Äh, itkeskelin taas surullisten uutisten ja somepäivitysten vuoksi
Facessa oli kuvia hautausmailta ja kynttilöistä ja sitten tuli vastaan monta nettiuutista ja haastattelua esim. lapsensa menettäneistä ja syöpäsairaista jne.
Toki näitä nyt on enemmän, koska eilen oli Pyhäinpäivä, mutta huomaan nykyään todella usein törmääväni ja lukevani näitä surullisia haastatteluja.
Toki tässä pysyy itsellä kirkkaana ajatus elämän hauraudesta, ja siitä että todella arvostaa hurjasti jo sitä, että itse ja läheiseni ovat vielä kaikki elossa, mutta samalla huomaan ajattelevani nykyään liikaa kuolemaa ja pelkääväni koko ajan sitä että koska on oma vuoro kokea musertavaa surua. Itkeskelen kyyneleet poskilla näitä surullisia uutisia lukien ja pelkään ja masennun jo etukäteen.
Pitää varmaan lopettaa näiden juttujen lukeminen, ei taida psyyke kestää.
Muita herkkiksiä?
Kommentit (3)
Jätän välillä tietoisesti lukematta uutiset jotka koskee kuolemansairaita, murheellisia kohtaloita ja katastrofeja, suojellakseni omaa psyykeä. Tiedän että jos luen niitä alan itkemään ja tulen alakuloiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Jätän välillä tietoisesti lukematta uutiset jotka koskee kuolemansairaita, murheellisia kohtaloita ja katastrofeja, suojellakseni omaa psyykeä. Tiedän että jos luen niitä alan itkemään ja tulen alakuloiseksi.
Viisasta. Sulla on hyvä itsetuntemus ja tahdonvoimaa. Itselläni puuttuu kai tuota jälkimmäistä, tunnustaudun siis apn hengenheimolaiseksi. Syöpää pelkään aivan erityisesti.
Netti on hyvä asia, mutta tällöin myös surullisia ja stressaavia asioita tulee lähelle moninkertaisesti verrattuna siihen, jos ihminen elelisi vain omassa kuplassaan lähitienoon ihmiset ja heidän kuulumiset ympärillään.