Lue keskustelun säännöt.
Minä en uskolla mennä enää työelämään!
16.11.2021 |
Minua on kaikkia lla vain kiusattu, koska olen arka ja hiljainen. Minua ei hyväksytty mihinkään ja otettu aina silmä tikuksi koska pälyilen ympäriinsä. Minua on syytetty työpaikoila varkaaksi vaikka en ole tehnyt mitään. Olen kuntoututnut mutta kun alan täyttää työhakemuksia niin meinaa saada paniikkikohtaus. Pelottaa. Miten arka j a hiljainen selviää tässä yhteiskunnassa.? Kaikissa työpaikoissa vaaditaan melkein että tulee hyvin ihmisten kanssa toimeen, on sosiaalinen jne,vaaditaan paljonn. Jos on pienestä asti ollut ujo ja arka ja ei ole saanut kunnon apua, niin miten tulen koskaan pärjäämään?
Kommentit (10)
Rupee sugarbeibiksi. Saat tehdä töitä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etätyöt on uusi normaali, työpaikalla sosiaalinen lässytys on uusi epänormaali.
Vierailija kirjoitti:
Miten olis esim kotihoito vanhusten parissa. Tai varhaiskasvatushoitaja.
IEikö tässäkin vaadita hyviä sosiaalisia taitoja että näyttää luotettavalta ja varmalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista pahin oli kun olin lapsi ja nuori niin minulle sanottiin että minut tulaan hyväksymään vaikka olen hiljainen ja ujo. Mutta sitten menini työelämään ja kaikki olikin toisin. Minua ei otettu porukkaan koska olen erilainen.
On niitä aloja joissa ihmiskontaktit aika minimissä, itsekkin sellaisissa töissä nuorempana kun en kestänyt ihmisiä,
en ujouden ja arkuuden takia vaan vihan ja inhon takia.
Koita löytää ala jossa sun hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siivojan työ sopisi sinulle.
No ei sovi. Sillä alalla vasta kaiken työpaikkaväkivallan ja alistamisen kohteeksi joutuukin.
Tuttuja fiiliksiä ap. Kun olin lapsi, sain jatkuvasti ikäviä kommentteja ujoudesta ja arkuudesta, erityisesti opettajilta.
No, rohkeus kyllä sen verran kasvoi vuosien saatossa, että sain opinnot kunnialla päätökseen ja pääsin työelämään. Ajattelin, ettei aikuisena enää saisi pilkkaa luonteestaan, mutta niin vaan esimiehetkin tämän osaavat. Onneksi suurin osa esimiehistä on ollut asiallisia, mutta kyllä itsetuntoa aika tehokkaasti syö, kun esimies ilkkuu että pitäisi vain olla rohkeampi ja kahvitauollakin jutella enemmän. Verkostoitua!
Olen siis jo nelikymppinen ja päällekin, mutta edelleen tämä luonteeni on joillekin ongelma. Mukavassa seurassa olen ihan rento, mutta varsinkin isommassa ja vieraammassa porukassa jään helposti hiljaiseksi. En vaan keksi mitään järkevää sanottavaa.
Olen siis ollut työelämässä koko valmistumisen jälkeisen elämäni, mutta vaikeaa tämä on silti. Tsempit muillekin arkajaloille!
Miten olis esim kotihoito vanhusten parissa. Tai varhaiskasvatushoitaja.