Lue keskustelun säännöt.
Olenko väärässä työssä, jos selviän siitä beetasalpaajien avulla?
07.11.2021 |
Olen introvertti ja vieläpä ujo aikuinen, juu, olen joutunut myöntämään tämän itselleni. Olen työssä, josta selviytymiseksi käytän koko ajan beetasalpaajia. Tilanteet työkavereiden, asiakkaiden ja esihenkilöitten kanssa menevät muuten paljon huonommin, jos en vaimenna elimistön jännitysoireita salpaajilla. En kuitenkaan pidä tilanteesta, että selviän työstäni lääkkeiden avulla ja olen niistä riippuvainen. Tämän lisäksi työ vie kokonaisuudessaan voimat niin, etten jaksa vapaa-ajalla harrastaa mitään tai olla yhteyksissä ihmisiin oikein millään tavalla. Onko tällainen normaalia uhrautumista työelämän ja toimeentulon takia? Omalle persoonalle ja jaksamiselle sopivia töitä minun on koulutuksellani, kokemuksellani ja fyysisellä työkyvylläni vain hyvin vaikea saada. Tätäkin työtä ennen olin pitkään työtön.
Mielipiteitä tällaisesta tilanteesta? Onko ihan normaalia työelämän kuormittavuutta ja pitäisi vain alistua jatkamaan esim. lääkittynä töitä tekemistä?
Kommentit (12)
Sama juttu, selviän työelämästa ja perhe-elämästä kahden beetasalpaajan ja nukahtamislääkkeiden avulla. Lisänä Propral tarvittaessa. Olen kyllä miettinyt onko tässä mitään järkeä, mutta asuntolainaa on 100 000 e ja ikää 51 v. joten saan luvan selvitä. Töissä vaikeaa, olen joutunut lähimmän työkaverin kiusaamaksi ja sijaistan häntä ja teen vähän väliä tuplatyöt päivän aikana. Esimiehestä ei mitään apua. Jos ei olisi asuntolainaa, irtisanoutuisin heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystytkö siis viikonloput ja loma-ajat olemaan ilman? Vai onko sinulle kehittynyt riippuvuus ja et siksi pysty olemaan ilman?
Oletteko varmoja, ettei paikkaa vaihtamalla muutu? Jos miettii vaikka että olette lähihoitajia, niin ihan eri meininki päiväkodissa tai yöhoitajana vanhusten laitoksessa. Ihmiskontaktien määrä eroaa huimasti.
Terapiaa kokeilisin, jollei sitä ole jo kokeiltu. Muuten ei sit auta kun kärsiä.
Kuulostaa suht normaalilta perusonnettoman aikuisen arjelta.
Työstäisin ensisijaisesti omaa asennetta lääkityksiin. Jos sinun olisi vaikea hengittää astman takia, niin astmalääkkeet olisivat selviö. Nyt kun sinun on vaikea olla ahdistuksen takia, niin totta kai ahdistuslääkkeet ovat selviö.
Joku työ, jossa ei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä, olisi tietenkin parasta tuossa tilanteessa.
Itsekin sain beetasalpaajat käyttöön kun paineet nousee töissä, mutta kotona pysyvät alhaalla.
Lomatkaan ei tahdo auttaa, kun palautumiseen/työtressin häviämiseen menee nykyään viikkokaupalla. Olen onneksi jo lähellä eläkeikää, niin jos vielä tämän pari vuotta jaksaisi.
Olen tehnyt töitä koko elämäni ja tuntuu, että ihmisten kanssa oleminen(asiakkaat/potilaat, työkaverit ym) tressaa aina vaan enemmän.
Itsekin olen introvertti ja viihdyn parhaiten itsekseni.
Nukahtamislääkettä/ melatoniinia joutuu käyttämään usein, koska unen laatu on huono ja jatkuvasti heräilee öisin ja mielessä alkaa pyörimään seuraava työpäivä ja siitä selviäminen.
