Lue keskustelun säännöt.
Että mä rakastan mun lastani
16.11.2009 |
5-vuotias poika, ihana vilkas suloinen änkyrä, mahdottoman kekseliäs sekä hyvässä että pahassa. Puhuu, höpöttää, touhuaa. Välillä saa minut kiehumaan raivosta, välillä taas sulattaa aivan totaalisesti ihanuudellaan. Suuret, ruskeat silmät, pehmeä iho, rutistaa äitiä, kiipeilee äidissä, halii äitiä ja 5 minuutin kuluttua ilmoittaa muuttavansa mummille kun äiti on tyhmä.
Mutta kaikista käninöistä huolimatta, miten tuo voi olla noin I-HA-NA? Suloinen? Fiksu? Rakas? Söpö? Minun poikani! Voi että!
Kommentit (9)
Rakastan heitä kaikkia niin paljon, että joskus tunnen räjähtäväni... : D
Haistelen, halin ja sylittelen heitä, aina, kun mahdollista.
Tänään 3 v tyttö sanoi minulle, että "rakastaa äitiä aina ja aina ja aina ja aina ja aina. Rakastaa yhtä paljon kuin puska on iso (näytti jotain pensasta samalla)". Meinasin ruveta itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi keksiä asiaa, johon ikinä voisin vaihtaa lapseni. En antaisi häntä pois mistään hinnasta. Antaisin pois kaiken hänen vuokseen. Rakastan häntä enemmän kuin itse elämää. Rakastan elämää hänen vuokseen:)
silkasta onnesta, kun katselen kahta iki-ihanaa poikaani. Välillä höpöttelevät jostakin tietsikkapelistä, joka minua ei pahemmin kiinnosta, mutta heidän intoa ja ilmeitään on vain niin ihana katsella.
Ihania luottavaisia ihmisenalkuja, joilla kaikki on toivottavasti vielä edessä ja toivon, että saan kulkea heidän mukanaan mahdollisimman pitkään...
ihan hulluna. Sydän meinaa särkyä välillä siitä rakkauden määrästä. Nyt voin sanoa, että elämä ilman lapsia olisi tosi köyhää.
T. onnellinen yh
A I V A N I H A N A :=)
Tosin on vaalea ja siniset simmut. Kerran ilmoitti minun olevan maailman kamalin äiti. Paiskoo ovia ja hetken päästä kiipeää syliin halimaan....nyyhkis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös rakastan poikiani niin että en olisi ennen lasten syntymää voinut moista kuvitella!! 5-vuotias tosiaan koettelee, mutta on samalla aivan mahtava. Ja puolivuotias on niin iloinen ja onnellinen lapsi, että voi kun osaisi itse nauttia niin elämästä :-)
Sydän vaan murtuu, kun pitää äippärin jälkeen lähteä töihin :-( Vaikka tuolla on noita ketjuja, joiden mukaan en lapsiani voi rakastaa, kun töihin joudun menemään, niin väärässäpä ovat... Totta kai menen töihin rahan takia, mutta en niillä rahoilla mitään ylellisyyksiä saa, "vain" kodin ja ruokaa lapsille. Teen mitä vain heidän eteensä, mutta en halua sentään heidän kärsivämn nälkää jonkun typerän av-mamman sanomisten vuoksi.
on jotain uskomatonta. Luin tältä palstalta kerran toteamuksen, että kun saa maailmaan lapsen, saa samalla maailmaan sen ihmisen, jota rakastaa kaikkein eniten.
Mulla on kaksi murrosikäistä 17 v poika ja 15 v tyttö, ja rakastan heitä aivan tajuttomasti. Ihania ihmisiä, kohta jo aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydän ihan pakahtuu ja itku meinaa tulla, kun katselee tai edes ajattelee pikku-ukon touhuja! :D
Illalla oli mennyt nukkumaan rauhallisesti mutta kun kurkkasimme mieheni kanssa yöllä pojan huoneeseen, tämä oli pukenut sukat(!) ja mennyt meidän sänkyymme, torkahtanut lukiessaan kirjaa. Oli mielettömän suloinen näky!!
Vakavasti puhuen, olen alkanut tajuta mitä tarkoittaa kun ihmiset puhuvat äidinrakkauden ylivoimaisuudesta ja siitä, että ennen lapsia ei "tajua mistään mitään". Oma parisuhdekin kalpenee kun miettii sitä rakkauden määrää omaan lapseensa, ainakin minulla...:/
miten maailmassa voi olla jotain niin ihanaa. Tekisin mitä vain lapseni puolesta, haluaisin suojella häntä kaikelta vääryydeltä ja pahalta. Äidinrakkaus on suurinta rakkautta maailmassa :)