Lue keskustelun säännöt.
Oletteko te niitä jotka tuputtavat laihduttajalle herkkuja?
25.11.2009 |
Tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa joku kertoi, miten häntä ärsyttää, kun työkaveri ilmeisesti odottaa jotain kommenttia omasta lievästä ylipainostaan. Tämä siksi, että mulla oli muutama vuosi sitten työkaveri, joka laihdutti runsasta ylipainoaan pois, ja olikin käsittääkseni onnistunut tiputtamaan kiloja. Kaikki työkaverit tiesivät, että hän noudattaa tiettyä ruokavaliota, mutta silti he yllyttivät häntä aina ottamaan herkkuja, jos joku niitä töihin toi.
En ainakaan usko, että kukaan varsinaisesti yritti sabotoida hänen laihtumistaan, mutta mua ainakin jotenkin sapetti. Sanoinkin aina tällaisissa tilanteissa, että älkää yllyttäkö X:ää, kun hän kerran on laihiksella. Kyseinen työkaveri aina siis kieltäytyi herkuista, kun niitä tarjottiin, tai maistoi yhden karkin tms.
Otsikon mukaan kysymys kuuluukin: kuulutko sinä niihin, jotka tuputtavat herkkuja laihduttajille? Jos, niin miksi?
Kommentit (10)
En koe kohteliaaksi sotkeutua muiden syömisiin, paitsi jos uskon sen olevan vaaraksi ihmiselle itselleen ja silloinkaan en herkästi. (Vain kerran olen yhdelle läheiselle huomauttanut.) Jos tiedän jonkun noudattavan jotain ruokavaliota tai laihduttavan, pyrin ottamaan tämän hienotunteisesti huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En myöskään ymmärrä niitä, jotka kuvittelevat yhden karkin/kakunpalan oikeasti kaatavan jotain elämäntaparemonttia. Dieetit aina kaatuu, mutta jos aikoo oikeasti lopun ikää olla laiha, se ei yhteen - ota nyt yks karkki tai maista kakkua kaadu. Nimim. ent ylipainoinen, nyt 10 vuotta hoikka
miehen jotkut sukulaiset jopa tuntuvat loukkaantuvan kun sanon että yritän laihduttaa enkä sen takia tahdo ottaa herkkuja, kun helposti jään koukkuun siihen makeaan.. tulee itselle paha mieli kun näkee toisen ilmeen menevän kiukkuiseksi.. näkee että ajattelevat että "onpas kiitollinen likka kun ei huoli meidän herkkuja".. sellanen olo tulee että anteeks nyt kun laihdutan.. :(
...aiotteko vetää meloonin nenään aina kun tarjotaan kakkua? Vai aiotteko oppia elämään normaalia elämää? Kakkua synttäreillä ja loput 360 päivää vuodessa terveellistä oikeaa ravintoa?
Jos te aiotte olla laihoja lopun ikää... ...aiotteko vetää meloonin nenään aina kun tarjotaan kakkua? Vai aiotteko oppia elämään normaalia elämää? Kakkua synttäreillä ja loput 360 päivää vuodessa terveellistä oikeaa ravintoa?
Ei johdu laihduttamisesta, vaan siitä, että olen ollut niin monen monta vuotta sokerikoukussa, että mä opettelen nyt elämään ilman sitä ja syömään normaalisti normaalia ruokaa.
Eli henk. koht. voin syödä siivun kakkua tai kaksi, se ei mun karkkilakkoa kaada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon sitä mieltä, että totta kai pitää osata oppia elämään niin, että herkkujakin voi syödä, mutta esim. tässä mun työkaverin tapauksessa oli kyse siitä, että hän oli todella ylipainoinen, ja hänellä oli ihan määrätty kalorimäärä mitä söi päivässä. Jos olisi aina ottanut herkkuja, kun niitä oli tarjolla, olisi varmaan ollut vaikeaa pitää siitä kalorimäärästä kiinni. Hän salli aina yhtenä päivänä viikossa jonkun tietyn herkun.
Varmaan niin suuresta ylipainosta laihduttaminen on hieman isompi homma, kuin muutaman lisäkilon pudotus. Ja mun pointti oli ainakin se, että pitää kunnioittaa toisen päätöstä olla syömättä herkkuja. Monella työpaikalla tms. herkkuja voi olla ihan joka päivä tarjolla.
En myöskään ymmärrä niitä, jotka kuvittelevat yhden karkin/kakunpalan oikeasti kaatavan jotain elämäntaparemonttia. Dieetit aina kaatuu, mutta jos aikoo oikeasti lopun ikää olla laiha, se ei yhteen - ota nyt yks karkki tai maista kakkua kaadu. Nimim. ent ylipainoinen, nyt 10 vuotta hoikka
Yksi karkki, no.. miks ei toista ja sitten taas loppujen lopuksi päivittäin pussillinen. Mulla meni näin. Pentuna oppi ootamaan sitä karkkipäivää ja mättämään ne karkit kerralla naamaa, sitten tuli sokerihimo ja vei mennessään. Tällä hetkellä ei oo puhettakaan, että söisin karkkia, alko olemaan sokereitten kanssa sen verran ongelmia, että mä totuttelen nyt elämään ja syömään normaalisti niin kuin tossa aikaisemmin sanoinkin.
Miks aina kuvitellaan että karkkilakot tai muut sellaiset johtus laihduttamisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ennen mieheni tapaamista olin ainainen jojo painoni kanssa.
Nykyään jos esim. sukuloimassa otan maltillisesti kakkua tai pullaa tai muuta herkkua, samantien ollaan päivittelemässä, että 'ota vaan reilu pala, kun sinä voisit vaikka syödä koko kakun ilman että missään näkyy...'
En ylipäänsä tykkää kun ihmiset puuttuu tai arvostelee toistensa syömisiä, ei kuulu hyviin käytöstapoihin.
Ja ystäväni jotka ovat laihiksella tulevat kylään meille, tarjoan yleensä kevyt-limsaa, hedelmiä, kevyt mehua ym., en leivo esim. mitään kaloripommikakkuja tms.
karkkilakossa, sen tietää siitä, kun rupean ajattelemaan karkkia muulloinkin kuin karkkihyllyn edessä, oikein himoitsemaan sitä. Silloin on karkkilakko paikallaan. Ei taas maistu sokeri vähään aikaan.
ap
Olen ollut 7kk karkkilakossa ja sanonutkin siitä usealle sukulaiselle/ystävälle jotka ovat makeisia tarjonneet. Silti he tarjoavat uudestaan ja uudestaa, en ole pahastunut, ajattelen lähinnä etteivät muista sellaista.
Jos tiedän että kylään on tulossa joku ystävä jolla on erilainen ruokavalio niin yritän laittaa sellaista tarjottavaa joka sopii. Esimerkiksi hedelmiä ja kasviksia ja dippiä ja varuiksi jotain piirakkaa tai muuta jos en ole ihan varma kuinka tiukalla ruokavaliolla joku laihduttaja on. Vähän kaikkea, niin että joku kelpaa kahvin kanssa tai iltaa istuessa naposteltavaksi jos napostella haluaa.