Työelämä on mennyt ihan hulluksi

Olen tehtaassa töissä ja samaan aikaan pitäisi tehdä monta eri asiaa. Koko ajan on kiire ja töitä on yleensä liikaa.

Et ole yksin kokemuksesi kanssa! Viime viikkoina täälläkin on ollut useita aloituksia ihan samoilla sanoilla, ja kaikki ihmettelevät homman hulluutta. Tavallinen ei enää riitä mihinkään, pitää olla yli-ihminen ihan alipalkattuun paskahommaankin. Aina vaan täytyy venyä ja osata lisää. Työaika tunkeutuu myös vapaa-aikaan.

Amerikassa on käynnissä varsinainen irtisanoutumisbuumi, joka onkin aiheuttanut paljon keskustelua nykytyöelämän käytännöistä. Jostain syystä Suomen media ei juuri ole aiheesta uutisoinut.

Kiitos kommenteistanne. Mielellään kuulisin lisää työelämäkokemuksia. Onko olemassa vielä työpaikkoja, joissa työntekijät viihtyvät ja voivat hyvin? Eli joissa työaika ja työtehtävät ovat sopivassa suhteessa toisiinsa. Kiinnostaisi kovasti.

Ap

Nykyäjän työelämä on sairasta. Päälle tämän maan kireä verotus ja kurja ilmasto niin avot.

Ja sitten EK ja huavei-pomot huutelevat että "pitäisi tehdä vähintään 80-tuntia viikossa töitä" ja "lomia on liikaa" ym.

huoh.

Jos olisi tarpeeksi omaisuutta niin en tekisi enää päivääkään töitä. En nauti työelämästä tai sen "sosiaalisesta puolesta" ollenkaan. Teen töitä vain ja ainoastaan rahan takii.

Työelämä on aina ollut hullua.

1800 luvulla työläiset pistettiin kettingeillä tehtaisiin. Nykyään imetään sielu tyhjäksi jo ennen kuin ehtii 20 vee täyttämään. Ihminen on vain koneen osa, jonka voi heittää pois jos siltä tuntuu. Ei niitä kiinnosta pätkääkään jos pää levii, kuolema vaanii tai elämää ei ole. Sinulla ei ole yhtään mitään merkitystä.

Mikä sen ihanampaa kuin saada upea elämän lahja ja sitten joutua käyttämään se orjana raatamalla kunnes kuolee työnsä ääreen.

Monesti olen miettinyt onko tässä mitään järkeä. Raadamme työmuurahaisina omaisuutte jollekin, mutta miksi? Jos kaikki ottaisimme iisimmin voisimme nauttiakin olostamme.

Vierailija kirjoitti:

Et ole yksin kokemuksesi kanssa! Viime viikkoina täälläkin on ollut useita aloituksia ihan samoilla sanoilla, ja kaikki ihmettelevät homman hulluutta. Tavallinen ei enää riitä mihinkään, pitää olla yli-ihminen ihan alipalkattuun paskahommaankin. Aina vaan täytyy venyä ja osata lisää. Työaika tunkeutuu myös vapaa-aikaan.

Amerikassa on käynnissä varsinainen irtisanoutumisbuumi, joka onkin aiheuttanut paljon keskustelua nykytyöelämän käytännöistä. Jostain syystä Suomen media ei juuri ole aiheesta uutisoinut.

Jos media ei uutisoi niin tiedät ettei se sovi agendaan.

Työmarkkinoilta jos irtisanoutuisi sellaset 200 000 ihmistä voisi verotukseen ja palkkoihin tulla muutosta.

Henkilöstö ei ole ollut enää pitkään aikaan työnantajan tärkein voimavara. Nyt nyljetään irti kaikki, mitä saadaan. Vähemmällä väellä enemmän töitä ja parempaa laatua vaaditaan, ja toimintatapoja vahditaan, että meneekö varmasti pilkulleen oikein.

