Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset ihmettelee viihtymistäni kotona
14.11.2021 |
Minua tahdotaan sinne ja tänne, moititaan kun en käy kylässä jne. Ihmetellään miksi haluan olla yksin. Olen elämässäni tajunnut mitkä asiat minulle oikeasti merkitsee, ja jättänyt sellaisia tekemisiä ja ihmisiä arjestani vähemmälle, joista en saa mitään. Läheiseni ja tuttavani ei ymmärrä asiaa, ovat huolissaan ja tahtovat kahta kauheammin minua pois kotoani. Ehkä olenkin jollain lailla yksinäinen, mutta omasta tahdostani! En ole onneton, nautin rauhasta ja kotona puuhailusta. En kaipaa viihdytystä ja sosiaalisuutta, sitä saan tarpeeksi pienestä perheestäni. Olen pitkästä aikaa onnellinen. Ehkä vähän pelkään, tuleeko halua lähteä "ihmisten ilmoille" enää ollenkaan jos liiaksi totun yksinolon ihanuuteen. Tällaisia ajatuksia sunnuntai-illalle..
Kommentit (55)
Monet ihmiset pelkää yksinoloa. Yksinäisyys on kirosana, ei haluta leimautua. Kun yksinäisyys on itse valittua, siitä nauttii ja sitä kaipaa. Kun ihminen oppii nauttimaan yksinolosta, hänestä tulee muista riippumaton ja vahva ihminen. Lähipiirissäni ei haluta edes joulua viettää yksin, koska se on heidän mielestään surullista ja ahdistavaa. Minä olen opetellut nauttimaan siitäkin, joululauluja kuunnellen ja jouluruokia nauttien pienen perheeni kesken. En kaipaa sukulaisia mekkaloimaan viereeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei kutsuta mihinkään, joku ihmettelee miten viihdyn yksin korvessa, muut neuvovat muuttamaan. En ihan ymmärrä mitä merkitystä sillä on, olenko yksin korvessa vai kaupungissa.
No tietysti kaupassa olisi helpompi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset pelkää yksinoloa. Yksinäisyys on kirosana, ei haluta leimautua. Kun yksinäisyys on itse valittua, siitä nauttii ja sitä kaipaa. Kun ihminen oppii nauttimaan yksinolosta, hänestä tulee muista riippumaton ja vahva ihminen. Lähipiirissäni ei haluta edes joulua viettää yksin, koska se on heidän mielestään surullista ja ahdistavaa. Minä olen opetellut nauttimaan siitäkin, joululauluja kuunnellen ja jouluruokia nauttien pienen perheeni kesken. En kaipaa sukulaisia mekkaloimaan viereeni.
Mikä pieni perhe?
Ihmiset yrittävät pakottaa kaikkia samaan muottiin. Erilaisuutta ei hyväksytä.
Juu, on niin omituista kun ei juurikaan kaipaa seuraa eikä "yhteisöllisyyttä" 🤮 Olkoon, viihdyn omissa oloissani. Muutamaa kaveria näen muutaman kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on vain sellainen juttu, että jos tämä pieni perhe ei pysy koossa ja jää oijeasti yksin niin silloin saattaa kaivata ystäviä.
Jos ei ole pitänyt yhtään yhteyttä heihin eikä ollut yhteisiä tapammisia nii on todella vaikeaa alkaa uudestaan lämmittää ystävyyssuhteita.
Aina sanotaan, että vaikka on se mies ja perhe, niin ainakin jonkinverran myös olla ystävien seurassa ja vaihtaa edes joskus kuulumisia.
Minua ainakin sinkkuna ärsyttää kun ne kaverit joilla on se "pieni perhe" taikka suurempikin eivät silloin ota yhteyttä kun se riittää Mutta annas olla kun mieskulta, puhun nyt naisena, lähtee kaverien kanssa mökille tms. niin kyllä silloin seurani kelpaa.
" soitin nyt sulle kun Kalle on xxxxxx ja on niiiiin tylsää".
Vaikka viihtyy hyvin kotona yksin tai perheen kera niin ei kannata hylätä kaikkia ulkopuolisia ystävyys/kaverikontakteja.
Kouluikäiset lapseni ja mieheni. Muutama hyvä ystävä on säilynyt läpi elämän, meille riittää että silloin tällöin vaihdamme kuulumisia. Jutut jatkuu siitä mistä viimeksi puhuttiin. Hyvänpäivän tuttuja riittäisi vaikka ja kuin, mutta itse en saa niistä suhteista mitään. Olen introvertti ja nämä tapaamiset ja kuulumisten vaihdot lähinnä uuvuttaa. Vuosia tsemppasin itseäni olemaan ylipuhelias ja innokas ottamaan yhteyttä, vaikkei se luonteeseeni sovi. Tyyliin kalenteriin laitoin muistutuksia että pidä yhteyttä, laita viestiä, lähetä korttia.. Koska ei se halu olla yhteydessä luonnostaan syntynyt. Enpä ole juuri tästä hyötynyt, väsyttänyt vain itseäni. Totutin kai tuttavani siihen, että minä puhun ja minä otan yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuo ihmissuhteiden ylläpito ja "lämmittely" on se väsyttävä asia. Hyvät suhteet pysyvät vuosia taustalla ilman stressiä yhteydenpidosta, "turhat" suhteet tulevat ja menevät.
