Onko vanhemman kuolema traumaattinen kokemus pienelle lapselle?

Onko täällä esim. Ihmisiä, jotka olisivat menettäneet toisen vanhempansa ollessaan pieniä lapsia?

Harkitsen niin sanottua lopullista ratkaisua, sillä olen elämässäni aivan totaalisen epäonnistunut. Olen todella yksinäinen, en ole saanut opintoja päätökseen, ei ole töitä. Tuntuu, että siirrän nämä omat ongelmat lapsillekin. Tuntuu pahalta, kun lapsi kaipaisi niin kovasti seuraa. Muilla äideillä on äitikavereita ja lapset saa seuraa toisistaan. Mä en osaa järjestää sellaista, sillä en osaa kaikesta yrittämisestä huolimatta tutustua ihmisiin. Tuntuu, että lastenkin elämä olisi parempaa ilman minua siirtämässä omia ongelmiani heille 😞 heille kuitenkin jäisi toinen hyvä vanhempi. Mietin vain, olisiko kuolemallani myös negatiivinen vaikutus heihin. Kumpi olisi suurempi paha, surkea epäonnistuja vanhempi pilaamassa heidänkin elämän vai ei toista vanhempaa ollenkaan?