Voiko itse tietää olevansa viisaampi ja herkkävaistoisempi kuin ihmiset yleensä?
Täytyykö aina asettaa itsensä muiden kanssa samalle tasolle tai lähteä siitä että kaikki on yhtä viisaita ja herkkävaistoisia kuin itse on, vaikka ajattelisi suuria asioita, näkisi ihmeellisiä unia ja kirjoittaisi syvällisiä ja koskettavia runoja?
Ovatko kaikki tällaisia sisimmässään?
Olisiko ylimielistä ja tuomittavaa ajatella "hei mä taidan olla aika herkkävaistoinen yksilö" enkä kuulu rahvaaseen?
Vai onko oikeasti kaikki ihmiset tismalleen samanlaisia pulliaisia ihmeellisiä uneen yms.?
Kommentit (15)
Kaikki on tismalleen samanlaisia. Mozart oli samanlainen kuin me kaikki muutkin, harjoitteli vain enemmän ja nuoresta pitäen.
No laitapa tähän jokin niistä erityisen syvällisistä runoista, niin katsotaan.
Suurin osa ei laittaisi viittä kysymyslausetta peräkkäin.
Vierailija kirjoitti:
Voi kulkea avoimin mielin, valmiina kohtaamaan myös itseään fiksumpia tai tarkemmin virittyneitä. Itseään voi toki myös suojella. Nämä eivät sulje toisiaan pois.
Tietty on aina itseään fiksumpia, siitä ei ollut kyse vaan siitä ovatko _kaikki_ yhtä viisaita ja herkkävaistoisia, intuitiivisia.
Eikä itsensä suojelemisesta kauan ole nyt kyse.
ap
Viisautta ja herkkävaistoisuuttakin on niin monenlaista. Mielestäni on kaunista ajatella, että wau, olenpa viisas ja herkkävaistoinen, mutta samaan aikaan huomata ja arvostaa muiden ehkä erilaisia, mutta yhtä hienoja tapoja katsoa maailmaa. Elämä ei ole kilpailu: oma ja toisten viisaus ei sulje toisiaan pois.
Kaikki nyt vaan eivät ole samanlaisia pulliaisia. Sellainen joka kuvittelee itsestään liikoja, palautetaan yleensä maan tasalle.
Älykäs voi tietää ja tyhmä luulla tietävänsä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kulkea avoimin mielin, valmiina kohtaamaan myös itseään fiksumpia tai tarkemmin virittyneitä. Itseään voi toki myös suojella. Nämä eivät sulje toisiaan pois.
Tietty on aina itseään fiksumpia, siitä ei ollut kyse vaan siitä ovatko _kaikki_ yhtä viisaita ja herkkävaistoisia, intuitiivisia.
Eikä itsensä suojelemisesta kauan ole nyt kyse.
ap
Jos hetken ajattelet tuota omaakin kirjoitustasi, löydät ehkä itsellesi vastauksen.
Ainakin jos kaikki kykenevät yhtä hyvin loogiseen päättelyyn :)
Vierailija kirjoitti:
Viisautta ja herkkävaistoisuuttakin on niin monenlaista. Mielestäni on kaunista ajatella, että wau, olenpa viisas ja herkkävaistoinen, mutta samaan aikaan huomata ja arvostaa muiden ehkä erilaisia, mutta yhtä hienoja tapoja katsoa maailmaa. Elämä ei ole kilpailu: oma ja toisten viisaus ei sulje toisiaan pois.
Just tätä tarkoitin!
ap
Mä en ole viisas mutta olen hyvä aistimaan ihmisten tunnetiloja ja ”energiaa”, ei ole tarkoitus kuulostaa hörhöltä mutta en nyt keksi parempaakaan sanaa. Ei ole pelkästään hyvä piirre tämä, pääsisi helpommalla ilman tätä.
Mitä tarkoitat "rahvaalla" ap? Törkeästi sanottu. Ei kukaan ole rahvasta.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole viisas mutta olen hyvä aistimaan ihmisten tunnetiloja ja ”energiaa”, ei ole tarkoitus kuulostaa hörhöltä mutta en nyt keksi parempaakaan sanaa. Ei ole pelkästään hyvä piirre tämä, pääsisi helpommalla ilman tätä.
Mulla sama
Nuo kerrotaan ympäristön suunnalta, oletko vaiko et. Älykkään tai neron leiman saava ei useimmiten ole kiinnostunut viisaudestaan, vaan siitä että saa jotain sellaista aikaan, mikä kiinnostaisi muitakin.
Herkkävaistoisuuskin ilmenee sillä, kun ne vähemmän herkät ihmettelevät ominaisuuttasi.
Vasta kun muut kertovat olevasi näitä, voit tietää olevasi oikeasti näitä.
Voi kulkea avoimin mielin, valmiina kohtaamaan myös itseään fiksumpia tai tarkemmin virittyneitä. Itseään voi toki myös suojella. Nämä eivät sulje toisiaan pois.