Russakoista valitetaan, torakoista ja naapureista; minäpä kerron millaista on asua 50-luvun puisessa kerrostalossa!

Hiiriä. Ihan hirveästi hiiriä. Melkein kaikilla naapureillani kissa mutta hiiret asuvat talon rakenteissa, lattioissa ja seinissä. Eristeenä on käytetty silputtua sanomalehtipaperia ja sahanpurua joten hiirien pesiä on tuhansia.
Myös kaikenlaisia hyönteisiä on paljon, hämähäkkejä, perhosia, jopa matoja ja toukkia. Seinänaapurini on vuosia valittanut Kalmankello-mittariperhoseata jonka toukka tekee jatkuvan kellon tikitystä muistuttavan äänen, onneksi ei kuulu tähän asuntoon kaikkien nitinöiden ja natinoiden alta.
Muurahaiset oma lukunsa, kaikkina vuodenaikoina. Talo täynnä alkoholisteja niin tulipalon vaara on jatkuva, itse olen opiskelijavuokralaisena, muun talon asunnot ennimäkse3n deekuilla, tämä on entinen talonmiehen asunto missä asun.
Uskon että olen nähnyt kaikki alueen hyönteiset täällä sisällä kahden vuoden aikana. Myös hiiret hyvin persoonallisia, tänään kyllä huusin Allille vaikka olen yrittänyt rohkaista sitä.
Ikkunalaudalla ei on perinyt pääskysiä siten että ikkunaa ei voinut avata ja tikka on hakannut ulko-oveeni melkein reiän, pysäytin tuhotyön laittamalla nokkimakohtaan punaista maalia.
Kaikki ympärilläni on kuivaa, osin lahonnut takin tosin, puuta ja paperimassaa joka kuhisee elämää kuten suomalainen metsä.
Vaikka siivoan, asunnossani on hämähäkinseittejä kaiken ruuan on oltava tiivisti suljettuna, jos jotain tippuu, vaikka riisi tai leivänmuru niin se on hetkessä syöty!