Anoppi aina myöhässä

Ei. Mutta tunnen muita aina myöhästyviä. Tai...minun suhteen kyllä suurin osa heitä on lakannut myöhästelemästä kun tietävät että suutun ja lähmen itse sovitusta paikasta pois.

Mun isän vaimo on aina myöhässä. Tulevat monesti juhliin (esim lasten synttäreille) kahdella autolla, koska isäni haluaa olla ajoissa. Äitipuoli tulee sitten omia aikojaan perässä. Olemme tottuneet tähän.

Myöhästelijät elävät tutkitusti pidempään, kun he eivät stressaa kaikesta.

Ei myöhästely tarkoita vähempää stressiä😂

Vaan päinvastoin kun se lähtö on kamalaa kaaosta joka kerta.

T myöhästelijän sisko

Minä kerron myöhästelijälle aina eri ajan kuin muille. Käsken tulla puolta tuntia, tuntia aiemmin niin on suunnilleen ajoissa.

Toinen ärsyttävä ryhmä on se puoli tuntia tai tunnin etuajassa tulevat. AI eikö teillä olekaan vielä kahvitus valmiina? Ai oletko vielä suihkussa? AI ettekö te olekaan kotona?

Ei, vaan etuajassa. Jonkun kerran ilmoittelin myöhemmän ajan, kun oikeasti oli, että tuli suunnilleen oikeaan aikaan. Yksiin hänen sukujuhliinsa mennessä oli tosi noloa olla ravintolassa paikalla ennen kuin edes hyvissä ajoissa paikalle tulleet juhlan järjestäjät tulivat. Anoppi sai vakuutettua meidät, kun yhtä matkaa mentiin, että siellä pitääkin olla jo aikaisemmin.

Taas anoppihullu vauhdissa.

Oma mieheni. Ei vaan pysty lähtemään ajoissa, jos joskus onkin, niin jää viivyttelemään jtn turhaa eikä vaan lähde. Jos ollaan yhdessä menossa, niin joudun mäkättämään, raivoamaan, nalkuttamaan, neuvomaan ja uhkailemaan. Jos ei ole oma juttuni se meno ts. tärkeää olla ajoissa, niin odotan vaan ja kerron sitten kun olaan myöhässä, että mies ei vaan saanut aikaiseksi lähteä. Enkä suostu enää omiin menoihini hänen aikataulussaan joutumaankaan, ymmärrän hyvin tuota perhettä, missä joudutaan tulemaan kahdella autolla, kun ei sitä myöhästelijää kestä enää odottaa.

Joku outo asetushan aivoissa tuossa on, kun ei vaan järkipuhe mene perille. Tunnen myös yhden naispuolisen samanlaisen, hänen kanssaan jos johonkin mentiin niin aina, ihan väkisinkin vaan oltiin aina myöhässä. Ei vaan pystynyt lähtemään kuin sitten vasta, kun olisi pitänyt jo olla perillä.

Mitään rentoahan tuossa ei ole, johtaa monen ihmisen ärtymiseen ja hermostumiseen tuollainen, kun ei arvosteta ketään muuta sen vertaa, että edes yritettäisiin olla ajoissa.

Ja ei, en itse tuppaa etukäteen mihinkään, sekin on monesti huonoa käytöstä. Ajoissa on ajoissa, ei puoli tuntia etukäteen eikä varsinkaan myöhässä.

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni. Ei vaan pysty lähtemään ajoissa, jos joskus onkin, niin jää viivyttelemään jtn turhaa eikä vaan lähde. Jos ollaan yhdessä menossa, niin joudun mäkättämään, raivoamaan, nalkuttamaan, neuvomaan ja uhkailemaan. Jos ei ole oma juttuni se meno ts. tärkeää olla ajoissa, niin odotan vaan ja kerron sitten kun olaan myöhässä, että mies ei vaan saanut aikaiseksi lähteä. Enkä suostu enää omiin menoihini hänen aikataulussaan joutumaankaan, ymmärrän hyvin tuota perhettä, missä joudutaan tulemaan kahdella autolla, kun ei sitä myöhästelijää kestä enää odottaa.

Joku outo asetushan aivoissa tuossa on, kun ei vaan järkipuhe mene perille. Tunnen myös yhden naispuolisen samanlaisen, hänen kanssaan jos johonkin mentiin niin aina, ihan väkisinkin vaan oltiin aina myöhässä. Ei vaan pystynyt lähtemään kuin sitten vasta, kun olisi pitänyt jo olla perillä.

Mitään rentoahan tuossa ei ole, johtaa monen ihmisen ärtymiseen ja hermostumiseen tuollainen, kun ei arvosteta ketään muuta sen vertaa, että edes yritettäisiin olla ajoissa.

Ja ei, en itse tuppaa etukäteen mihinkään, sekin on monesti huonoa käytöstä. Ajoissa on ajoissa, ei puoli tuntia etukäteen eikä varsinkaan myöhässä.

Älä kerro hänelle sitä aikaa, jolloin pitää olla perillä, vaan vain lähtöaika. Silloin hänelle ei jää mitään muuta kellonaikaa mieleen kummittelemaan. Siis tämä jos sinä järjestät menon.

Jos on yleisiä toiminnanohjauksen vaikeuksia, niin voisiko auttaa selkeä lista asioista, joita pitää tehdä ennen lähtöä? Että tulisi rutiiniksi, kun tekee kaikki aina prikulleen samassa järjestyksessä.

Mun lapsi oppi kantapään kautta. Oltiin sovittu tapaaminen jotta ostaisin hänelle talvitakin. 25 minuuttia odotin, sitten lähdin pois. Ei ole myöhästellyt sen jälkeen, vaikka se oli ollut tapana kauan.