Yle: Läheisen kuolemasta seuraa armoton byrokratia joka lisää surevien omaisten taakkaa

Aviopuolisoiden pitää muuttaa kaikki pankkitilinsä TAI- tileiksi. Ja lisätä ne molempien verkkopankkiin. Silloin tilit eivät sulkeudu kuolinhetkellä.

Muiden lähiomaisten pitää laittaa edes yksi tili tai-tiliksi, jossa suurin osa käteisvaroista on. Silloin ei jää pulaan KP::n laskujen suhteen

Silti loput asioiden hoidosta on yhtä helfettiä, niin raskasta, ettei siihen kukaan sureva kykene. Kaikki on lähes mahdotonta.

Ihmisten pitää lahjoittaa omaisuutensa jo eläissään.

.

Se on aivan helvetillinen rumba, anteeksi ilmaisu tässä yhteydessä.

Olin ainoa lapsi ja vanhemmat asuneet samassa kunnassa koko ikänsä niin silti se oli xx käyntiä pankissa = tiskillä jonottamassa. Plus kaikki muu lehtitilauksista ja tietoliikenne yhteyksistä vakuutuksiin ym.

No koska kaikki pitää dokumentoida niin tarkasti.

Se on toisaalta hyvä, näin kukaan omaisista ei voi jälkikäteen valittaa mistään.

Perustoimet noissa asiossa eivät mitenkään niin työläitä ole, perukirjoitus on melkoinen hommeli, etenkin jos kuollut on sinkku.   Pitää hankkia ne sukuselvitykset, ja omaisia voi asua myös ulkomailla.

Mutta ne vainajan paperit ja se hässäkä sanoa irti vakuutukset, puhelinliittymät, netti, lehtitilaukset, sekä selvitys omaisuudesta perukirjoitukseen.

On hyvä että ollaan tiukkoja.  Muutenhan joku ilkeyksissään saattaisi sanoa irti jonkun vuokra-asunnon, sähkösopimuksen, puhelimen tai muun sellaisen.

Minusta on hyvä että ollaan tarkkoja.

Se on sekä vainajan etu että hänen omaistensa etu.

Pelkkä hyvä asia joka palvelee vainajan etua. Näin omaisten ei tarvitse enää tapella ja riidellä kuka saa perinnön. Toki se on huonompi niille kaikille jotka eivät saa suurta perintöä vaan joutuvat maksamaan kaikki kulut itse.

Outoa, että en ole huomannut mitään tuollaista, vaikka syyskuussa kuolleen äitini asioita järjestelen. Virkatodistuksia ei ole vielä tullut, mutta osaan tehdä verottajalle anomuksen perunkirjoituksen siirtämisestä, se on todella helppoa. Laskut pitää todella maksaa pankkitiskillä, mutta kun varaa kerran kuukaudessa sille ajan, niin eipä aiheuta ongelmia, ei tarvitse edes jonottaa. Lehtitilauksen voi lopettaa, kunhan löytää laskun ja asiakasnumeron (onneksi on paperilaskuja!) jne.

Mikä on se kamala byrokratia, josta ei muka selviä?

Oman äitini kohdalla oli helppoa, kun pankin tiliotteet oli paperiset ja pystyin niitä selaamalla katsoon minne ottaa yhteyttä mm. Lehdet, vakuutus, puhelinoperaattori ym. Hankalampaa sitten, kun kaikki alkaa olla pankkitunnuksien takana.

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että en ole huomannut mitään tuollaista, vaikka syyskuussa kuolleen äitini asioita järjestelen. Virkatodistuksia ei ole vielä tullut, mutta osaan tehdä verottajalle anomuksen perunkirjoituksen siirtämisestä, se on todella helppoa. Laskut pitää todella maksaa pankkitiskillä, mutta kun varaa kerran kuukaudessa sille ajan, niin eipä aiheuta ongelmia, ei tarvitse edes jonottaa. Lehtitilauksen voi lopettaa, kunhan löytää laskun ja asiakasnumeron (onneksi on paperilaskuja!) jne.

Mikä on se kamala byrokratia, josta ei muka selviä?

Voi olla, jos lapset/muu lähisuku maailmalla eikä yhteyksiä ole pidetty. Virkatodistusten metsästys yksi kerrallaan, jos on asunut useissa paikoissa, mutta ei tietoa missä.

