Jos sulla on vaikea elämäntilanne, niin miten toivoisit ystävien huomioivan sua?

Eikö mitään ajatusta kellään?

Anna ystävälle sekä mahdollisuus purkaa tuntojaan ja olla "vaikea" että jatkaa elämää normaalisti. Pyydä häntä mukaan tuttuihin paikkoihin ja tilanteisiin ja toisaalta hyväksy jos hän ei halua osallistua tai on pahantuulinen. Jos on jotain pieniä juttuja jossa ystävä voi auttaa sinua pyydä häneltä apua ja muistuta näin että hän on tarpeellinen eikä vain reppana jota muitten pitää tukea.

Jos mulla on vaikeaa niin kiva jos ystävät vaikka ilmoittaa viesteillä tai muuten että ovat saatavilla ja kysyvät välillä miten menee. Ei mitään eleitä tarvitse sen kummemmin. Mulle ainakin riittää se tunne että ystävä on siellä ja on valmis auttamaan jos jotain tarvitsen. Toki ymmärrystä että ei jaksa kaikkea tai ei ole kovin hilpeää seuraa, kiva jos silti haluaa tavata.

Mulle oli tärkeää äitini sairastuttua, että hyvä ystävä soitteli usein ja jutteli asiasta kanssani. Viesti ei koskaan ole sama asia. Kävelin ja puhuin puhumasta päästyäni, ja ystävä kuunteli, lohdutti ja tarjosi näkökulmia.

Ystävä myös kutsui minua eri paikkoihin ja vaikka meillä on välimatkaa reilummin, hän myös ajoi kotikaupungistaan tänne lähteäkseen kanssani pitkille kävelyille ja luontoretkille.

Kun äiti sitten pian kuoli, ystäväni lähetti kukkakaupan kautta surunvalittelukimpun välittömästi. Sekin tuntui tärkeältä. Jotenkin arvokkaalta ja äidin muistoa kunnioittavalta.

Parasta on ollut kun yksi ystävä on tullut tekemään ruokaa minulle ja lapsille. Hän on ollut meillä kokkaamassa kun tulen töistä. Siinä sitten syöty rauhassa yhdessä ja juteltu. Nämä päivät on olleet ihan luksusta kun itsellä on tuntunut että voimat loppuu. Jotenkin siitä välittämisestä tulee vielä konkreettisempaa kun siihen yhdistää jotain tuollaista tekemistä, ei pelkästään kauniita sanoja.

Ja itselleni on ollut myös todella tärkeää että ystävät jaksavat kuunnella. Tiedän että se on vaatinut heiltäkin paljon, kun jokaisella on omatkin murheet. Kuukausitolkulla omat puheeni on olleet synkkiä ja olen jaamannut samoja asioita kerta toisensa perään. Ja he ovat vain kuunnelleet. Varmasti heitä on välillä kyllästyttänyt, mutta ovat antaneet minun purkaa.

Ihmiset on erilaisia. Eli jos ystävälle on aina ollut vaikka oma tila tärkeää hän ei välttämättä surutilanteessakaan halua ihmisiä "iholle" tai suuria näyttäviä eleitä, mutta kaipaa silti lohdutusta ja tukea. Sinä tunnet ystäväsi parhaiten joten tiedät millainen lähestyminen hänen kohdallaan toimii ja mikä saattaa toisaalta hämmentää ja ahdistaa lisää.

Ottaa joskus yhteyttä. Eipä siinä paljon kummoisempia tarvita kuin kuulostella kuulumisia. Ja jos molemmin puolin on halua, niin sitten on toki hyvä nähdäkin välillä ja puuhata jotain.

Itseä ei ainakaan auttaisi mikään "olet ajatuksissa", jaa no kiva, mitäs iloa siitä minulle on. Että mieluummin ei sitten sano mitään jos tuo on ainoa mitä keksii. Eli siis jos ei edes jatka lausetta kysymällä miten voit, niin tuo ilmaisee vaan että "en halua kuulla murheistasi mutta esitän hyvää ihmistä".

