Lapsen saaneet, arvostatteko lapsetonta ystävää joka edelleen kohtelee teitä samana ihmisenä eikä vouhota äitiydestä?

Eipä sillä lapsettomalla oikein ole ymmärrystä enää muuttuneeseen elämäntilanteeseeni eikä oikein enää jutut kohtaa. 

Paras ystäväni on lapseton ja itse neljän lapsen äiti. Ei minun mielenkiinnon kohteeni ole niin kamalasti muuttuneet lasten saannin myötä. 

Minusta lapsettoman ei tarvitse ymmärtää vauvasta tai vauva-arjesta itsestään mitään. Mutta se kannattaa hyväksyä, että äitiys on uusi osa ystävää, eikä se poistu ystävästä enää koskaan. 

(Ja vauva-arki on kuluttavaa ja vauvantäyteistä, mutta se ei tarkoita etteikö äidiksi tullut haluaisi tulla nähdyksi myös ystävänä, naisena ja järjellisenä ihmisenä. Harmittavan usein vauvan äiti leimataan idiootiksi, jota ei kiinnosta muu kuin vauva, eikä ymmärretä että se vauva tarpeineen täyttää sen päivän väkisinkin. On aika epäreilua vaatia äidiksi tulleelta naiselta sitä, että tämä ei puhuisi lapsestaan mitään ja käyttäytyisi kuten ennen lasta ja raskautta).

Erikoinen kysymys. Minulla on ympärilläni normaaleja ihmisiä, lapsellisia ja lapsettomia.

Ei minun ystävien suhtautuminen ole mitenkään muuttunut lapsensaantini jälkeen. En itsekään ymmärtänyt vauvoista hölkäsen pöläystä ennen omaani, joten en oleta, että ystävieni täytyisi ymmärtää tai olla kiinnostuneita.

Outo kysymys.

Mulla ei oo koiraa ja ystäväni hankki koiran. Voiko hän olla vielä ystäväni vaikka en tiedä koirista tuon taivaallista enkä niistä ole muutenkaan kiinnostunut?

Luuletko että äidit puhuvat vain lapsista?

Minun lapsettomat ystäväni päättivåt mm että peruvat minun osallistumiseni urheiluharrastuksiin. Ja muutenkin eristivät ja unohtivat.

Eipä ole ollut pahemmin ikävä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Eipä sillä lapsettomalla oikein ole ymmärrystä enää muuttuneeseen elämäntilanteeseeni eikä oikein enää jutut kohtaa. 

No ei todellakaan jutut enää kohtaa kun toinen ei puhu kuin vauvastaan ja narise saamattomasta miehestään..

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsettomat ystäväni päättivåt mm että peruvat minun osallistumiseni urheiluharrastuksiin. Ja muutenkin eristivät ja unohtivat.

Eipä ole ollut pahemmin ikävä sitten.

Itsessäsi ei tietenkään ollut mitään vikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsettomat ystäväni päättivåt mm että peruvat minun osallistumiseni urheiluharrastuksiin. Ja muutenkin eristivät ja unohtivat.

Eipä ole ollut pahemmin ikävä sitten.

Itsessäsi ei tietenkään ollut mitään vikaa?

Ei ollut. He päättivät pääni yli etten kuitenkaan muka pääse. Eivät siis kysyneet ollenkaan mitä itse olen mieltä.

Ja se lapsensaanti taisi osua arkaan paikkaan. He kun ei olleet lapsettomia omasta halustaan.

Vierailija kirjoitti:

Paras ystäväni on lapseton ja itse neljän lapsen äiti. Ei minun mielenkiinnon kohteeni ole niin kamalasti muuttuneet lasten saannin myötä. 

Sama täällä, paitsi minulla on kaksi lasta. Olen edelleen kiinnostunut samoista asioista kuin ennen lasten hankkimista, ja minusta on ihanaa että on edelleen niitä ystäviä, joiden kanssa voi puhua muustakin kuin lapsiin liittyvistä asioista.

No ei se nyt ihan noin mene. Hyvä ystävä ymmärtää toista ja haluaa kuulla hänen kuulumisiaan. Tämä pätee molempiin suuntiin. Minua äitinä kiinnostaa kaverin työjutut ja biletykset, kaveria kiinnostaa, kun kerron omasta elämästäni yövalvomisine ja lapsen suloisuuksineen.

Eikö se ole mitään VOUHOTUSTA kumpaankaan suuntaan. Lapsetontaan ei VOUHOTA, kun kertoo tinderdeiteistään tai parisuhdekuvioistaan. Hän kertoo elämästään ja jos se lakkaa minua kiinnostamasta, se on hyvä indikaattori siitä, että ystävyys on ohitse.