Voi olla pikkuasioita älyttömästi ja niiden hoitamisessa mennä aikaa ja puheluita.

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että en ole huomannut mitään tuollaista, vaikka syyskuussa kuolleen äitini asioita järjestelen. Virkatodistuksia ei ole vielä tullut, mutta osaan tehdä verottajalle anomuksen perunkirjoituksen siirtämisestä, se on todella helppoa. Laskut pitää todella maksaa pankkitiskillä, mutta kun varaa kerran kuukaudessa sille ajan, niin eipä aiheuta ongelmia, ei tarvitse edes jonottaa. Lehtitilauksen voi lopettaa, kunhan löytää laskun ja asiakasnumeron (onneksi on paperilaskuja!) jne.

Mikä on se kamala byrokratia, josta ei muka selviä?

Voi olla omaisuutta erilaisissa muodoissa (ja rahaa monissa pakeissa) ja voi olla asunut monessa paikassa ja voi olla paljon kaikenlaisia sopimuksia.

Jo hautajisten järjestäminen on iso ruljanssi, vaikka hautaustoimiston pistääkin kaiken mahdollisen tekemään.

Mieheni isän kuollessa oli vain ok-talo ja mieheni ainoa perijä. Vain vähän rahaa pankkitilillä. Silti valtavasti hommaa. 2 viikkoa meni täysipäiväisesti hautajaisten järjestämiseen, vaikka autoin.

Trolli esitti omasta päästään keksimänsä väitteen mutta missä ovat todisteet väitteen tueksi osoittamaan että ei ole pelkkä provo?

Nykyäänhän virkatodistuksen teko on keskitetty valtakunnallisesti, ei tilailla enää itse sieltä ja täältä. Ja ta daa.... nyt voi mennä jopa puoli vuotta, että saa virkatodistuksen!

Ja pankit kyllä lähettävät automaattisesti kirjeet vainajan osoitteeseen saatuaan tiedon kuolemasta väestötietojärjestelmästä. Eli siihen voi aika hyvin luottaa, että pankit ilmoittautuvat tänä päivänä itse. 

Mieheni oli tätinsä ainoa perillinen.

Hän oli asunut Ruotsissa ja Ahvenanmaalla. Sinne sitten soittamaan ja suluselvitykiä pyytämään. Ruotsissa joutui merkilliseen robottirumbaan vieläpä, ennen kuin vihdoin sai ihmisen langan päähän.

Miettikää, miten hankalaa sitten, kun kaikki on netissä. Ei enää edes ole mitään paperisia lappuja, joista tietää omaisuuksista.

Ja jollei tiedä kaikkiin palveluihin salasanoja, miten niitä peruu.

Perintöverosta luopuminen helpottaisi jo tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä hyvä asia joka palvelee vainajan etua. Näin omaisten ei tarvitse enää tapella ja riidellä kuka saa perinnön. Toki se on huonompi niille kaikille jotka eivät saa suurta perintöä vaan joutuvat maksamaan kaikki kulut itse.

No tuossa kaikessa mistä tässä ketjussa kirjoitellaan ei ole kysymys aioastaan perinnöstä.

Vaan kaikesta siitä, mikä liittyy ihmisen kuolemaan.

Se perintö ja sen jakaminen on yksi osa siitä.   Jo vainajan hautaus ja tuhkaaminen on lupien ja papereiden kanssa työskentelyä.  Haudataanko vai tuhkataanko. Arkun ostaminen.  Hautapaikka. Tai jos se jo on, niin hankkia kaiverrus hautakiveen.   Muistotilaisuuden järjestäminen.

Raha-asiat pankissa, että saa vainajan varoista maksaa kulut hautaustoimistolle, kuten kuljetus, arkku, kukkalaitteet ja mahdolliset kukat kirkkoon jne, jne.

Lopuksi ne vainajan henkilökohtaiset asiat.

