Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä sukujuhlista kunnialla?
Kahvitahra
24.11.2021 |
Mulla siis on kohtuullisen kokoinen suku ja paljon serkkuja.
Olen itse melko isolla marginaalilla nuorin oman polveni katraasta ja seuraavaan serkkuun on tätini tytärtä lukuunottamatta ikäeroa vajaa kymmenen vuotta. Loput yli 40- vuotiaita.
Muilla alkaa olla elämä aika kasassa ja sisältöä löytyy omistusasunnon, uran, lasten, harrastusten ja vähän kaiken muunkin saralla. Siis aika tyypillisiä asioita ja polkuja kuljetaan. Itselläni kuitenkin pakka levällään, ei mitään edellämainituista asioista harrastuksia lukuunottamatta.
Viimevuonna järjestettiin vastaavan tyyppinen tapaaminen jonne olin myös itse kutsuttuna, mutta tiesin jo ennalta, että vaivaannuttavaa siitä tulee. Näin olikin kun paikalle pääsin ja oli jotenkin todella vaivalloista ja kiusaannuttavaa keksiä mitään keskusteltavaa näiden ihmisten kanssa.
Heidän kuulumisensa liittyivät vahvasti juuri edellä mainitsemiini asioihin ja puheissa vilisi urakehitys, uusi talo tai uusi auto ja lasten harrastukset jne.
Tapaan kyllä ihan mielellään sukulaisiani ja minulla on ihan hyvät, joskin etäiset välit serkkuihini ja muuhun sukuun. Ongelma on, että vaikka heidän puoleltaan tarttumapintaa keskustelulle olisikin, en oikein osaa tai oikeastaan edes halua kertoa itsestäni tai kuulumisistani mitään koska elämäni on niin kaukana siitä mitä heillä on. On jotenkin kiusallista ensin kunnella (ihan mielenkiinnolla kyllä) jonkun ostaneen uuden talon ja miten lapsilla menee jääkiekkotreeneissä tosi lujaa, kun toisaalta itseltä kysyttäessä osaa korkeintaan kertoa ostaneensa uuden puhelimen tai käyneensä kuntosalilla toissapäivänä...
Kai haen tällä vaan jotain vertaistukea muilta jotka on olleet joskus samanlaisessa tilanteessa, missä koette olevanne jotenkin ulkopuolisia vaikka olisitte kutsuttuna esim sukujuhliin. Minkälaisia tuntemuksia tai kokemuksia teillä on ollut?
Olipa sekavaa kirjoittelua taas, mutta toivottavasti joku sai kiinni tästä :D
Ens kesänä varmaan taas tapaaminen edessä ja mietityttää jo valmiiksi kuinka idioottina suku tällä kertaa mua pitää kun en taaskaan saa sanottua mitään kenellekkään :X
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan menisi.
Tavallaan en kyllä kovin innokkaasti uutta tapaamista odottelekkaan, mutta toisaalta jos noihin jättää menemättä niin ei sitten näe ketään sukulaisia käytännössä koskaan.
Mulla nyt ei kuitenkaan ole mitään suurempia antipatioita serkkuja tai sukulaisia kohtaan, mutta jotenkin vaan koska yhteistä tarttumapintaa ei ole nimeksikään niin on se seurustelukin sitten tosi vaivaannuttavaa.
Mene ja tiedä ->
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et mainitse miestäsi, vai miten olet lapsesi saanut?
Vierailija kirjoitti:
Et mainitse miestäsi, vai miten olet lapsesi saanut?
Hä?
Justiinhan mä tuossa aloituksessa sanoin, ettei mulla ole lapsia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kivoja sukulaisia. Mielelläni tapaan heitä kaikenlaisissa kekkereissä. Paitsi hautajaisissa.
Ei siellä tarvitse mitään puhua, jos ei ole juttutuulella. Voi ihan vain katsella ja kuunnella muita. He ovat siellä sinua varten. Sinä olet heidän sukulaisensa ja he haluavat nähdä sinua ja kuulla, että kaikki on hyvin. Ei siihen hyvinvoimiseen tarvita työpaikkaa tai uutta autoa tai asuntolainaa.
