Lue keskustelun säännöt.
Miespuoleinen ystävä vai jotain muuta?
10.11.2021 |
Aloitetaan heti kertomalla että olen ihan onnellisesti naimisissa... eikä ole aikomusta lähteä pettämään miestäni. Mietin vain että mikä on tämä juttu joka minulla ja miespuoleisella työkaverilla on. Kaikki alkoi kesäkuussa. Tavattiin firman juhlissa... meillä juttu luisti ja sovittiin että tavataan aina välillä lounaalla jos ollaan etätöistä käymässä toimistolla. Mitään outoa tuossa ei ollut, välillä käytiin kaksin ja välillä isommalla porukalla. No, loppukesästä selvisi että meitä yhdistää aika iso ja vakavakin asia. ( ei tästä sen enempää ) Tämä mies vaihtoi työpaikkaakin mutta edelleen nähdään n. kerran viikossa lounaalla, välillä on jääty lasilliselle töiden jälkeen. Vaihdetaan viestejä useampi kerta viikossa.
Mitään fyysistä meidän välillä ei tosiaankaan ole, ehkä pientä flirttiä välillä ilmassa, mutta molemmat ollaan naimisissa eikä mitään sen suuntaistakaan ole ollut jutuissa että tästä tulisi mitään muuta kuin ystävyyttä. Mietin tuossa vaan että voiko mies ja nainen olla noin hyviä ystäviä... Meillä on tosi mukavaa yhdessä ja en kiellä etteikö viestit tältä henkilöltä ilahduta päivääni. Asia on usein aika synkkäkin, liittyen tähän meidän yhteiseen asiaan, mutta huomaan että hän saa minut hyvälle tuulelle...
Mieheni tietää jopa kyseisestä henkilöstä... ei kylläkään sitä että vaihdamme liki päivittäin viestejä keskenämme... tietää että olemme nähneet useammankin kerran ja jutelleet asioista. Onko tämä vain ystävyyttä vai onko miehellä taka-ajatuksena muutakin? en kiellä etteikö pieni flirtti ole todellakin päivän piristys... mihinkään muuhun en ole ryhtymässä. Jotenkin on pää vähän oudosti sekaisin tällä hetkellä.
Ja siis itselläni on aina ollut miespuoleisia kollegoita joiden kanssa on synkannut, on käyty lounaalla yhdessä jne. mutta siis, joku tässä on erilaista... älkääkä siis lähtekö kivittämään. En ole pettämässä enkä mitään. Mietin vain että onko tässä jotain ystävyyttä enemmän vai ei... Kommentteja?
Kommentit (32)
Olet jo henkisesti pettänyt miestäsi. Fyysinen pettäminen tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Tiedät sen itsekin. Päätä itse, mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, sinun pitää itse kysyä häneltä onko hän miespuoleinen vai jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
”Miespuolinen”, ei ”miespuoleinen”.
Jokainen yksilö ja pari sopii keskenään, millaisen suhteen haluaa ja missä omat tai yhteisesti sovitut rajat menevät.
Anteeksi kirjoitusvirhe. Nii-in... mitään rajaa ei sinänsä ole ylitetty, ellei viestinvaihtoa lasketa siihen. Mietin toki itsekin että miltä tuntuisi jos mieheni chattailisi jonkun naispuoleisen ystävän kanssa noin paljon.... ei varmaan hyvältä. Mutta toisaalta mieheni tietää miksi olemme nähneet niinkin usein kuin olemme... Mietin vain että mitä tuo mies minusta ajattelee...vainko niin että olemme ystäviä, vai että olemme jotain vähän enemmänkin.
Saako elämässä olla syvempiä henkisiä suhteita useampi vai pitääkö se rajata vain omaan puolisoon? Eihän Luonto sitä rajoita, vain oma tietoisuutesi.
En yhtään ihmettele miksi hänen seuransa kiinnostaa: jos saat purettua vaikeaa asiaa, traumaa ehkäpä, on lohdullista ja eheyttävää jatkaa yhteydenpitoa. Mutta kuinka pitkälle tämä johtaa ?
Vierailija kirjoitti:
Olet jo henkisesti pettänyt miestäsi. Fyysinen pettäminen tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Tiedät sen itsekin. Päätä itse, mitä haluat.
Minä en ole tekemässä aloitetta. Se on 100% varma. Sen tiedän että jos tuo mies tekee sen, pelkään että lähden mukaan... Ääneen tässä mietin ( kirjoitan ) että onko tuolla miehellä sen suuntaisia ajatuksia... no, mistäpä sen tietää. Elämä on ollut aika vaikeaa viimeiset vuodet enkä todellakaan kiellä sitä että ettei tuntuisi hyvältä kun löytää ihmisen joka ymmärtää sinua.... ja voin vannoa että minä en alussa miettinyt hänestä yhtään mitään muuta että on hyvä tyyppi. Mutta näin se käy, että ihminen voi olla jossain tilanteessa heikko ja haavoittuva, niinkuin minä nyt. Äh, ajatuksia jotka vain sekoittaa pään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet jo henkisesti pettänyt miestäsi. Fyysinen pettäminen tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Tiedät sen itsekin. Päätä itse, mitä haluat.