Teen fyysisesti raskasta työtä, joka kuormittaa paljon myös henkisesti. Viime aikoina on hiipinyt mukaan sellainen väsymys, että töissä ei tahdo jaksaa suorittaa entiseen tahtiin. Yöuni häiriintyy, vatsa on kipeänä, muisti pätkii pahasti, päätä särkee usein, ja lihakset ovat jumissa. Olen alkanut tietoisesti muuttaa työtapojani. Tahtia on hidastettava, että jaksaa, ja jos se ei riitä, sitten työnantajan on sanottava irti. Katsotaan sitten, miten homma etenee, jos siihen tullaan.

Ei sulla ole mitään velvollisuutta tehdä enempää tunteja päivässä kuin se toimistoajan verran. Minäkin olin vuoden yhdessä liikelaitoksessa ja esimies ei halunut että pidetään saldopäiviä vapaana niin aloin tekemään pelkästään sitä peruspäivää ilman minuuttiakaan yli.

Vierailija kirjoitti:

Amerikassa on käynnissä varsinainen irtisanoutumisbuumi, joka onkin aiheuttanut paljon keskustelua nykytyöelämän käytännöistä. Jostain syystä Suomen media ei juuri ole aiheesta uutisoinut.

Minä olen ihmetellyt, mihin ne kaikki irtisanoutuneet amerikkalaiset ovat menneet töihin? Onko siellä mukamas ollut kauhea työvoimapula mukavissa ja hyvinpalkatuissa firmoissa? Jotenkin epäilen. Osa on varmasti joutunut ojasta allikkoon vaihtaessaan. 

Voi olla syy työnantajan ahneudesta ja siitäkin riippuu onko listautunut pörssiin. Mitä pienempi työpaikka sitä enemmän saa raataa. Globalistifirmassa tehokkuusajattelu menee kaiken edelle.

Olen itse ollut sekä pienissä kotimaisissa ja yhdessä isossa joka toimi 28 eri maassa. Yhtä hullua se on vaan eri muodossa. Perustappa vaan oma firma niin sitten voit valita työn tahdin.

Näin on.

Asiantuntija tai ms vastuuroolissa olevilla teetetään ihan sairaasti töitä, istutetaan työpäivistä varmaan 5-6 h jossain palavereissa. Suunnittelulle, palavereiden seurauksena taas lisätyölle, omille alaisille tai asiakkaille ei jää aikaa. Käytännössä lähes kaikki kirjallinen- ja ajatusta /keskittymistä vaativa työ tehdään työajan jälkeen omalla ajalla. Kun pomolle mainitsee ettei työaika riitä, niin hän vaan sanoo että "teillä on kokonaistyöaika" jota sitten tasoitat hiljaisempana aikana. ....niin siis anteeks millon, jos olisinki joskus vaikka perjantain poissa niin kuka tekee ne minun työt sillon. Ei kukaan vastaa minun s posteihin eikä ole puolestani niissä palavereissa mitä sinä päivänä on, eli on pakko olla kuulemassa mitä puhutaan jottei jää paitsi mistään ja ole sitten pihalla jostain olennaisesta.

Esihenkilömme on hyvin kaksijakoinen (lue teennäisen empaattinen), toisaalta kysyy ne pakolliset empatiakysymykset miten jaksat ym, mutta ei oikeasti ole paskaakaan kiinnostunut siitä, sen näkee elekielestä ja kuulee äänensävystä. Ihan setken päästä on hyvin kylmä sen suhteen miten paljon teetättää töitä ja kokoajan lisää. Itse ei tee minuuttiakaan yli 8h /pv ja oman esihenkilönsä lomien aikana on usein perjantait "etäpäivällä" jollon ei oo koneella muutakun hetken aamupäivästä.

Jätin hoitoalan, kun yhtäkkiä keksittiin alkaa sopeuttamaan. Työmäärä lisääntyi hurjasti pari vuoden aikana. Alkoi ahdistaa. Vaihdoin sosiaalipuolelle. Hoitotyöstä tykkäsin 10 vuotta. Kaikki pilattiin ja näin koko Suomessa.