Muistan kun työkaverin isä kuoli. Ei oltu mitenkään läheisiä, mutta halusi kertoa asiasta. En osannut tehdä mitään. Isä kuoli yksin kotona, oli välttämätöntä tehdä avaus. Oli kesä ja ruuhkaa. Kesti tolkuttoman kauan, ennenkuin voitiin järjestää hautajaiset. Tuntui kotenkin tökeröltä kysyä asiasta "joko avattu" ? En osannut asettaa sanojani, mut hän ilahtui kun juttelin asiasta.

.

Jonkun viikon päästä oma isäni kuoli. Mennessäni käymään työpaikalla, siellä odotti työkaverien valkoinen ruusukimppu. Se oli niin hieno ele, että purskahdin itkuun.

Jotenkin olen oppinut, ettei oikeaa tapaa ole. Siis yhtä. Kunpa osaisi lukea toista murheen hetkellä. Itse ehkä veisin kahvipaketin, kysyisin juodaanko nyt vai myöhemmin. Jotain tavallista, arkistakin toivoisin itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Itseä ei ainakaan auttaisi mikään "olet ajatuksissa", jaa no kiva, mitäs iloa siitä minulle on. Että mieluummin ei sitten sano mitään jos tuo on ainoa mitä keksii. Eli siis jos ei edes jatka lausetta kysymällä miten voit, niin tuo ilmaisee vaan että "en halua kuulla murheistasi mutta esitän hyvää ihmistä".

.

Minusta taas tuo on yksi kauneimmista!😯

Tosi kivoja kommentteja. Se on kyllä totta että eri ihmiset ilahtuu eri asioista, mutta kiva saada vähän vinkkejä mitä ne eri asiat voi olla

Ehkä paras, mitä voi tehdä, on olla "kuuntevina korvina ja vahvoina olkapäinä" tai sitä mä olisin eniten kaivannut aikoinaan, kun oma isosisko menehtyi syöpään vain parikymppisenä.

Tämän vuoksi ja osittain oman luonteeni vuoksi, olen kertonut ystävilleni, kun heillä on ollut hankala/vaikea paikka elämässä, että mulle voi ja saa puhua jos haluaa ja että pyrin tukemaan ja auttamaan minkä vaan voin. Eli olemaan "kuuntevina korvina ja vahvoina olkapäinä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseä ei ainakaan auttaisi mikään "olet ajatuksissa", jaa no kiva, mitäs iloa siitä minulle on. Että mieluummin ei sitten sano mitään jos tuo on ainoa mitä keksii. Eli siis jos ei edes jatka lausetta kysymällä miten voit, niin tuo ilmaisee vaan että "en halua kuulla murheistasi mutta esitän hyvää ihmistä".

.

Minusta taas tuo on yksi kauneimmista!😯

Pelkkää Amerikoista kopioitua lässytystä, samaa kuin aitolehmän kiitollinen, siunattu, jne. Tyhjiä sanoja.

Muistan kun pikkusiskoni joutui synnyttämään kuolleen vauvan. Kävin katsomassa sairaalassa, vein pienen kynttilän. Sairaanhoitaja sanoi, ettei kyllä turvallisuussyistä... ja toi tulitikut. "Sammuta lähtiessäsi" kuiskasi. Siskon kanssa katsottiin pientä lepattavaa liekkiä. Niin arvaamaton on elämä. Istuttiin pitkään hiljaa. Juteltiin arkisia. Sanoi: tuu taas, kun lähdin. Vollotin koko kotimatkan. Olin tuonut pikkukirjan pojalle ulkomailta just. Kun ei tiedetty miten surullinen oli raskauden loppu.

.ts aina ei tarvi osata. Älä ainakaan vaihda kadun puolta, sanoi joku.

Vierailija kirjoitti:

Itseä ei ainakaan auttaisi mikään "olet ajatuksissa", jaa no kiva, mitäs iloa siitä minulle on. Että mieluummin ei sitten sano mitään jos tuo on ainoa mitä keksii. Eli siis jos ei edes jatka lausetta kysymällä miten voit, niin tuo ilmaisee vaan että "en halua kuulla murheistasi mutta esitän hyvää ihmistä".