Minä en ole tekemässä aloitetta. Se on 100% varma. Sen tiedän että jos tuo mies tekee sen, pelkään että lähden mukaan... Ääneen tässä mietin ( kirjoitan ) että onko tuolla miehellä sen suuntaisia ajatuksia... no, mistäpä sen tietää. Elämä on ollut aika vaikeaa viimeiset vuodet enkä todellakaan kiellä sitä että ettei tuntuisi hyvältä kun löytää ihmisen joka ymmärtää sinua.... ja voin vannoa että minä en alussa miettinyt hänestä yhtään mitään muuta että on hyvä tyyppi. Mutta näin se käy, että ihminen voi olla jossain tilanteessa heikko ja haavoittuva, niinkuin minä nyt. Äh, ajatuksia jotka vain sekoittaa pään.
Tulee tekemään aloitteen, kun on sopiva hetki. Varmasti. Eli ole valmis kun hetki koittaa.
Pisti silmään, että "mieheni tietää jopa tästä henkilöstä". Senhän pitäisi olla itsestäänselvyys. Etkä ole kertonut miehelle, miten usein viestittelette. Kyllä ap tässä nyt jotain hauduttelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako elämässä olla syvempiä henkisiä suhteita useampi vai pitääkö se rajata vain omaan puolisoon? Eihän Luonto sitä rajoita, vain oma tietoisuutesi.
En yhtään ihmettele miksi hänen seuransa kiinnostaa: jos saat purettua vaikeaa asiaa, traumaa ehkäpä, on lohdullista ja eheyttävää jatkaa yhteydenpitoa. Mutta kuinka pitkälle tämä johtaa ?
Ymmärsit oikein pointtini... hänen seuransa kiinnostaa minua ja toisinpäin. Meitä molempia yhdistää vakava asia... mutta onneksi keskusteluissa on kevyempikin sävy . En tiedä onko se flirttiä vai mitä. Ja voihan se olla että hän ei ole pätkääkään kiinnostunut minusta, mikä olisi sinänsä vain helpotus. Kunhan itse tässä pohdiskelen hänen ajatuksiaan minusta. Ja ei, en lähde kysymään hänen mielipidettään :) Hän on naimisissa, niin minäkin. Se saa jäädä tuolle asteelle missä ollaan... ehkä tuo yhteydenpitokin hiipuu pikkuhiljaa.
Mies on ihastunut sinuun ja yrittää lämmitellä sinua. Miehen toiveena on päästä jossain vaiheessa pöksyihisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ja kun olet onnellisesti naimisissa, ei asiassa pitäisi olla mitään epäselvää. Siirryt friend zonelle työpaikan miehen kanssa. Viestittelyt minimiin ja after workit jäihin, kunnes näet miehen pelkästään kaverina ilman tunnehöyryjä. Kyllä asiat etenee, jos niiden antaa edetä.
Olet aivan selvästi vähintään ihastunut. Et muuten pohtisi tätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai hän "ymmärtää" sinua ja on helppo puhua, älä ole noin yksinkertainen ja helppo. Miksi naiset ei tajua mitä naimisissa oleva mies haluaa. Toivottavasti miehesi älyää erota sinusta joka valehtelee kun salaa viestittelyt jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet kilometrin pituisen aloituksen aiheesta ja ei muka ole mitään tekeillä.
Vierailija kirjoitti:
Olet aivan selvästi vähintään ihastunut. Et muuten pohtisi tätä
Voi olla. Lähinnä kai siksi että meitä yhdistää tämä yksi asia… ja joo, kai kaikilla naimisissa olevillakin tulee näitä tuntemuksia joskus. Se ei vaan tarkoita että asialle tekee jotain. Enkä minäkään ole tekemässä…
Mietin että onko tuolla miehellä minua kohtaan jotain tunteita. Ja siis oli tai ei, mitään ei tarvitse tapahtua. Äh… elämä on nyt tunnemyllerrystä.
ja hienoa teille kaikille jotka alapeukutatte ja moralisoitte. Eikö teille ole koskaan tullut liitossanne tunteita jotain muuta kohtaan ? Väitän että harvassa on ne tapaukset jotka eivät koskaan enää naimisiin mentyään huomaa toista sukupuolta. Ja se että on jotain tunteita niin eihän se tarkoita että tekee jotakin asialle! Enkä minä osaa sanoa omista tunteistanikaan… myllerryksessä ne on. aina on ollut miespuolisia ystäviä vailla mitään ajatustakaan siihen suuntaan että olisi muitakin tunteita… nyt ekan kerran on jotain. Ja kunhan pohdiskelen että onko tunne molemminpuolinen vai ei.
