Voinko kertoa tässä tilanteessa äidilleni olevani raskaana?

Mä varmaan muotoilisin sen jotenkin niin, että kun olisin kertonut saavani vauvan, jatkaisin, että hänestä tulee aivan loistava mummi ym. Mä luulen, että vaikka aluksi oiskin pieni järkytys, niin äitisi kyllä ymmärtää, ettei voi siitä loukkaantua. Ja on varmasti äitisi arvannut, että sinulle lapsia tulee joskus kuitenkin. :)

ap

Myös hän saa nyt lapsen, jota voi hellitellä ja hoitaa. Mutta hän varmasti työstää asian itse. On ihan aikuinen ihminen jo :)

Ja sen kyllä kerron.

ap

onhan äitisi saanut jo lapsen siis sinut



ja varmasti ymmärtää että lisäännyt ja on siitä onnellinen



Ilmoittaisin ihan tavallisesti että "meille on tulossa vauva" tms. ei turhia liirumlaarumeja koska kumpikin teistä tietää hänen tilanteensa.

Ja muutenkin katsoisin, että raja mummouden ja äitiyden välillä pysyy selkeänä.



Itselläni lapsettomuudesta kärsinyt sisko ei pysynyt tädin roolissa.

saa sitten itse huomata ja kysyä kukin. Mulla on niin monta kaveria joutunu sitten kertomaan että kesken meni, että hirvittää.

on hyvä, jos on kertonut jollekin läheiselle (miehen lisäksi), että saame vauvan, jos raskaus menee kesken on hyvä että kuuntelijoita on paljon. Itseäni jäi vaivaamaan keskenmenossa juuri tuo, ettei kukaan muu kuin mies tiennyt mitä jouduin käymään läpi. Meillä viikkoja oli 12 keskenmenon tapahtuessa.



Eli minä kertoisin, varsinkin jos on läheiset ja ymmärtäväisen välit äinini kanssa.

on kerrottu ultran jälkeen vasta,suurin keskenmenon vaara on ohi ja tietää että siel on oikasti jotakin.

Me ollaan tehty kortti missä on ultra kuva sisällä.

Saavat sitä sitten ihmetellä ja hyväksyä asian rauhassa itsekseen.

Näin neljännen kohdalla se joillakin vaatii jo hieman sulattelua=)

Pakkohan se asia on joskus kertoa. kyllä aikuinen ihminen sen hyväksyy, ainakin ajan kuluessa.

Sellaista se elämä vain on.



meillä on 2 kierukka vauvaa ja niistä kertominen lapsettomille ystäville on rankkaa mutta eihän se meidän syy ole että elämä ei mene aina omien suunnitelmien mukaan.

Se ettei elämä aina mene ihan täysin niin kuin itse haluaisi, ei saa estää läheisiä elämästä täyttä elämää. Kuvittelisin, että äitisi on kuitenkin onnellinen puolestasi ja varmasi myös siitä, että hänestä tulee mummo.

Ainakin meillä minä en saisi iloita mistään, koska siskoni ei ole saanut samaa.

hän ei saisi lapsenlapsiakaan?

Jos äidilläsi ei olisi ollut lapsettomuushoitoja, olisitko kertonut hänelle jo?



Jos olisit, kerro nyt mahdollisimman pian. Hän on äitisi ja tulevan vauvasi isoaäiti! Varmasti hänelle on tärkeämpää olla sinulle äiti ja vauvallesi mummi kuin surra sekundaarista lapsettomuutta teidän kustannuksellanne.



Itse valitsin kenelle kerron kysymällä itseltäni: kuka olisi tukenani jos jotain menisi pieleen? äitini, tietysti!

No jos olisin täysi-ikäsen lapsen äiti ja haluaisin vielä iltatähden, niin kyllä se lapsenlapsikin on iso asia.



Ihmettelen syvästi niitä naisia jotka ei kehtaa kertoa raskaudestaan vanhemmilleen.



Kyllä jokasella on oikeus lisääntyä. Sinullakin, ei se ole pois siltä joka haluaa itse lapsen.

Jotkut tuntuu olettavan että ap:n raskaus on ihan alussa ("kun keskenmenovaara vielä on suuri" - ajatuksella). Voihan se toki ollakin mutta ap ei kyllä mielestäni asiasta ole mitään maininnut.



Et ole vastuussa äitisi tunteista, ja sinulla on lupa elää omaa elämääsi ja nauttia siinä tapahtuvista asioista äitisi surusta huolimatta. Tietysti normaalia on miettiä miltä toisesta tuntuu, ei sen puoleen. Mutta itse varmaan äitisi tilanteessa haluaisin mieluummin tietää asiasta aikaisin kuin sitten kun raskaus on jo pitkällä, jotta ehtisi sulatella asiaa ja valmistautua, ja rakentaa sitä iloa ja onnea minkä lapsenlapsi tuo mukanaan.

ja voisin olla jo mummo, jos tyttäreni (joka nykyään 19 v) olisi aloittanut perheenperustamisen yhtä varhain kuin minä aikoinaan ;)



Elän uudessa liitossa, jossa yhteisiä lapsia on kolme, ikähaarukalla 1 v- 7 v.

Vauvaa olemme toivoneet/yrittäneet jo vajaan vuoden, ja nykyistä kuopustakin yritimme 2,5v.

Siltikään, kenenkään muun lapsi ei ole ollut multa mitään pois, joten iloinnut olen jokaisen ystävän, tuttavan, sukulaisen raskaudesta.

Jos tyttäreni nyt kertoisi mulle, että musta tulee mummo, olisin elämäni onnellisin :)

En voisi olla katkera asiasta, enkä tuntisi sitä milläänsäkään pahana, päinvastoin.

Olisikin aika huisia odottaa samaan aikaan oman tyttären kanssa :D



Onnea kovasti, ja kerro ihmeessä äidillesi odotuksesta!

ja joku sanoi "jos olet täysi-ikäinen" tms.. juu kyllä olen:) 22 ja toinen 26.

Ei kai me nyt ihan alaikäisenä lasta oltaisi yritetty kuitenkaan, vaikka nuoria aikuisia ollaankin;) Äitini sai minut lähes samaan aikaan, kuin minä tämän pikku ihmeemme.



Ja moni tosiaan ajatteli jostain syystä että olisin kovin alussa, mutta rv on jo 18..

Joten riskijuttuja ei enää tarvitsisi odotella.

En tiedä lukeeko kukaan kommentoineista enää tätä, kun näin myöhään vastasin, mutta jos lukee, niin kiitos!