Ehkä tuo on tarkoitettu lähinnä sellaiseksi pään avaukseksi, että täällä ollaan jos tarvitset apua tai haluat jutella? Jostainhan se on aloitettava. Ja kaikkein tökeröintä on olla sanomatta mitään kun toisella on vaikea elämäntilanne, siihen voi katketa koko ystävyys. On vaikea tulla takaisin toisen elämään enää myöhemmin jos ison kriisin aikana on ollut ihan hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseä ei ainakaan auttaisi mikään "olet ajatuksissa", jaa no kiva, mitäs iloa siitä minulle on. Että mieluummin ei sitten sano mitään jos tuo on ainoa mitä keksii. Eli siis jos ei edes jatka lausetta kysymällä miten voit, niin tuo ilmaisee vaan että "en halua kuulla murheistasi mutta esitän hyvää ihmistä".

.

Minusta taas tuo on yksi kauneimmista!😯

Pelkkää Amerikoista kopioitua lässytystä, samaa kuin aitolehmän kiitollinen, siunattu, jne. Tyhjiä sanoja.

Tämä just osoittaa, että on eri tapoja lohduttaa!!!😯

Kivojen viestien saaminen, pienet tuliaiset tai lahjat kun tulee käymään, yksi ystävä myös järjesti hauskan yllätyksen, että hänellä olikin mukana eri paikkakunnalla asuva kaverimme mukana, kun tuli käymään. Vaikka yökylään tai lenkille kutsuminen. Viestit "olet rakas mulle❤️" ym lämmitti mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseä ei ainakaan auttaisi mikään "olet ajatuksissa", jaa no kiva, mitäs iloa siitä minulle on. Että mieluummin ei sitten sano mitään jos tuo on ainoa mitä keksii. Eli siis jos ei edes jatka lausetta kysymällä miten voit, niin tuo ilmaisee vaan että "en halua kuulla murheistasi mutta esitän hyvää ihmistä".

Ehkä tuo on tarkoitettu lähinnä sellaiseksi pään avaukseksi, että täällä ollaan jos tarvitset apua tai haluat jutella? Jostainhan se on aloitettava. Ja kaikkein tökeröintä on olla sanomatta mitään kun toisella on vaikea elämäntilanne, siihen voi katketa koko ystävyys. On vaikea tulla takaisin toisen elämään enää myöhemmin jos ison kriisin aikana on ollut ihan hiljaa.

Jos tarkoittaa sanoa, että täällä ollaan jos haluat jutella, niin kannattaa sanoa sitten niin. Pelkkä olet ajatuksissa viestii minulle että tahdon olla hyvä tyyppi mutta en kylläkään halua kuulla nyt murheistasi. Se on ihan ok ettei halua, mutta tosiaan ei minua tarvitse edes ajatella jos ei ole aikaa kuunnella siitä murheesta.

On hienoa, että mietit miten voisit huomioida ystäväsi, ap <3 

Mulla on ollut tosi vaikea elämäntilanne viime vuoden, ja eniten olisin kaivannut apua ihan käytännön asioissa. Että joku olisi esim. vain kysynyt, että tarvitsetko jotain apua vaikka kaupassa käynnissä. Kun itse on sairas ja masentunut ja kaikki kaatuu päälle, niin ei osaa välttämättä pyytää apua, ja toisaalta saattaa tarvita juuri sitä arkipäiväistä pientä käytännön apua: että joku käy ruokakaupassa, tai käväisee kylässä ja tuo mukana soppaa, koska en ollut syönyt kunnolla viikkoon.

Ihmiset ovat erilaisia, ja seuraava voi kuulostaa inhottavalta, mutta mua itseäni eivät omassa tilanteessani auttaneet mitkään somessa pikaisesti laitetut diipadaapakommentit: "olet tärkeä", "ajattelen sinua" tai varsinkaan  mikään "virtuaalihali". Tyhjiä sanoja.