Jätin hoitoalan, kun yhtäkkiä keksittiin alkaa sopeuttamaan. Työmäärä lisääntyi hurjasti pari vuoden aikana. Alkoi ahdistaa. Vaihdoin sosiaalipuolelle. Hoitotyöstä tykkäsin 10 vuotta. Kaikki pilattiin ja näin koko Suomessa.

Tuntuu että moni tekee 2-3 ihmisen työt. Vaikka pitäisi olla vaihtarit ja sijaiset. Jopa yhden päivän aikana vaihtomies. Joustoja ajoissa. Ohjelmisto jossa voidaan säätää omaa työaikaa tai joku listapaperi. Ellei tosiaan työ suju ja tykkää olla 8-9h, tai etänä. Alat ovat erilaisia. Osalle sopisi perustulo jos ei pääse uraan kiinni.

Minä ihmettelen myös tuota rahanahneutta, siis sellaista ettei mikään riitä. Tänä vuonna tehdään 12% kate, ensi vuoden tavoite on 12,4%. Tuo 12 pinnaakin on lähes mahdoton ja jos päästään lähellekää niin se tehdään yksin työntekijöiden selkänahasta, terveydedtä ja työhyvinvoinnista tinkimällä, sekä tietysti laatua heikentämällä (joka on hemmetin huono yhtälö). Joka vuosi on "kustannusten sopeutus" kuuri vaikka koko firma tekee ihan hyvää tulosta. Miten voidaan vuosi vuodelta vain säästää ja tehostaa entistä enemmän.

Me on "tehostettu" jo 10v. Ei voi loputtomiin vääntää sitä ruuvia, me säästetään itsemme ja koko firma hengiltä. Rahaa on ollu muutaman v välein uudelleenorganisoitumiseen ja helvetin kalliisiin muutosvalmennuskonsultteihin jotka suoltaa sitä samaa jargoniaa vähän eri muodossa ja eri "ryhmäytisleikkejä" käyttäen. Ketään ei vit...u kiinnosta nämä sessiot. Sinäkin aikana kun istutaan jonku kalliin hotellin kalliissa kabinetissa ryhmäytymässä ja syödään kalliita ylihintasia lounaita jää meiltä 30 sähköpostia lukematta ym työt mitä pitäs tehdä jotta pysytään aikataulussa. Ihan turhaan. Mikään ei muutu. Sitten opetellaan uusia johtamisjärjestelmiä, tuntemaan uudet kollegat ja alati vaihtuvat asiakkuudet ja alaiset, firma / myynti rullaa tyhjäkäynnillä useita kk ennenkun ollaan edes lähtöpisteessä. Ja niin samperin turhaan taas. Olis käytetty tämäkin kaikki aika ja raha vaan tekemiseen ja stabiilin arjen rullaamiseen, sillä se tulos syntyy eikä jatkuvilla ees taas hämmentämisellä ja muutoksilla.

nyt siis tuli ihan YT:t.. Ei muuten tullut YT:tä ei enää ole. Ja jos olet työelämässä useamman vuoden pärjännyt ilman että YT/muutosneuvottelujen kohteena olet ollut niin ONNITTELE itseäsi. Minä olin muutosneuvottelujen piirissä 3 kertaa yksistään viime vuonna. Firmassa olen ollut 20 vuotta ja ytssä/muutosneuvotteluissa 18 kertaa.

Minulla ei ole tuollaisia ongelmia. Minulla on Kela Gold ja olen vapaa kansalainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikassa on käynnissä varsinainen irtisanoutumisbuumi, joka onkin aiheuttanut paljon keskustelua nykytyöelämän käytännöistä. Jostain syystä Suomen media ei juuri ole aiheesta uutisoinut.

Minä olen ihmetellyt, mihin ne kaikki irtisanoutuneet amerikkalaiset ovat menneet töihin? Onko siellä mukamas ollut kauhea työvoimapula mukavissa ja hyvinpalkatuissa firmoissa? Jotenkin epäilen. Osa on varmasti joutunut ojasta allikkoon vaihtaessaan. 

Ne on alkaneet narkkaamaan ja myymään meksikolaisten kartellien fentanyyliä