Mulla ei kiinnosta ihmiset, ainoastaan oma perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä on vain sellainen juttu, että jos tämä pieni perhe ei pysy koossa ja jää oijeasti yksin niin silloin saattaa kaivata ystäviä.
Jos ei ole pitänyt yhtään yhteyttä heihin eikä ollut yhteisiä tapammisia nii on todella vaikeaa alkaa uudestaan lämmittää ystävyyssuhteita.
Aina sanotaan, että vaikka on se mies ja perhe, niin ainakin jonkinverran myös olla ystävien seurassa ja vaihtaa edes joskus kuulumisia.
Minua ainakin sinkkuna ärsyttää kun ne kaverit joilla on se "pieni perhe" taikka suurempikin eivät silloin ota yhteyttä kun se riittää Mutta annas olla kun mieskulta, puhun nyt naisena, lähtee kaverien kanssa mökille tms. niin kyllä silloin seurani kelpaa.
" soitin nyt sulle kun Kalle on xxxxxx ja on niiiiin tylsää".Vaikka viihtyy hyvin kotona yksin tai perheen kera niin ei kannata hylätä kaikkia ulkopuolisia ystävyys/kaverikontakteja.
Älä ole kaveri tuollaisten kanssa.
Ihmettelen aika paljon nuoria aikuisia, jotka kyhjöttää kotona. Osalla se on ehkä joku puolustusmekanismi, mutta osa ihan tosissaan ajattelee, että parasta ajankäyttöä on telkan tuijottaminen kotisohvalla illasta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdyn itsekseni paremmin kuin hyvin. Joillekin se on ongelma, ei ole kuulemma tervettä tehdä kaikkea aina yksin. Mutta minulla on sosiaalinen työ, näen ajoittain tuttuja myös vapaalla. On turha arvostella toisen elämää, jos ei tiedä siitä kaikkea.
En ole jumittunut vain sisälle kotiini. Vaikka olen introvertti, ei itselläni ole ollut vaikeuksia tutustua elämäni aikana ihmisiin ja saada kavereita. Niitä olisi enemmän kuin jaksaisikaan, jos kaikkien kanssa olisi ruvennut oikein kaveeraamaan. Ei vain jaksa, eikä aina kiinnosta. Moni haluaisi olla jatkuvasti tekemisissä ja mitä vaatimusta milloinkin.
En puutu muiden ihmisten tekemisiin ja menemisiin, joten mikä oikeus on puuttua minun asioihini muka huolestunutta esittäen?
Mitä vanhemmaksi tulen,sitä enemmän viihdyn kotona.
Talvikin tulossa,ei kertakaikkiaan huvita lähteä minnekkään.
Kotona on hyvä olla 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä minullakin ollut isona tekijänä. Kun on sosiaalinen työ ja ihmisiä näkee liiaksikin, ei vapaa-ajalla enää jaksa. Introvertit tietää, että aikaa palautumiselle on vaan otettava jos meinaa jaksaa. Minä olen oppinut senkin kantapään kautta.
Vierailija kirjoitti:
On turha arvostella toisen elämää, jos ei tiedä siitä kaikkea.
Vaikka tietäisikin, miksi pitäisi arvostella? Mikä on hyvää elämää toiselle, olisi kamalaa toiselle. Ei tarvitse kuin hyväksyä, että ihmiset pitävät erilaisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kutsuta mihinkään, joku ihmettelee miten viihdyn yksin korvessa, muut neuvovat muuttamaan. En ihan ymmärrä mitä merkitystä sillä on, olenko yksin korvessa vai kaupungissa.
No tietysti kaupassa olisi helpompi käydä.
Mun unelma olis asua yksin korvessa.
Introverttina teen työtä missä joudun olemaan paljon asiakkaiden ja työkavereiden kanssa. Tämä luonnollisesti uuvuttaa ja kaipaan vapaalla yksinoloa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työstään ei voisi pitää. Olen kuitenkin kuullut valinneeni väärän alan, enkä ole miettinyt asiaa etukäteen. Tämä kun on yhdeltä tutulta jotenkin pois, en pidä tarpeeksi yhteyttä. Ei paljon mieli enää teekään olla tekemisissä, aina sama narina. Pitääkö itse yhteyksiä, no ei.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aika paljon nuoria aikuisia, jotka kyhjöttää kotona. Osalla se on ehkä joku puolustusmekanismi, mutta osa ihan tosissaan ajattelee, että parasta ajankäyttöä on telkan tuijottaminen kotisohvalla illasta toiseen.
Missä heidän pitäisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset pelkää yksinoloa. Yksinäisyys on kirosana, ei haluta leimautua. Kun yksinäisyys on itse valittua, siitä nauttii ja sitä kaipaa. Kun ihminen oppii nauttimaan yksinolosta, hänestä tulee muista riippumaton ja vahva ihminen. Lähipiirissäni ei haluta edes joulua viettää yksin, koska se on heidän mielestään surullista ja ahdistavaa. Minä olen opetellut nauttimaan siitäkin, joululauluja kuunnellen ja jouluruokia nauttien pienen perheeni kesken. En kaipaa sukulaisia mekkaloimaan viereeni.
Mikä pieni perhe?
Ihmettelin samaa: itselleni yksinolo kyllä tarkoittaa pelkästään minua, ei siinä perhettä lasketa. Ja tyytyväinen omaan asuntoon ja elämiseen siellä, ihan yksin, kovasti olen.
Samoin täällä!