Synkistellään: Mihin arvelet kuolevasi aikoinaan?

Olen ajatellut näin lapsesta asti. Lähes kaikki äidin äidin sukulaiset on kuolleet syöpään. Äidiltänikin leikattiin vuosi sitten perinnöllinen rintasyöpä.

enkä usko, että tähän menee edes kovinkaan kauaa...



tosaaltaan mummoni eli 91vuotiaaksi, joten toivoa on...

paljon kaiken myrkkyjen, saasteiden ja tekniikan lisääntyessä), tai aivoverenvuotoon tai sydänkohtaukseen. Suvussa ollut yksi aivoverenvuoto, muita ei, mutta on aika epäterveelliset elämäntavat mulla..

suvussa paljon perinnöllisenä, pahanlaatuista... itseltänikin jo kertaalleen leikattu...

alle viisikymppisenä saatuja sydänkohtauksia ja kuolemään päättyneitä syöpatapauksia. Kannan oman korteni kekoon käyttämällä liikaa alkoholia, ehkä saan siitä vielä maksakirroosin.

Suvussa aika paljon ollut..

nauruun.

saatuun aivoverisuonenpullistumaan...

aina kuvitellut kuolevani nuorena, mutta olen jo 27 v ja vielä elossa. Yhden kerran otin lääkkeitä sen verran, että siinä oli vähän liikaa, mutta tuskin siihen olisi voinut kuolla. Mutta jonkin sortin itsemurha olisi varmaan tilastollisesti todennäköisin. Jos en siihen kuole, niin varmaan jotenkin tyhmästi, esim. tukehdun purkkaan tai liukastun banaaninkuoreen. Mieluiten kuolisin varmaan pelastaessani orpolapsia tulipalosta tai jotain sankarillista.

Tai en siitä sydämestä tiedä, mutta perimmäinen syy on varmasti krooninen stressi.

Äitini suku on pitkäikäistä eikä kellään ole sillä puolella koskaan ollut syöpää. He kuolevat keuhkokuumeeseen yli 100-vuotiaina. Jos sen sijaan tulen enemmän isäni sukuun, kuolen aivoinfarktiin. Diabeteksen liitännäissäairaudet olisivat muuten todennäköisiä mutta olen ainakin toistaiseksi pystynyt pitämään riskitekijät kurissa. Myös sisäelinten syövät ovat mahdollisia.

Niin kuin äidinpuolen koko suku. Itsekin olen hirveän kova stressaamaan.

kuten isäni ja hänen äitinsä. tätä tukee myös äitini vanhempien kuolemat myeloomaan ja polysytemiaan.