Oli vaan pakko päästä purkamaan näitä höyryjä jonnekin. Arvanette varmaan etten tälle ystävälleni niistä kerro! eiköhän tämäkin ole ohimenevää…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet aivan selvästi vähintään ihastunut. Et muuten pohtisi tätä
Voi olla. Lähinnä kai siksi että meitä yhdistää tämä yksi asia… ja joo, kai kaikilla naimisissa olevillakin tulee näitä tuntemuksia joskus. Se ei vaan tarkoita että asialle tekee jotain. Enkä minäkään ole tekemässä…
Mietin että onko tuolla miehellä minua kohtaan jotain tunteita. Ja siis oli tai ei, mitään ei tarvitse tapahtua. Äh… elämä on nyt tunnemyllerrystä.
ja hienoa teille kaikille jotka alapeukutatte ja moralisoitte. Eikö teille ole koskaan tullut liitossanne tunteita jotain muuta kohtaan ? Väitän että harvassa on ne tapaukset jotka eivät koskaan enää naimisiin mentyään huomaa toista sukupuolta. Ja se että on jotain tunteita niin eihän se tarkoita että tekee jotakin asialle! Enkä minä osaa sanoa omista tunteistanikaan… myllerryksessä ne on. aina on ollut miespuolisia ystäviä vailla mitään ajatustakaan siihen suuntaan että olisi muitakin tunteita… nyt ekan kerran on jotain. Ja kunhan pohdiskelen että onko tunne molemminpuolinen vai ei.
Oli vaan pakko päästä purkamaan näitä höyryjä jonnekin. Arvanette varmaan etten tälle ystävälleni niistä kerro! eiköhän tämäkin ole ohimenevää…
Miehenä sanon että on tullut tunteita vaikka olen naimisissa mutta ne olen unohtanut ja keskittynyt vaimooni enkä ole alkanut tapailemaan toista naista enkä viestittelemään selän takana. Eroa niin voit alkaa touhuamaan rauhassa eikä miehesi selän takana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Miespuolinen”, ei ”miespuoleinen”.
Jokainen yksilö ja pari sopii keskenään, millaisen suhteen haluaa ja missä omat tai yhteisesti sovitut rajat menevät.
Anteeksi kirjoitusvirhe. Nii-in... mitään rajaa ei sinänsä ole ylitetty, ellei viestinvaihtoa lasketa siihen. Mietin toki itsekin että miltä tuntuisi jos mieheni chattailisi jonkun naispuoleisen ystävän kanssa noin paljon.... ei varmaan hyvältä. Mutta toisaalta mieheni tietää miksi olemme nähneet niinkin usein kuin olemme... Mietin vain että mitä tuo mies minusta ajattelee...vainko niin että olemme ystäviä, vai että olemme jotain vähän enemmänkin.
No tiedäthän sä sen. Ja se ettet voi kertoa yhteydenpidosta... Ole nyt ensin rehellinen itsellesi.
Mieti tilanne niin, että puolisosi tekisi sinun seläntakana näin? Miltä tuntuisi?
En moralisoi, voi olla tunteita toista kohtaan.
Kaikki mitä et voi tehdä puolisosi edessä, tai jätät kertomatta hänelle on salaamista ja valehtelua eli pettämistä. Ellette ole sopineet toisin puolisosi kanssa.
Kertomatta jättäminen on valehtelua.
Olet tehnyt valinnan valhedella ja jättää kertomatta monta kertaa. Kehottaisin miettimään tunteidesi syvyyttä tätä toista kohtaan. Mitä haluat tältä ja elämältäsi. Ja vastaavasti mieti tilanne toisin päin, jos puolisollasi olisi vastaava ystävä, jota kohtaan viestejä, tapaamisia ja tunteita. Mitä ajatuksia se sinussa herättäisi jos sinulla ei olisi tätä parisuhteen ulkopuolista suhdetta? Haluaisitko tietää?
Lisäksi. Kaikesta salailusta yleensä jää kiinni. Siihen voi johtaa ihan minimaalisen pieni sattuma. Tilanteen pitkittäminen ei ainakaan sitä tilannetta paranna, voin kertoa kokemuksesta. Älä varasta puolisosi aikaa yhtään enempää.
”Miespuolinen”, ei ”miespuoleinen”.
Jokainen yksilö ja pari sopii keskenään, millaisen suhteen haluaa ja missä omat tai yhteisesti sovitut rajat menevät.