Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalinen eristys koronasta toipumisen jälkeen, miksei tästä puhuta?
17.11.2021 |
Sairastin koronan elokuussa ja sen takia lukuisia ihmisiä joutui karanteeniin. Satuin juuri kahden päivän sisällä ennen oireiden alkamista käymään siskoni häissä, veljeni synttäreillä ja iltaa istumassa muutaman kaverin kanssa. Ja töissä tietenkin myös.
Aiheutin omien laskujeni mukaan noin 80 karanteenia, ja tuntuu ettei siitä pääse yli ikinä. En minä eivätkä karanteeniin joutuneet.
Olen edelleenkin "se altistaja" johon suhtaudutaan kuin suureenkin pahantekijään, vaikka en tietenkään aiheuttanut tahallani mitään pahaa kenellekään. Ystävät eivät enää kutsu mukaan yhteisiin juttuihin, sisko ja veli ovat etäisempiä eivätkä vanhemmatkaan halua olla yhteydessä yhtä usein kuin ennen.
Olen itsekin ollut karanteenissa, joten ymmärrän millaista se on ja että suututtaa jos osuu omalle kohdalle. Mutta pitääkö siitä olla vihainen vielä kuukausia jälkikäteenkin? Haluaisin saada "anteeksi" ja jatkaa normaalia elämää, mutta tuntuu että tartunta vei sen mahdollisuuden (vaikka oli muuten toki lievä).
Kommentit (4)
Tämä koronavainoaminen kohdistuu kummallisesti syyttömiin. Kuka koronan Suomeen toi? Ketkä jatkavat matkustelua ja turvavälittömiä kokoontumisia huonon rokotteen turvin, milloin mihinkin edelleen ja ketkä sallivat tämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sinä sille mitään voinut. Vai tiesitkö altistuneesi? Etenkin, jos kukaan ei takiasi kuollut tai sairastunut vakavasti, niin turhahan heidän on tuosta mököttää. Mennyt mikä mennyt. Kyllä tässä monelle on näitä tilanteita osunut kohdalle.
Itse sain oman koronani karanteenia rikkoneelta, ja kyllä olin silloin aluksi vihainen kyseiselle tartuttajalle, mutta eipä tuota enää ole hyötyä surra, kun aikaa on kulunut.
Korona-aikana häissä, synttäreillä ja bileissä peräkkäisinä päivinä olisi kyllä loistava suositus, jos Suomen suurinta koronalinkoa oltaisiin valitsemassa. 😂
Hieman epäuskottavalta kuulostaa, että olet 48 h sisään ehtinyt töiden lisäksi siskon häihin, veljen synttäreille (kai hänkin oli häissä?) ja vielä kavereiden kanssa iltaa istuskelemaan. Mutta kuvaamasi ilmiö on varmasti todellinen ja erittäin ikävä. Toivottavasti puhuminen auttaisi ainakin läheisimpien ihmisten kohdalla.