Kokemuksia soluasumisesta?

Ensimmäisen kämppiksen kanssa siedettävää, toisen kanssa yhtä helvettiä.

Hyviä ja huonoja. Plussana on jäi ikuisia ystäviä ja oli halpaa asumista.

Miinukset ovat jo unohtuneet .

Esim soluun 1 toi pesukoneen, 1 astioita, yhden äiti kävi ehkä kerran kk kylässä, toi aina pullaa.

Miinukset yks ryösti postin, jääkaappiin jätetyn ruuan jne. yhdellä oli melkoisia orgioita, nai äänekkäästi, muut ei saatu nukuttua.

Aika kultaa muistot

Toivottavasti ei enää lykätä yhteen tupakoivia ja tupakoimattomia niin kuin Turun yo-kylässä tehtiin 39 vuotta sitten. Oli helvetillinen vuosi siinä käryssä vuoden verran, ennen kuin kämppikset vaihtuivat.

Minä välttäisin, jos vain muu asunto löytyisi.

Tässä asunnossa ainakin tupakointi kielletty, tyttö oli osan muista asukkaista jo tavannutkin ja vaikuttivat ihan mukavilta. 

Ahdistaa jo etukäteen, ettei tytär ymmärrä, millaisia "riskejä" tähän soluun liittyy, mutta ei kai sitä ymmärräkään jos ei itse pääse kokemaan. Etukäteen ollaan yhdessä mietitty, että jättää tänne kotiin arvotavaroita ja tietysti saa tulla takaisin, jos ei yhteisasuminen suju ja autetaan kaikessa.

Itse asuin opiskeluaikoina kahden tytön kanssa, olivat kyllä jo ennestään tuttuja. Hauskaa oli ja yhteisistä säännöistä ja siivousvuoroista pidettiin kiinni.

Alussa oli kivaa mutta sitten toisen tilalle muutti joku, joka ei osannut ollenkaan suomea ja tilanne meni hankalaksi.

Siis soluasuminen on edullista, mutta niin syvältä Per Ceestä kuin olla ja voi. Asuin solussa mun ekan yliopistossaolovuoden, eikä mulle jäänyt siitä lainkaan hyviä muistoja. Mua ärsyttivät kaiken maailman seinän takana pauhaavat kännibileet, kun itsellä oli tentti tuloillaan, vaativa seminaariesitelmä, opponointi jne. Toivon todellakin, että mulla olisi ollut heti varaa yksiön vuokraan.

Kyllähän soluasuminen on hyvä kokea nuorena, opettaa sosiaalisia taitoja. Mulle jäi noista vuosista muutama elinikäinen ystävä.

Yhtä p*skaa tämä on. En suosittele kenellekään, varsinkaan jos haluaisi kovasti asua yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän soluasuminen on hyvä kokea nuorena, opettaa sosiaalisia taitoja. Mulle jäi noista vuosista muutama elinikäinen ystävä.

Tuo on oikeasti surkein argumentti soluasumisen puolesta.

Köyhät klusteroituvat

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän soluasuminen on hyvä kokea nuorena, opettaa sosiaalisia taitoja. Mulle jäi noista vuosista muutama elinikäinen ystävä.

Opettaa ymmärtämään, ettei ikinä kannata muuttaa kimppakämpään.

Ihan hyviä muistoja jäi, viiden hengen solusta, sieltä tuo mieskin löytyi ❤️. Se mukavuus riippuu kyllä siitä, millaisia kämppiksiä sattuu tulemaan. Ensimmäisen ja toisen vuoden ajalla oli pääasiassa hyviä. Myöhemmässä vaiheessa sitten oli huononpia, kahden hengen solussa ei ollut samanhenkisiä, mutta viimeinen solu oli minulle vain halpa yöpymispaikka silloin, kun opiskelupaikkakunnalla kävin.

Onhan se vuokra puolet yksiön vuokrasta, eli halpaa asumista. Minulla sattui hyvä tuuri että kämppikset olivat yhtä epäsosiaalisia kuin minä ja nähtiin vain jos satuttiin samaan aikaan yhteisiin tiloihin eikä kukaan kännännyt tai tuonut yövieraita. Siivous meni ilman sopimista eikä toisen ruokiin koskettu. Mutta tämä taisi olla lottovoittoa vastaava onnenpotku.

