Preesensissä kirjoitetut kirjat
Aloin äsken lukea erästä hehkutettua dekkaria. No, enpä lukenut kauan, sillä opus oli kirjoitettu minä muodossa preesensissä. Täysi ei-ei minulle. Jotenkin vain ärsyttää moinen tehokeino, en pysty lukemaan. Muita tätä mieltä olevia?
Kommentit (11)
Ainakin jotkut Juha Nummisen kirjat ovat tällaisia. Kyllä se ensin oudoksuttaa mutta vähitellen siihen tottuu.
Luin juuri kolme Heine Bakkeidin kirjoittamaa dekkaria, ja niissä tapahtumista kerrottiin preesensissä.
Sama juttu minulla! En pysty enkä halua lukea preesensissä kirjoitettua kirjaa. Monesti olen kokeillut, mutta tyssää heti ensimmäisille sivuille. Ei vaan nappaa, millään.
Yksi Hesarin musiikkiarvostelija kirjoittaa juttunsa preesensissä. Tyyliin "Kapellimestari kohottaa puikkonsa, ja trumpeteista kajahtaa komea fanfaari." Aivan sietämätöntä.
Ei suosikkityylini, mutta joihinkin kirjoihin se sopii. Esim. Marko Kilven Undertaker-kirjat ovat preesensissä ja se tuo niihin tietynlaista kiihkeyttä ja jännitystä; tapahtumat ovat tässä ja nyt. Mutta niissä on kaikkitietävä kertoja.
Minä-muotoinen preesens toimii hyvin harvoin, jo koskaan.
Voi olla ongelma ihmisille, jotka eivät lue paljon, ovat tottumattomia kirjalliseen ilmaisuun.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla ongelma ihmisille, jotka eivät lue paljon, ovat tottumattomia kirjalliseen ilmaisuun.
Ei se siihen liity vaan siihen, että preesensissä kirjoittaminen on niin ilmiselvästi tehokeino, että se tuntuu tosi teennäiseltä.
Kyllä ärsyttää. Ja ihmiset, jotka kertovat jotain tapahtunutta asiaa preesensissä.
Niinkin voisi kuvitella. Tosiasiassa se antaa amatöörimäisen kuvan kirjailijasta, ettei osaa käyttää tyylisuunnalleen sopivaa aikamuotoa ja kirjoitusasua.
En tykkää minäkään, mutta jos kirja on muuten hyvä, luen kyllä loppuun.