No ei pidä vähätellä itseään. Kaikki ne serkkusi ovat olleet nuoria ja hukassa joskus itsekin. Salaa varmaan kadehtivat vapaata elämääsi, jota ei ole vielä kahlittu asuntolainoihin tai lapsikatraisiin. Kuulevat mielellään varmasti juttuja erilaisesta elämästä. Minäkin juttelen ihan mielelläni serkuilleni vaikka heidän lapsiperhe-elämästään, koska se on niin erilaista kuin omani.
Mieti ennen juhlia aiheita, joista voisit heidän kanssaan puhua. Oletko katsonut kiinnostavia elokuvia/sarjoja, lukenut hyviä kirjoja? Opiskeletko ja jos et, mitä alaa saattaisit harkita (jos siis olet ns. suuntaa vailla tässä). Kysele heidän töistään. Ihmiset tykkäävät puhua itsestään, joten ei ole niin väliä mitä itse sanot vaan enemmän sillä, että osoitat olevasi kiinnostunut heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei pidä vähätellä itseään. Kaikki ne serkkusi ovat olleet nuoria ja hukassa joskus itsekin. Salaa varmaan kadehtivat vapaata elämääsi, jota ei ole vielä kahlittu asuntolainoihin tai lapsikatraisiin. Kuulevat mielellään varmasti juttuja erilaisesta elämästä. Minäkin juttelen ihan mielelläni serkuilleni vaikka heidän lapsiperhe-elämästään, koska se on niin erilaista kuin omani.
Mieti ennen juhlia aiheita, joista voisit heidän kanssaan puhua. Oletko katsonut kiinnostavia elokuvia/sarjoja, lukenut hyviä kirjoja? Opiskeletko ja jos et, mitä alaa saattaisit harkita (jos siis olet ns. suuntaa vailla tässä). Kysele heidän töistään. Ihmiset tykkäävät puhua itsestään, joten ei ole niin väliä mitä itse sanot vaan enemmän sillä, että osoitat olevasi kiinnostunut heistä.
Nämä on kyllä kaikki tosi hyviä pointteja. Kuuntelen kyllä ihan vilpittömästi mielellään sukulaisteni erilaisista käänteistä aina kun satutaan törmäämään just jossain sukujuhlissa tms. tilaisuuksissa.
Toki en itsekkään enää mikään nuori ole, ja se tässä varmaan ahdistaakin kun muilla sukulaisillani on omaan ikääni mennessä ollut jo kaikki selvillä toisin kuin itselläni nyt. Olen vähän alle 30- vuotias, eli en todellakaan nuori enää.
Jospa sitä pitää vaan suhtautua avoimemmin mielin näihin tuleviin juhlallisuuksiin ja koittaa miettiä sitten jotain muuta mistä puhua kysyttäessä.
Tuota taktiikkaa olen muuten käyttänyt aika usein, että ihmiset tykkäävät puhua itsestään. :D Toimii tosi hyvin juuri tuollaisissa tilanteissa missä ei välttämättä ole mielenkiintoa jakaa ihan hirveästi omia tekemisiä kun saa sen toisen pulputtamaan milloin mistäkin omista asioistaan ja dialogi soljuu kuin itsestään ->
Lisään vielä, että tuntuu jotenkin oudolta tai tavallaan mitättömältä puhua jostain leffoista mitä on tullut katsottua tai kirjoista joita on lukenut kun muut kykenevät keskustelemaan konkreettisemmista asioista kuten vaikka niistä lapsista tai asuntolainasta tjsp.
Tavallaan tuntee itsensä todella lapselliseksi kun ei ole mitään tulokulmaa ns. "aikuisten ihmisten" keskusteluihin, vaikka itsekkin olen jo sen ikäinen, että pitäisi näihin olla jotain kosketuspintaa ennestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarviiko selvitä jos ei aamulla pakollista menoa. Joskus lipsahtanut useammaksikin päiväksi.
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko selvitä jos ei aamulla pakollista menoa. Joskus lipsahtanut useammaksikin päiväksi.
