Mitä mieltä mustavalkoisuudesta/ehdottomuudesta makuasioissa?

Voi olla eri mieltä, mutta ruoka on sellainen asia, josta lapsillekin on syytä opettaa, ettei sitä sanota suureen ääneen pahaksi, vaan kerrotaan, että mulle ei maistu tämä. Ensinnäkin ruoka on aina jonkun valmistamaa, ja toiseksi, vaikkei sitä aina Suomessa muistakaan, meidän henki on ruuasta kiinni, eikä ole varmaa, että ruokaa on aina yltäkylläisesti.

Kyse on käytöstavoista. Diplomaattinen ihminen osaa kierrellä vastauksen niin, että rivien väistä voi lukea.

Minä kyllä sanon, että ruoka on tosi pahaa. Mutta en olekaan kovin diplomaattinen.

Mut jos se on valmisruoka niin kuka siitä ”tämä on pahaa” kommentista voisi loukkaantua?

Ja miksi pitäis olla diplomaattinen?

Miksei ajatella että ne mielebsäpahoittajat on väärässä kun sina loukkaantuvat kaikesta?

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi pitäis olla diplomaattinen?

Miksei ajatella että ne mielebsäpahoittajat on väärässä kun sina loukkaantuvat kaikesta?

No vaikka ihan siksi, että jos ei erakkona elä, niin joutuu olemaan tekemisissä ihmisten kanssa. Onnistuu helpommin, jos on kohtelias muille ihmisille. Kun on käytöstavat hallussa, toisten kanssa toimiminen on yllättävän helppoa, eikä tarvitse jatkuvasti miettiä jotain riitoja ja välirikkoja.

Niin paljon riippuu siitä, missä tilanteessa ja millä tavalla mielipiteensä esittää.

Aina voi miettiä, oletko pahantahtoinen vai hyväntahtoinen. Luotko laukomisellasi hyvää mieltä ja henkeä vai päinvastoin. Oletko ystävällinen ja mukava vai onko rilanne sellainen, ettei ainakaan jyrkkien mielipiteiden laukominen ole fiksua. Oletko rakentava, kohtelias ja miellyttävä vai moukkamainen ja ilkeä. Jopa loukkaat jotakuta.

Kyllä mielipiteitä voi esittää, mutta kyse on myös tilannetajusta, muiden kunnioittamisesta ja hyvistä tavoista. Onko aina tarpeen esittää etenkään kärkkäitä negatiivisia kannanottoja.

Tilannetaju on näissä se juttu, jos toinen on intopiukeena tehnyt monta tuntia jotain sapuskaa niin todella junttia mennä haukkumaan heti pahaksi, vaikka se sitä olisikin. Joku eines nyt on ihan se ja sama.

Itse en pidä ihmisistä jotka kertovat kaikki mielipiteensä ilmi suoraan, usein ovat sitten niitä jotka näkevät kaikessa aina negatiivistä, itse ajattelen positiivisesti ja yritän löytää jotain hyvää kaikesta.

Kyllä mä ainakin aina sanon etten pidä lohesta, kun vaikka mietitään porukalla että mitä tehdään ruoaksi. En koe siinä olevan mitään ongelmaa, eikä kukaan sitä näe ongelmana. Sitten ei vaan tehdä lohta. 

Monet (ruokien/juomien) mauat pitää opetella.

Eihän sitä osata tehdä monia muitakaan asioita opettelematta, tämä tuntuu olevan monella vaikea asia ymmärtää.

Monet lapsena pahalta maistuneet ovat kuitenkin iän myötä muuttuneet joko syötäviksi tai jopa hyviksi ja tämä ehkä auttaa montaa ymmärtämään, että makuja opitaan.

Myös viinat ja tuliset asiat vaativat opettelua ja totuttelua, siinä toinen hyvä esimerkki, jos nämä juustojen ja viinien hienostelut menevät yli ymmärryksen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ainakin aina sanon etten pidä lohesta, kun vaikka mietitään porukalla että mitä tehdään ruoaksi. En koe siinä olevan mitään ongelmaa, eikä kukaan sitä näe ongelmana. Sitten ei vaan tehdä lohta. 

Tuo on eri asia. Jos menet esim appivanhempien luo, ja he ovatkin valmistaneet aterian lohesta, niin oikeastiko lauot päin naamaa että “hyi, ku mä en tykkää lohesta“.

Kyse on käytöstavoista ja ne juuri ovat olleet kautta aikain tärkeä asia ihmiskunnan kehityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Monet (ruokien/juomien) mauat pitää opetella.

Eihän sitä osata tehdä monia muitakaan asioita opettelematta, tämä tuntuu olevan monella vaikea asia ymmärtää.

Monet lapsena pahalta maistuneet ovat kuitenkin iän myötä muuttuneet joko syötäviksi tai jopa hyviksi ja tämä ehkä auttaa montaa ymmärtämään, että makuja opitaan.

Myös viinat ja tuliset asiat vaativat opettelua ja totuttelua, siinä toinen hyvä esimerkki, jos nämä juustojen ja viinien hienostelut menevät yli ymmärryksen.

Ei silti aina onnistu. Vietin 2 vuotta yrittäen opettaa kielinystyröitöni punaviinin saloihin, mutta ei siitä mitään tullut. Aina yhtä sopimatonta suuhuni, vaikka kuinka totuttelin. Tuttavani on viiniharrastaja ja opetti, mutta tuloksetta.

On väärin sanoa makuasiasta, että ”ruoka on tosi pahaa/hyvää”. Tuo lause tarkoittaisi, että ominaisuus on ruoan oma, ja että se on tarkkailijasta riippumaton. Mutta näinhän ei ole. Ruoka ei ole hyvää eikä pahaa, vaan sinä joko pidät siitä tai et. Pitäisi siis sanoa, ”Minä pidän/en pidä tästä ruoasta”, ei suinkaan ”Ruoka on hyvää/pahaa”.