Vierailija kirjoitti:

Siis soluasuminen on edullista, mutta niin syvältä Per Ceestä kuin olla ja voi. Asuin solussa mun ekan yliopistossaolovuoden, eikä mulle jäänyt siitä lainkaan hyviä muistoja. Mua ärsyttivät kaiken maailman seinän takana pauhaavat kännibileet, kun itsellä oli tentti tuloillaan, vaativa seminaariesitelmä, opponointi jne. Toivon todellakin, että mulla olisi ollut heti varaa yksiön vuokraan.

Ekan yliopistovuoden? Kuinka paljon opponointeja ja seminaariesitelmiä sun fuksivuoteen mahtui?

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vuokra puolet yksiön vuokrasta, eli halpaa asumista. Minulla sattui hyvä tuuri että kämppikset olivat yhtä epäsosiaalisia kuin minä ja nähtiin vain jos satuttiin samaan aikaan yhteisiin tiloihin eikä kukaan kännännyt tai tuonut yövieraita. Siivous meni ilman sopimista eikä toisen ruokiin koskettu. Mutta tämä taisi olla lottovoittoa vastaava onnenpotku.

Sama homma, mutta silti mua vaan v*tuttaa kamalasti täällä asuminen xD Ku ei aina saa olla rauhassa... keittiössä tai vessassa

Asuin koko viiden vuoden opiskeluajan soluasunnossa kuuden hengen solussa ja vielä puoli vuotta valmistumisen jälkeenkin. Oikein hyviä muistoja jäi. En ymmärrä, mitä turvallisuusriskejä ap miettii. Saahan oman huoneen oven kuitenkin lukkoon. Ja kyllä siitä solusta pääsee myöhemmin muuttamaan muualle, jos ei soluasumisesta pidä.

Suomessa lainsäädäntö ei tunne lainkaan soluasumista. Eli siellä ollaan hyvinkin suojattomassa tilassa jos vuokranantaja tai kämppikset käyvät hankaliksi. Ja jos on huumeita käyttävä kämppis, niin saa varoa aina jos poliisit tulevat tekemään kotietsintää. Silloin se tehdään myös muissa soluhuoneissa.

Asuin kolmen hengen solussa ylioistoaikana ja ihan hyvät muistot jäivät. Kaikilla oli jääkaapissa oma hylly, kaikkien tiskit tiskasi jokainen vuoropäivin, samoin siivottiin kiertävällä systeemillä, vessapaperit myös ostettiin kukin vuorollaan. Suihkuvuoroja ei tarvinnut jakaa, koska meillä oli niin erilaiset aikataulut ja eipä sitä kauan tarvinnut odotella, jos joku oli suihkussa. Kaikki olimme hiljaisia ja opintoihin keskittyviä tyttöjä, mutta kaikkien poikaystävät kävivät ja yöpyivät ilman hämminkiä. Aika harvoin oikeastaan näin edes kämppiksiä, koska opiskelimme eri tiedekunnissa ja meillä oli ihan kaveripiirit. En muista yhtään ikävää puolta soluasumisesta, meillä kukaan ei pitänyt juhlia tai mölynnyt sen ihmeemmin. Joskus oli jotain opikelusessioita kaikilla tupakeittiössä omien opiskelukavereiden kanssa, mutta niissä opiskeltiin eikä ketään haitannut vaikka kävi laittamassa iltapalaa itselle siinä toisten opiskellessa. Juhlia meillä ei järjestetty kertaakaan, vaikka kaikki viettivät myös ihan oikeaa ja välillä railakastakin opiskelijaelämää. Ainakin minun kaveripiirissä ne etkot ja jatkot tapahtuivat niiden luona, jotka asuivat yksin. Meidän solu ei ehkä ollut ihanteellinen juhlimiseen, kun avokeittiössä oli vain pöytä, neljä tuolia ja sellainen puinen kulmasohva ja makuuhuoneisiin mahtui just sänky, työpöytä, työtuoli ja pieni lipasto. Ei kämppiksistä tullut elinikäisiä ystäviä, mutta ihan sovussa eleltiin silloin. Kävi kai hitonmoinen tuuri kämppiksissä.