Olisikin tiukkaa tarjolla niin varmaan rohkaistuisi pulputtamaan ties mistä, mutta meidän suvussa ei käytännössä kukaan juo ja itsekkin olen viimeksi ryypännyt joskus vuosi sitten (ei niissä sukujuhlissa) :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivistä heitä Vauva palstan aiheilla.
Vierailija kirjoitti:
Sivistä heitä Vauva palstan aiheilla.
Epäilemättä voittajan valinta.
Vanukkaat, Sikamaiset miehet (paitsi Damiano David), Narsut ja psykopaatit sekä ainainen "miks en saa naista" jankkaaminen tekee taatusti vaikutuksen nelikymppiseen, nousukiidossa olevaan perheelliseen etelän juppiin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaaminen _ehkä_ ensi kesänä, mutta haluat alkaa stressata sitä jo nyt?
Käännä keskustelu vaikka tähän Valtaojan ja Ebrahimin juttuun, kysele ovatko seuranneet ja mitä mieltä ovat.
Kysele joulusuunnitelmistaan, lomista.
Kysy kävivätkö katsomasaa uuden Bondin. Tai näitä nyt pyöriviä suomalaisia leffoja.
Kysy ovatko välttyneet koronalta tai onko lähipiirissä ollut. Jne.
Höh, ei asuntolainoista tai lapsista keskusteleminen nyt niin mielenkiintoista ole! Paljon jännittävämpää on kuulla ihan oikeasti jonkun ajatuksista, ei siitä miten esikoista viedään kolmesti viikossa futistreeneihin.
Ainahan voit puhua vaikka tulevaisuuden haaveistasi, jos ei muuta. Toiveistasi työelämän tms. suhteen. Se jos jokin on aikuismaista. Monet ihmiset, joilla on lapsia nimenomaan kaipaavat sitä "aikuista seuraa", ja siis myös keskustelua, joka ei koske lapsiaiheita tms. Monet tulevat töihin "lepäämään" aikuisten keskuuteen. He toivovat, että ehtisivät katsoa leffoja ja lukea kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Käännä keskustelu vaikka tähän Valtaojan ja Ebrahimin juttuun, kysele ovatko seuranneet ja mitä mieltä ovat.
Kysele joulusuunnitelmistaan, lomista.
Kysy kävivätkö katsomasaa uuden Bondin. Tai näitä nyt pyöriviä suomalaisia leffoja.
Kysy ovatko välttyneet koronalta tai onko lähipiirissä ollut. Jne.
Sori, jäi huomaamatta että tapaaminen vasta ensi kesänä.
No, voithan näistä virittää keskustelua sittenkin, mutta ehkä kuitenkin ohjeistaisin sua seuraamaan ensi keväänä, mitä maailmalla tapahtuu, ja keksi niistä juttua 😁
Vierailija kirjoitti:
Tapaaminen _ehkä_ ensi kesänä, mutta haluat alkaa stressata sitä jo nyt?
Niin, näitä erinäisiä sukujuhlia ja tapaamisia on muulloinkin. Mielessä nyt oli tuo yksi tietty juhla, mutta tää kyllä pätee yleisellä tasolla laajemminkin mihin tahansa tilaisuuksiin joissa on enemmälti sukua paikalla.
Vähän ehkä epäselvästi ilmaisin asian, mutta siis kai tuossa samalla tuli edellisestä tapaamisesta mieleen jääneet "traumat" kirjoitettua auki. :P
Ihmiset rakastavat puhua itsestään. Jos et halua puhua itsestäsi, kysele toiselta, ja näyttele kiinnostunutta. Jos joku malttaa keskeyttää itsestään puhumisen niin mainitse jotain yleisluontoista kuten että kiirettä ollut töissä mutta oon koittanut ottaa itselleni aikaa ja muuten, tämä yksi hieno paikka, oletteko te käyneet siellä? Jolloin toinen alkaa puhua jostain toisesta paikasta jossa on käynyt.
Oon itse aika yksityinen persoona ja käytän tätä taktiikkaa esim. työpaikan kahvikeskusteluissa. Taitolaji, opittavissa. Ihmiset ovat myös mielissään kun osoitat kiinnostusta heihin.
En todellakaan menisi.