Onko ulkonäköäsi moitittu koskaan rekrytointitilanteessa?
Minulle sanottiin kerran: - Tuollaisella tukalla et ikinä tule saamaan töitä! (Olen mies ja minulla oli jossakin vaiheessa pitkät hiukset.)
Kommentit (15)
Ja tämä oli vuonna -85 ja olet edelleen työtön?
Tuommoinen rekrytyyppi tarvitsisi vihanhallintakurssin - tai kaksi.
Ei, ole mutta kerran ala-asteella joku sanoi nenääni rumaksi ja enkä ole uskaltanut hakea mihinkään opiskelemaan ja jäin työkyvyttömyyseläkkeelle.
Töihin päästyä eräässä kaupallishenkisessä paikassa vihjailtiin, että pitäisi laittautua enemmän. Vielä palkkasivat melko stereotyyppisesti pelkästään naispuolisia tiettyihin töihin. Työhaastatteluun olin meikannut mutta osaksi todettuani organisaation henkilöstöjakauman lopetin jossain vaiheessa.
Laittautuneempi, nuorempi ja kauniimpi olisi ehkä pitänyt olla. No en ollut.
Tatauoinneista kerran motkotettiin, sanottiin että ne pitää peittää jos tulet valituksi.
Antaisin takaisin samalla mitalla, jos joku kehtaisi arvostella ulkoäköni tuolla tavalla. Nuorena en olisi uskaltanut, mutta nyt kyllä.
Olen pahoillani puolestasi ap.
Minulle sanottiin eräässä työhaastattelussa, kuinka kaunis meikki sinulla on. Totuus paljastui, kun menin haastattelun jälkeen vessaan: ripsiväli oli vähän valunut, vaikka en ollut tuntenut sitä. Silloin oli tuulinen päivä. Todennäköisesti kyynelkanavat olivat avautuneet tuulen vaikutuksesta sen verran, että väri hieman levisi. Sen jälkeen olen mennyt haastatteluihin meikittömänä.
Mahtoiko rekrytoijana olla muuan K. Paakkanen?
Vierailija kirjoitti:
Minulle sanottiin eräässä työhaastattelussa, kuinka kaunis meikki sinulla on. Totuus paljastui, kun menin haastattelun jälkeen vessaan: ripsiväli oli vähän valunut, vaikka en ollut tuntenut sitä. Silloin oli tuulinen päivä. Todennäköisesti kyynelkanavat olivat avautuneet tuulen vaikutuksesta sen verran, että väri hieman levisi. Sen jälkeen olen mennyt haastatteluihin meikittömänä.
Kevyttä kenttäv*ttuilua.
Ei ole, mutta alettiin hiplailla kosketellen ja silitellen sekä haluttiin ottaa tultaessa takki pois päältä ja lähdettäessä takaisin päälle. Ilmoitin lopuksi, että en tarvitse henkilökohtaista avustajaa. En saanut paikkaa, mutta en olisi sinne kyllä halunnutkaan. Minua lääppii vain ja ainoastaan aviomieheni.
Siroksi sanottu, siihen työhön "huono" asia (vaikkei itteä ollu aiemmissa haitannut).
Usein taas muuten vaan tajunnut asian laidan, kun kutsutaan hakemuksen perusteella innoissaan, ja haastattelussa voi heti aistia olleensa pettymys.
Ei