kun lapsen isä keskeytyneen keskenmenon jälkeen kysyi, että "saitko asian hoidettua", niin parisuhde tuli aika pian sen jälkeen päätökseensä.
Muistan omilta lapsettomuusvuosiltani ne ihmiset jotka eivät koskaan udelleet vauvoista. Ihan tosi paljon naimisissa olevalta pariskunnalta (naiselta) sitä kysellään ja välillä ihmettelin itse että eikö niille ihmisille tule mieleen että varmaan on olemassa joku syy miksi lapsia ei ole. Mutta se on varmaan helppo kysymys heittää sen kummemmin miettimättä. Monet kerrat kyllä loukkasi uteleminen.
Esimerkiksi tilanne, että olen päättänyt lähteä kavereiden kanssa ulos saadakseni muuta ajateltavaa kun kuukautiset alkavat ja mieli on maassa. On esimerkiksi ollut uusi lääke tai jokin hoitotoimenpide ja olo on epätoivoinen ja masentunut. Alkoholia vältin käyttämästä aina yrityksen ajan ym. Sitten illalla porukassa alkaakin hyväntahtoinen kyseleminen että miksemme mekin hankkisi vauvaa, olisi niin söpö jne. Varsinkin ennen kuin pystyin lopulta kertoa ihmisille että en voi tulla raskaaksi niin ihan oikeasti se pilasi illan. Usein itkin tällaisen jälkeen, kun tuntui ettei missään saa asialta rauhaa.
Lapsettomuus on hyvin kokonaisvaltainen asia, sitä ei voi oikein ymmärtää. Monet luulevat että siinä raskainta on se itse yrittäminen eli ajastettu seksi, mutta niin ei todellakaan itselleni ollut. Pahinta oli epätietoisuus vuosien ajan, miksen minä saa perhettä kuten kaikki muut, elämäni junnaa paikallaan. Jatkuva kahden viikon sykleissä eläminen, odotus, hoidot, ovulaation tarkkaileminen. Mitä enemmän aikaa kului sitä pahemmalta tuntui. Ennen kun viimein tulin raskaaksi tajuan nyt että olin lakannut näkemästä ihmisiä ja puhumasta kenellekään, varmaan olisin saanut masennusdiagnoosin.
Nyt kun olen raskaana, on vaikea vastata kun toiset saattavat heittää että ”nyt kun olette vauhtiin päässeet niin varmaan teette heti toisen perään” tai ”tehkää seuraavaksi poika” tai jopa että höh, olisi ollut hauska nähdä miltä teidän poika näyttäisi tm. Ei ole ihan niin helppoa, enkä todellakaan itse mieti että sukupuoli olisi nyt jotenkin väärä. Olen ikuisesti kiitollinen tästä lapsesta. En voi tietää voinko tulla uudelleen raskaaksi koskaan.
Älkää kommentoiko ihmisten perheenlisäysasioita! On vähän puhutti fakta että monilla on ongelmia, vaikka se ei mitenkään näkyisi ulospäin.
Keskenmenon kokeneelle ei minusta kannata sanoa, että ”se ei ilmeisesti olisi ollut elinkelpoinen, että parempi varmaan näin”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ainakaan kerro että olet tehnyt abortin jos olet keskenmenon saaneen kaverin kanssa
Minulle sanottiin Hyvinkäällä: "Luonto hoitaa". Tuon jälkeen sain vielä kaksi keskenmenoa ja sen jälkeen vasta tutkittiin syy.
Syykin löytyi. Iso myooma oli aiheuttanut keskenmenot.
Luonto hoiti, joo. Mutta tuon tokaisun voisi jättää sanomattakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaista typerää kommenttia on tullut kuultua, eivät ne ole satuttaneet, mutta ovat jääneet mieleen. Ymmärrän, että keskenmenot ja lapsettomuus ovat aiheina vaikeita ulkopuolisille, joten aika paljon olen antanut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pahaahan kukaan ei ole kommenteillaan tarkoittanut. Tässä kuitenkin muutama yleisintä ärsyttävää kommenttia:
- Tokan keskenmenon jälkeen "ehkä se oli tarkoitettu niin". (Miksi minut olisi tarkoitettu käymään läpi kaikenlaista paskaa ja miten se millään tasolla lohduttaisi?)
- Kerroin alkavista lapsettomuushoidoista, sain neuvoksi "älä stressaa". (Ensinnäkin, en stressannut. Toisekseen, ihan kuin lapsettomuus johtuisi stressaamisestani ja se olisi asia, johon voisin omalla käytökselläni vaikuttaa. Kolmanneksi, lapsia sikiää esim pakolaislaisleireilläkin, jossa stressitasot on hieman eri. Lapsettomuuteni johtui fyysisestä ominaisuudestani, johon en voi vaikuttaa ja kommentoija tiesi tämän.)
- Eräs lapsettomuushoidoistani ja keskenmenoistani tietämätön työkaveri alkoi ohjeistamaan minua, kuinka minun pitäisi hommata lapset nuorena ja mahdollisimman pian. Samaan syssyyn hän kertoi, kuinka oli tullut e-pillereiden läpi raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan kerro että olet tehnyt abortin jos olet keskenmenon saaneen kaverin kanssa
Ai, itseäni ei tuo ainakaan haitannut
T. Myöhäisen keskenmenon kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Olette niin nuoria, ehditte vielä yrittää uudelleen”
””Onneksi nyt eikä ehtinyt elää””
”””seuraava onnistuu”””
Sain keskenmenon 39-vuotiaana ja siihen tuli tulehduskomplikaatio, joka hoidettiin antibiooteilla. Itseäni selkeästi nuorempi naislääkäri kysäisi lääkkeitä määrätessään kepeästi: "No, meinaattekos vielä tämänkin jälkeen yrittää?" Sanoin, että hoidetaan nyt ensin tämä tulehdus pois alta ja katsotaan sitten. Saimme kaksi tervettä lasta tuon jälkeen.