Nuorempana oli helpompaa, nyt tuntuu, ettei vaan jaksaisi enää.
Jos eläkeikää ei olisi nostettu, pääsisin kohta eläkkeelle, mutta nyt täytyy vielä yrittää jaksaa :(
Kiitos vastauksista ja omista kokemuksista!
Olisi kiva mennä terapiaan tai psykologille tai hypnoosihoitajalle, mutta pienipalkkaisena yksineläjänä siihen ei ole todellakaan varaa. Oikeastaan ei olisi varaa edes Kela-korvattuna terapiana (omavastuut), mutta en myöskään sairasta depressiota, niin enhän julkiselta saisikaan psykoterapiaan lähetteitä ja lausuntoja.
Voisin hakeutua ei-ihmiskeskeisempään työhön, jos fyysinen terveyteni sen sallisi. Kaippa sitten täytyy vain alistua siihen, että beetasalpaajien voimin työelämässä selvitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, selviän työelämästa ja perhe-elämästä kahden beetasalpaajan ja nukahtamislääkkeiden avulla. Lisänä Propral tarvittaessa. Olen kyllä miettinyt onko tässä mitään järkeä, mutta asuntolainaa on 100 000 e ja ikää 51 v. joten saan luvan selvitä. Töissä vaikeaa, olen joutunut lähimmän työkaverin kiusaamaksi ja sijaistan häntä ja teen vähän väliä tuplatyöt päivän aikana. Esimiehestä ei mitään apua. Jos ei olisi asuntolainaa, irtisanoutuisin heti.
Propral on beetasalpaaja. Miksi kolme beetasalpaajaa? Täytyy olla vakavia sydän- ja verisuonitauteja taustalla. Liekö perhe ja työ aiheuttaa.
Itse olen napsinut beetasalpaajia jos 15 vuotta, koska työhöni kuuluu jatkuvaa esiintymistä. Että en panikoisi asiasta. Nykyään on pakko olla koko ajan esillä, joten käytän lääketieteellistä apua siihen. En ota asiasta paineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä, että beetasalpaajista olisi jotakin apua jännitysoireitten lievityksessä. Itse joudun käyttämään ko. lääkettä kilpirauhasen liikatoiminnan takia, koska syke nousee muuten pilviin, mutta en ole huomannut että lääke rauhoittaisi muuten mitenkään. Onneksi pärjään todella pienen annoksen turvin.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, että beetasalpaajista olisi jotakin apua jännitysoireitten lievityksessä. Itse joudun käyttämään ko. lääkettä kilpirauhasen liikatoiminnan takia, koska syke nousee muuten pilviin, mutta en ole huomannut että lääke rauhoittaisi muuten mitenkään. Onneksi pärjään todella pienen annoksen turvin.
Ei se henkisiin jännitysoireisiin autakaan, vaan juuri alentaa sykettä ja vähentää tärinää yms. Helpompaa toimia kun kroppa ja ääni ei värise ja sydän yritä hakata rinnasta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa ap! Itse en tosin käytä lääkkeitä mitenkään säännöllisesti, ehkä kerran kuussa vain tai jos pitää esiintyä. Propral auttaa näissä tilanteissa ja on pelastanut elämäni.
Olen ujo ja arka nelikymppinen. Olen ollut tällainen ihan lapsesta saakka. Jännitys ei ole helpottanut iän myötä, ikävä kyllä.
Asuntolainaa ei enää onneksi ole, mutta kyllä töissä on käytävä silti, kaksi lastakin elätettävänä.
Itse olen jotenkin jo tottunut tähän jännittämiseen. Se on osa elämääni. En oikein jaksa uskoa, että pääsen tästä koskaan eroon.
Oletko käynyt tareapiassa? Piirteitä ja persoonallisuuuta ei voi muuttaa mutta voit löytää uusia tapoja elää niiden kanssa niin että lääkkeet tarvitaan vain normaalista poikkeavasssa tilanteessa/harvemmin.