Vasta perukirjoituksen jälkeen, voidaan alkaa jakaa sitä perintöä ja setviä ketkä tässä oikein lain mukaan perivät, jos testamenttia ei esim. naimattomalla ihmisellä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että en ole huomannut mitään tuollaista, vaikka syyskuussa kuolleen äitini asioita järjestelen. Virkatodistuksia ei ole vielä tullut, mutta osaan tehdä verottajalle anomuksen perunkirjoituksen siirtämisestä, se on todella helppoa. Laskut pitää todella maksaa pankkitiskillä, mutta kun varaa kerran kuukaudessa sille ajan, niin eipä aiheuta ongelmia, ei tarvitse edes jonottaa. Lehtitilauksen voi lopettaa, kunhan löytää laskun ja asiakasnumeron (onneksi on paperilaskuja!) jne.

Mikä on se kamala byrokratia, josta ei muka selviä?

Voi olla, jos lapset/muu lähisuku maailmalla eikä yhteyksiä ole pidetty. Virkatodistusten metsästys yksi kerrallaan, jos on asunut useissa paikoissa, mutta ei tietoa missä.

Voi olla pikkuasioita älyttömästi ja niiden hoitamisessa mennä aikaa ja puheluita.

Miksi haluat tehdä asiat mahdollisimman vaikeasti? Ei virkatodistuksia tarvitse metsästää yksi kerrallaan, ne saa kaikki yhdellä ainoalla tilauksella. Toki pitää osata käyttää nettiä.

Pikkuasioita ei ole kenelläkään älyttömästi ellet sitten tarkoita pikavippejä. Ihan tavallisen ihmisen tavallinen kuolema ei aiheuta kuolinpesälle mitään kamalaa työtaakkaa, jos viitsii hetkeksi istua alas miettimään, mitä pitää tehdä. Siihen taas löytyy netistä listoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että en ole huomannut mitään tuollaista, vaikka syyskuussa kuolleen äitini asioita järjestelen. Virkatodistuksia ei ole vielä tullut, mutta osaan tehdä verottajalle anomuksen perunkirjoituksen siirtämisestä, se on todella helppoa. Laskut pitää todella maksaa pankkitiskillä, mutta kun varaa kerran kuukaudessa sille ajan, niin eipä aiheuta ongelmia, ei tarvitse edes jonottaa. Lehtitilauksen voi lopettaa, kunhan löytää laskun ja asiakasnumeron (onneksi on paperilaskuja!) jne.

Mikä on se kamala byrokratia, josta ei muka selviä?

Voi olla omaisuutta erilaisissa muodoissa (ja rahaa monissa pakeissa) ja voi olla asunut monessa paikassa ja voi olla paljon kaikenlaisia sopimuksia.

Jo hautajisten järjestäminen on iso ruljanssi, vaikka hautaustoimiston pistääkin kaiken mahdollisen tekemään.

Mieheni isän kuollessa oli vain ok-talo ja mieheni ainoa perijä. Vain vähän rahaa pankkitilillä. Silti valtavasti hommaa. 2 viikkoa meni täysipäiväisesti hautajaisten järjestämiseen, vaikka autoin.

Kuinka isot hautajaiset järjestitte, jos sinulta, mieheltä ja hautaustoimistolta meni siihen täysipäiväisesti 2 viikkoa??

Vierailija kirjoitti:

Miettikää, miten hankalaa sitten, kun kaikki on netissä. Ei enää edes ole mitään paperisia lappuja, joista tietää omaisuuksista.

Ja jollei tiedä kaikkiin palveluihin salasanoja, miten niitä peruu.

Soittamalla niihin yrityksiin, joista vainaja on lehtiä tilannut, ottanut puhelinliittymän, ostanut palveluksia kuten siivousta ja muuta.

Näin ennekin tehtiin.

Siksi jokaisella pitäisi olla nuo peruspaperit noista asioista mapissa.

En minä ainakaan antais kellekään ihmisille omia salasanoja tietokoneelleni, varmuuden vuoksi kuoleman varalta.

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että en ole huomannut mitään tuollaista, vaikka syyskuussa kuolleen äitini asioita järjestelen. Virkatodistuksia ei ole vielä tullut, mutta osaan tehdä verottajalle anomuksen perunkirjoituksen siirtämisestä, se on todella helppoa. Laskut pitää todella maksaa pankkitiskillä, mutta kun varaa kerran kuukaudessa sille ajan, niin eipä aiheuta ongelmia, ei tarvitse edes jonottaa. Lehtitilauksen voi lopettaa, kunhan löytää laskun ja asiakasnumeron (onneksi on paperilaskuja!) jne.