Totta kai puhumme paljosta muustakin. On kivaa, että on joku vanha ystävä, jonka kanssa ei jutella vaippamerkkien eroista! Niistä tulee juteltua sen sijaan vanhempainkerhossa ja sitten taaperovaiheessa puistossa hiekkalaatikolla - tuollaisten äitituttujen kanssa kun helpoin jutunaihe on lastenhoito ja -kasvatus, kun heitä ei muuten tunne ja yhteistä historiaa ei ole ja äidit tulevat kovin eri taustoista. Lapset ovat ilmeinen jutunaihe heihin tutustuessa.

Pitkäaikaisen ystävän kanssa sen sijaan voi jutella uusista bändeistä, Putinin ilmastolinjauksista ja brexitistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä sillä lapsettomalla oikein ole ymmärrystä enää muuttuneeseen elämäntilanteeseeni eikä oikein enää jutut kohtaa. 

No ei todellakaan jutut enää kohtaa kun toinen ei puhu kuin vauvastaan ja narise saamattomasta miehestään..

Tämä. Ikään kuin olisi saanut vapaudun vankilasta kortin, kun kerran vuodessa pääsee esim pikkujouluihin. 5 min välein pitää soittaa kun mies on täysin kyvytön hoitamaan sitä lasta. On kai kun ei ole edes saanut mahdollisuutta olla lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsettomat ystäväni päättivåt mm että peruvat minun osallistumiseni urheiluharrastuksiin. Ja muutenkin eristivät ja unohtivat.

Eipä ole ollut pahemmin ikävä sitten.

Itsessäsi ei tietenkään ollut mitään vikaa?

Ei ollut. He päättivät pääni yli etten kuitenkaan muka pääse. Eivät siis kysyneet ollenkaan mitä itse olen mieltä.

Ja se lapsensaanti taisi osua arkaan paikkaan. He kun ei olleet lapsettomia omasta halustaan.

Mitä he sitten sanoivat, kun kerroit mielipiteesi?

Kyllä mulla jäi pari ystävää pois kun saivat lapsen. Enpä jaksanut kuunnella sitä öyhötystä vauvoista, enkä niitä kuvia ja videoita joita lähettivät joka päivä kaikista kanavista. Eli ne vouhottajat olivat juurikin niitä äitejä, ei heidän ystäviään.

Itselläni taisi vähän käydä niin, että huomasin että meidän jutut koostui lähinnä niistä vanhoista pussikalja jutuista eikä ne oikein enää lapsen saannin jälkeen kiinnostanut. Heidän kanssa löytyi kyllä uudet jutut keillä niitä lapsia oli.

Mulla kaveri vaan sanoi, että se on joko hän tai lapsi, valitsepa siitä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulla jäi pari ystävää pois kun saivat lapsen. Enpä jaksanut kuunnella sitä öyhötystä vauvoista, enkä niitä kuvia ja videoita joita lähettivät joka päivä kaikista kanavista. Eli ne vouhottajat olivat juurikin niitä äitejä, ei heidän ystäviään.

Niin, se heidän vauvansa oli heille rakas ja he olivat vauvoistaan ylpeitä. Sellaista se elämä on. 

Ja voi olla, että he juttelivat paljosta muustakin muille ihmisille, mutta sinä et vain kuulunut siihen joukkoon. 

Siis mitäh? Minulla on kaksi vauvaa, mutta noin puolella parhaista ystävistäni ei ole lapsia. Osa haluaisi, mutta ei ole löytänyt miestä, ja osa ei halua lapsia. Meillä on muuta yhteistä, kuten esim. huumorintaju, arvot, muut yhteiset kiinnostuksenkohteet kuten urheilu, työ, musiikki, ruoka jne jne. Yhteistä puhuttavaa ja tekemistä löytyy kyllä, vaikka kaikilla ystävilläni ei ole lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsettomat ystäväni päättivåt mm että peruvat minun osallistumiseni urheiluharrastuksiin. Ja muutenkin eristivät ja unohtivat.

Eipä ole ollut pahemmin ikävä sitten.

Itsessäsi ei tietenkään ollut mitään vikaa?

Ei ollut. He päättivät pääni yli etten kuitenkaan muka pääse. Eivät siis kysyneet ollenkaan mitä itse olen mieltä.

Ja se lapsensaanti taisi osua arkaan paikkaan. He kun ei olleet lapsettomia omasta halustaan.

Mitä he sitten sanoivat, kun kerroit mielipiteesi?

Ai minkä mielipiteen? Kun ihmettelni että miksi mun sulkisvuorot on peruttu ja minut on tipautettu pois sählyn meiliringistä?

He oli kuulemma arvioineet keskenään, etten kumminkaan ehdi urheilla.