Luottamuksen menettäminen ystävään

Kellään samaa kokemusta?

On semmoinen kokemus, että ensisijaisesti voit luottaa vain itseesi.

Pidä ihmiset kavereina - ystävyys voi olla liian sitovaa, eikä sitä välttämättä koeta samalla tavoin, joten voi sitten tulla pettymyksiä, kun oletetaan suhteesta enemmän kuin toisella on antaa.

Ex-kaveri alkoi taas narkkaamaan. Pullistui ego kun ilmapallo. Ei hyvä.

Mulla on just parhaillaan elämässä sellainen tilanne että olen tajunnut menettäneeni luottamukseni yhteen ihmiseen elämässäni. Tajusin sen viiveellä kun rupesin miettimään miksi mulle tulee niin usein paha olo hänen kanssaan juteltuani. Epäilen hänen sanojaan piiloilkeilyksi. Tää juontaa juurensa siihen että hän menneisyydessä (vuosia sitten) oli mulle monta kertaa vuosien ajan avoimesti ilkeä ja mm. vahingoniloinen. Yleensä hän oli humalassa noissa tilanteissa, mutta joskus selvinpäinkin (tai mistä minä tiedän).

Nyt haluaisin pistää välit poikki tai ainakin ottaa kunnolla etäisyyttä mutta en tiedä miten sen tekisin. Hän ei enää ole ollut avoimesti ilkeä, mutta kuten sanoin, epäilen ihan jatkuvasti hänen puheitaan ja sanavalintojaan piiloilkeilyksi. Ne joko ovat ilkeilyä tai eivät. On todennäköisempää että ovat, menneisyys huomioiden.

Olen antanut anteeksi menneisyyden teot, vaikkei hän edes ole varsinaisesti pyytänyt anteeksi, mutta luottamus meni näköjään pysyvästi. En voi hyvin kun hän on elämässäni. En halua ottaa näitä asioita ja kokemuksiani puheeksi hänen kanssaan, koska pidän todennäköisenä että hän käyttäisi sitäkin minua vastaan jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

On semmoinen kokemus, että ensisijaisesti voit luottaa vain itseesi.

Pidä ihmiset kavereina - ystävyys voi olla liian sitovaa, eikä sitä välttämättä koeta samalla tavoin, joten voi sitten tulla pettymyksiä, kun oletetaan suhteesta enemmän kuin toisella on antaa.

Tuo on vähän eri asia. Aloittaja puhui luottamuksen rikkomisesta.

Kuulostaa siltä ettei hän ole koskaan ollutkaan ystäväsi. Ei ystävä noin kohtele.