Mikä on se kamala byrokratia, josta ei muka selviä?

Ulkomailla, kehitysmaassa asuva perillinen. Useita muuttoja, asumista ulkomailla. Useita asunto-osakkeita. Paljon antiikkiesineitä joista pitää pyytää arvio. Kadonneita asiakirjoja, epäselviä omistuksia. Epäselviä osuuksia ammoisten aikojen kuolinpesissä. Jne.

V*****u mikä homma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että en ole huomannut mitään tuollaista, vaikka syyskuussa kuolleen äitini asioita järjestelen. Virkatodistuksia ei ole vielä tullut, mutta osaan tehdä verottajalle anomuksen perunkirjoituksen siirtämisestä, se on todella helppoa. Laskut pitää todella maksaa pankkitiskillä, mutta kun varaa kerran kuukaudessa sille ajan, niin eipä aiheuta ongelmia, ei tarvitse edes jonottaa. Lehtitilauksen voi lopettaa, kunhan löytää laskun ja asiakasnumeron (onneksi on paperilaskuja!) jne.

Mikä on se kamala byrokratia, josta ei muka selviä?

Voi olla omaisuutta erilaisissa muodoissa (ja rahaa monissa pakeissa) ja voi olla asunut monessa paikassa ja voi olla paljon kaikenlaisia sopimuksia.

Jo hautajisten järjestäminen on iso ruljanssi, vaikka hautaustoimiston pistääkin kaiken mahdollisen tekemään.

Mieheni isän kuollessa oli vain ok-talo ja mieheni ainoa perijä. Vain vähän rahaa pankkitilillä. Silti valtavasti hommaa. 2 viikkoa meni täysipäiväisesti hautajaisten järjestämiseen, vaikka autoin.

Hautajaisten järjestäminen on kyllä helpoin homma kuolemassa eikä siinä ole muuta byrokratiaa kuin odottaa hautauslupa ja sekin on hautaustoimiston asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että en ole huomannut mitään tuollaista, vaikka syyskuussa kuolleen äitini asioita järjestelen. Virkatodistuksia ei ole vielä tullut, mutta osaan tehdä verottajalle anomuksen perunkirjoituksen siirtämisestä, se on todella helppoa. Laskut pitää todella maksaa pankkitiskillä, mutta kun varaa kerran kuukaudessa sille ajan, niin eipä aiheuta ongelmia, ei tarvitse edes jonottaa. Lehtitilauksen voi lopettaa, kunhan löytää laskun ja asiakasnumeron (onneksi on paperilaskuja!) jne.

Mikä on se kamala byrokratia, josta ei muka selviä?

Voi olla omaisuutta erilaisissa muodoissa (ja rahaa monissa pakeissa) ja voi olla asunut monessa paikassa ja voi olla paljon kaikenlaisia sopimuksia.

Jo hautajisten järjestäminen on iso ruljanssi, vaikka hautaustoimiston pistääkin kaiken mahdollisen tekemään.

Mieheni isän kuollessa oli vain ok-talo ja mieheni ainoa perijä. Vain vähän rahaa pankkitilillä. Silti valtavasti hommaa. 2 viikkoa meni täysipäiväisesti hautajaisten järjestämiseen, vaikka autoin.

Meillä hautajaiset 40 hengelle järjestettiin yhdellä puhelinsoitolla, ainoa vaiva oli kerätä ilmoittautumisia. Todella raskasta? Hautajaisten järjestäminen ei ole iso ruljanssi eli yhteys hautaustoimistoon ja seurakuntaan, molemmissa riitti yksi puhelinsoitto ja asiat järjestyivät. Arkku oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja niin oli pappikin.

Pankit ottavat itse yhteyttä eli ei tarvitse soittaa jokaiseen pankkiin ja kysellä, onko tiliä siellä. Virkatodistukset saa yhdellä soitolla - toki melkoisella viiveellä, mutta ne saa silti helposti. Omaisuudesta saa selvyyden veroilmoituksesta ja kaikenlaisista sopimuksista suurin osa raukeaa, kun toinen osapuoli kuolee. Kuolinpesä ei ole sopimusosapuolena kuin  omaisuuden osalta eli sijoituskämpän vuokrasopimus siirtyy, kaverille annettu lupaus soittaa pianoa joka joulu ei siirry kuolinpesälle.